Muistan ajan kun olin niin perhanan tarkka, etten voinut avata toista kirjaa jos olin jotain muuta lukemassa. Sitä vaan ei saanut tehdä. Syntiä ja rietastelua.
Näin vähän vanhemmiten olen repsahtanut. Ensimmäisellä kerralla se oli ihan viatonta. Pieni lipsahdus vain. Luin vahingossa sohvalle jäänyttä avointa kirjaa, eikä se ollut se mitä olin itse juuri lukemassa. Sitten säpsähdin ja säikähdin kun huomasin mitä olinkaan tekemässä. Äkkiä silmät pois avoimilta sivuilta ja kiiresti muihin puuhiin. Mutta ne avoimet sivut jäivät kutkuttamaan mieleen. En saanut yölläkään karistettua pois ajatusta kahdesta kirjasta yhtä aikaa. Mieleni kasvoi levottomaksi päivä päivältä. Välillä saatoin hipaista toista kirjaa, sivellä sen pintaa ja nuuhkaista kannen tuoksua. Lopulta antauduin, otin toisen kirjan lukemani rinnalle. Vuorottelin niillä, mellastin vapaasti niiden välillä, tunsin uhkarohkeuden tuomaa huumaa. Ja siitä se sitten lähti.
Nyt luen parhaillani kahdeksaa kirjaa, osa on vielä sähköisessä muodossa. Mutta pidän silti aina yhtä teosta sellaisena "pääkirjana". Sille annan eniten huomiota ja sen koitan saattaa ensimmäisenä loppuun. Joskus voi kyllä käydä niin, että joku muu saatta loppua ensin. En ole sen antanut häiritä keskittymistäni. Tiedättehän, ei tämä mitenkään helppoa ole. Sulla täytyy olla jokin strategia, sun pitää jotenkin hallita monen kirjan kanssa elämistä. Sun pitää näyttää niille kuka oikein määrää. Sä oot pomo!!
En suosittele tätä kaikille. Tie on raskas ja kivikkoinen. Mutta parhaimmillaan se antaa sinulle niin paljon enemmän kuin yksittäinen teos. Se vie sut uusiin sfääreihin ja näyttää asioita, mistä et edes uskaltanut unelmoida.
Jos haluatte vinkkejä, niin mulle voi laittaa privana viestiä. Mutta jättäkää asia ammattilaisille, tältä tieltä ei ole paluuta.
Rohkeutta!
