Mä haluaisin nähdä tämän leffana, sellaisena jossa suomalaista mytologiaa ripoteltaisiin kivoina rippeinä pitkin elokuvaa. Sellaisena missä on välillä pimeää ja Aino osaisi säikyttää minulta p...t housuun! Ja lopusta tulisi tylyn kaunis, juuri sellainen miltä se Tytin silmissä näytti.
Kirjasta:
Asetelmana on Tytin ja Timon selvityminen arjesta lapsen menettämisen jälkeen. Aino menehtyy tapaturmaisesti ja siitä teos oikeastaan ponkaisee käyntiin. Miten pariskunta käsittelee kuoleman, miten Tytti ja Timo sen kokevat yhdessä ja erikseen. Mukaan ripotellaan suomalaista mytologiaa, johon heidän naapuri Ulpu tuo osansa ja vähän lorautetaan kauhullisia elementtejä metsästä ja kotoa.
Morre on kirjoittanut luvut Tytin ja Timon vuorotellessa kokijoina. Mikä minusta toimii tässä helkutin hyvin! Ehkä ihan vähän toivoin Morren myös tuovan Ainon näkökulman, mutta se olisi muuttanut itse kirjan luontoa ehkä liiankin radikaalisti.
En kuitenkaan laittaisi kirjaa kategoriaan kauhu, ainakaan omassa hyllyssäni. Itse miellän kauhun sellaiseksi mikä saa karvat nousemaan, kylmän hien valumaan, sydämen jättämänä lyöntejä väliin ja mahakaasujen poistumista edistämään. Noita asioita ei Tuonen tahto tehnyt, eikä se haitannut. Kirjassa on kyllä elementtejä kauhusta ja sellaisina ne pysyvätkin. Mutta en näe kauhun olevan tässä se kantava tekijä, vaan se piilee enemmän päähenkilöiden hahmoissa ja suomalaisen mytologian railoissa.
Hyvin mukavaa luettavaa. Näppärän pituinen, semisti seko ja ihanasti välillä julma.
Lukema: 9/10
Kirjailija:Hanna Morre
Teos: Tuonen Tahto
Kustantamo: Osuuskumma
Sivut: 131
Julkaisuvuosi: 2016
Sivut: 131
Julkaisuvuosi: 2016
"Semisti seko ja ihanasti välillä julma" kuvaa tätä kirjaa kyllä just eikä melkein! Jotain elokuvamaista tässä tosiaan oli, tuli tuosta johdannostasi mieleen. Ehkä se on se nopeasti etenevä juoni, visuaalisuus ja silleensä. Mahtavaa, että säkin tykkäsit. :)
VastaaPoistaJoo, kyllä tämä oli oikein hyvä lukukokemus ja iso käsi taas kotimaiselle kirjallisuudelle!!
Poista