¨ Rossin lukucorneri: heinäkuuta 2016

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven, Romain Puértolais



Mitä hemmettiä Romain tekee Ranskan rajavartiostossa poliisina, erikoistuneena laittomaan maahanmuutton? Kertoo satuja kiinni jäänneille muuttajille? Auttaa heitä omaksumaan toisen todellisuuden?
Kirjasta:

Kirjan tarina vie miedät Providencen ja Zaheran väliseen rakkauteen ja siihen mitä kaikkea rakkaus voi saada aikaan. Providence on siro, about 30v, posteljooni, jonka umpisuoli puksahtaa Marokossa ja sairaalaan jouduttua hän tutustuu siellä pieneen Zaheera nimiseen tyttöön joka ei ole ikinä käynyt sairaalan ulkopuolella. Heidän välilleen syntyy erityisen vahva tunneside ja Providence päättää adoptoida Zaheeran ja on nyt lähdössä hakemaan häntä Marokosta Ranskaan. Mutta joitain pieniä esteitä tulee matkan varrelle.

Kirjailijasta:

Tämä jätkä kirjoittaa kyllä ihan höpöjä tarinoita. Ihmeellisia, lapsenomaisen mielikuvituksen kaltaisia satuja. Välillä lähdetään korkealle lentoon ja sitten mätkähdetään tökerön kerronnan takia maahan. Hetki menee päätä puistellessa ja sitten liidellään taas uusissa sfääreissä. Ja noista pudotuksista jää miellyttävän karkkimaisen hiekkainen maku suuhun. Very strange.

Luulen, että Romainen mieli on röhelöinen hattara, johon on tarttunut matkojen varrelta kaikenlaista roinaa ja härpäkettä. Roinat ja härpäkkeet kietoutuvat syvemmälle sokeriseen vankilaan ja litistyvät toisiaan vasten muodostaen lisää röyhelöisiä hattaroita joissa niistä vähitellen hioutuu oudon kiehtovia helmiä.

"Siitä lähtien Zahera oli ollut täysin vakuuttunut siitä, että kiinalaiset valmistavat tonneittain tähtiä ja ampuivat ne taivaalle valaisemaan Marokon autiomaan yötä, ja joka ilta nukkumaan käydessään hän kiitti heitä itse sepittämissään rukouksissa siitä, että he olivat niin hyviä hänen kansalleen."    

Kirjassa vilistää myös paljon mielenkiintoisia "faktoja";

- Ranskan kielen sana orava, écureuil, on muinaiskreikkaa ja tarkoittaa varjoa ja häntää.
- Sana mafia on peräisi ajalta, jolloin sisilialaiset nousivat kapinaan ranskalaisia miehittäjiä vastaan vuonna 1282, ja että se oli lyhenne heidän tunnuslauseestaan Morte alla Francia Italia anela (Italia haluaa kuolemaa Ranskalle).
- Ensimmäiset bikinit myytiin tulitikkuaskeissa
- Tähdet eivät tulekaan Kiinasta

Miksi lukea?

- Jotta tietäisit mitä on nielaista Eiffel-tornin kokoinen pilvi
- On helppo ihastua neiti Providenceen, varsinkin bikineissä
- Opit sydänetäisyyden merkityksen
- Pääset näkemään mitä patonkipurijapoliisin mielessä liikkuu :D
- Ilahdutat itseäsi

Lukema: ?/10.. tämä kirja jää tuonne eetteeriin heilumaan, enkä halua sen illuusiota rikkoa antamalla sille numeroa. Tykkäsin.

Kirjailija: Romain Puértolas
Teos: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven
Kustantamo: Otava
Sivut: 224
Julkaisuvuosi: 2016
Kääntäjä: Taina Helkamo

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Pimeä yö, tähdetön taivas, Stephen King


Jatketaan herra Kingillä. Nyt oli käsissä laivalla ja kotona teos joka sisälsi neljä pienoisromaania (vaiko novellia?). Ja hyvinhän se meni, sutjakkaasti lukien vaikka välillä meinasi pitkien päivien jälkeen silmät lupsaa. 

Yleisesti, muutamassa kohdassa jännitin ja huomasin miten lukeminen nopeutui. Hyppäilin rivien yli ja kotin etsiä fiilikselle vapauttavaa loppua. Silloin tiedän lukevani kirjaa jonka parissa viihdyn :D Niin ja lukeminen oli vaivatonta, tarpeeksi selkeää ja simppeliä yksinkertaiselle miehelle :)

1922
"Nimeni on Wilfred Leland James, ja tämä on tunnustukseni. Vuoden 1922 kesäkuussa murhasin eukkoni Arlette Chritina Winters Jamesin ja tuuppasin ruumiin vanhaan kaivoon."
Setti alkaa heti vetävästi. Murha, ja oman vaimon vieläpä. Tästä on hyvä lähteä uppoutumaan kirjaimiin. Eikä pettymystä tule vastaan tämän kertomuksen aikana. Jossain vaiheessa vaan mietin, miten turvassa herra Kingin vaimo oikein mahtaa olla?

Iso kuski 
"Mitäs jos en vaihdakaan rengasta", mies sanoi sävyisästi, "vaan panen sinua? Mitäs sanot? 
Tykkään kovasti Kingin tyylistä kirjoittaa asioista niiden oikeilla nimillä. Välillä ehkä joidenkin korvaan kuultuna brutaalilla tavalla, mutta minusta oikein virkistävällä tavalla. Ihmettelen miten King pääsee kuvailemaan jonkin traumaattisen kokemuksen jälkeistä tilaa niin elävästi, aivan kuin hän olisi itse ollut joskus kokevana osapuolena?!

Kahden kauppa

"Streeter nousi autosta, käveli roskalaatikon luo ja pudotti siihen rapistuvan kehonsa tuoreimman purkauksen. Kesäaurinko laski punaisena lentoaseman alavalle (ja sillä hetkellä autiolle) tontille, ja hänen kantapäihinsä tarttunut varjo oli pitkä ja irvokkaan laiha."
Tämä oli ehkä valjuin näistä neljästä tarinasta, kauhullisesti siis. Ja samalla tämä oli myös mielenkiintoisin ja vetävin. Outoa. Tarinan kaveri sairastaa syöpää ja saa sitten tehtyä kaupat jatkajan kanssa. Hinta onkin sitten toinen juttu. Jäin miettimään valitsisinko itse samoin kuin Streeter? Jos sinä vihaat jotain, antaako se sinulle oikeuden satuttaa sitä?

Onnistunut avioliitto

Tiesikö Darcy kaiken miehestään? Ei suinkaan. Eikä Bob tiennyt kaikkea hänestä - esimerkiksi siitä, että hän joskus (lähinnä sadepäivinä ja niinä öinä, jolloin unettomuus vaivasi) ahmi suklaapatukoita. söi niitä senkin jälkeen, kun ne olivat lakanneet maistumasta, kun hänellä oli suorastaan paha olo. Tai että hänen mielestään uusi posteljooni oli kivan näköinen."
Mitä kaikkea pitkään naimisissa ollut pariskunta voikaan salata toisiltaan? Suklaapatukoita ja pieniä ihastuksia. Ehkä jotain muuta? Kyllä, ja paljonkin. Tämän stoorin takana on Kingin mukaan tositapahtuma.. "Kirjoitin tämän novellin tarkastellakseni tilannetta, jossa vaimo yllättäen saisi selville miehensä hirvittävän harrastuksen." 
Tässäkin jäin miettimään, miten itse suhtautuisin ja mitä itse tekisin jos saisin yllättäen tietää jotain tuollaista puolisostani..

Miksi lukea?

- Koska nyt on kesä ja täällä ainakin tulee vettä ja on kylmä
- Sohvan tyynyt ovat lempeän pehmeät ja pako kylmästä kesästä voi olla näinkin edullista!!
- Hyvin viihdyttävä, haukotuksia karkoittava kokoelma
- Saat hyvän tekosyyn olla jahtaamatta Pokemoneja

Lukema: 8/10, mua ärsytti parasetamoolin rooli kahdessa tarinassa :D 

Kirjailija: Stephen King
Teos: Pimeä yö, tähdetön taivas/ Full dark, no stars
Kustantamo: Tammi
Sivut: 354
Julkaisuvuosi: 2012
Kääntäjä: Ilkka Rekiaro

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Kirjoittamisesta, Stephen King


Toiset vapaat tälle kesää ja toinen kirja tälle kesää :) Tämä oli itselle muutakin kuin pelkkä lukukokemus, ajattelin myös sivistää itseäni kirjoittamisen saloista (ei siitä metsästä, vaan salaisuuksista..)


Kirjassa on  kolme osaa. kansi, sisältö ja takakansi.. hahaha... olipas huono juttu. No niin. Ryhtiä nuori mies, aloitetaan. 

"Tämä kirja on lyhyt, koska suurin osa kirjoittamista käsittelevistä kirjoista on täynnä soopaa. Kaunokirjailijat, allekirjoittanut mukaan lukien, eivät kovin hyvin ymmärrä työtään - sitä, miksi se sujuu kun sujuu ja miksei se suju kun ei suju. Minä tuumin, että mitä lyhyempi kirja, sitä vähemmän soopaa."

Kirja jakaantuu kolmeen osaan;

- Ansioluettelo
- Työkalupakki
- Kirjoittamisesta

Jokainen osa käsittelee omaa aihettaan, välillä teknisesti ja välillä tarinoiden avulla. Missään vaiheessa teksi ei ole puisevaa tai tylsää, vaan herra Kingi on saanut tuotua omaa kirjailijan sieluaan hyvin elävästi esiin. Ei siis mennä liikaa analyyseihin ja rakastella välimerkkejä, vaan King käy läpi omaa kirjoittamisen prosessia ja kertoo käyttämistään työkaluistaan. 

Ensimmäisessä osassa sukelletaan Stevenin lapsuuteen ja nuoruuteen. Siinä kerrotaan miten hänestä alkoi kehkeytyä kirjoittaja, kirjailija. Miten hän eteni koululehdestä playboyhin ja lopulta isompaan kustannussopimukseen. 

Toinen osa valottaa hänen käyttämiä työkaluja kirjoittamisessa. Kingin työkalupakissa on useita kerroksia, ja niin pitäisi olla muidenkin kirjailijoiden tai sellaisiksi aikovien. 

- Sanavarasto
- Kielioppi
- Adverbien liiallisen viljelyn välttäminen
- Passiivin välttäminen
- Näytä, älä selitä

Kolmas osa käsittelee itse kirjoittamista. 
"Saanen toistaa perusneuvoni; jos olet huono kirjailija, kukaan ei pysty auttamaan kehittymään sinua hyväksi eikä edes päteväksi. Jos olet hyvä kirjailija ja haluat kehittyä suureksi... fuhgeddaboudit!" 
"Jos haluat kirjailijaksi, sinun on ennen kaikkea luettava paljon ja kirjoitettava paljon. Sikäli kuin tiedän, näitä kahta ei voimitenkään kiertää eikä niiden läpi oikaista." 
Kaikkinensa kirja oli itselle sen verran silmiä avaava ja ohjeita vilisevä, että se piti tilata itselle. Maksoin 7e pehmeäkantisesta pokkariversiosta. Ei huono sijoitus, toki sillä olisi voinut ostaa Ale-baarista yhen Budon, mutta käytän jonkun toisen 7e siihen.. 

Miksi lukea tämä kirja:
  1. Jos ikinä harkitset omien kirjoitettujen sanojen väkisin lukemista edes ystäville, lue ensiksi tämä.
  2. Saat tietää Stephenin olleen Steven.
  3. Olet taas hitusen viisaampi, toki itsestä riippuu hyödynnätkö sen.
  4. Haluat tietää Kingistä enemmän, sukeltaa osittain hänen sieluunsa, pettyä ja innostua :)
Lukema: 9/10. Tai 10/10.. tai 0/10. Ihan kuinka tärkeäksi itse tämän kirjan koet. 


Kirjailija: Stephen King
Teos: Kirjoittamisesta / On Writing
Kustantamo: Tammi
Sivut: 272
Julkaisuvuosi: 2000
Kääntäjä: Ilkka Rekiaro, runot Riku Juti
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...