Sekoatko sinäkin kirpputorilla edullisten kirjojen takia?

Nyt kun ei ole krapulaa (käykää lukemassa https://www.facebook.com/tajutonta.fi/ viimeisin postaus, koitan etsiä toiselle kädelle käyttöä..), niin on sunnuntaina hyvä aika piipahtaa paikallisella kirpparilla. Ihan vaan jos sieltä jonkun luettavan edullisesti nappais :D

Tiedät sen fiiliksen, astut ovista sisään, kuuluu vieno PLING PLONG ja haistat käytettyjen kirjojen viekoittelevan tuoksun. Se kietoo pienet ovelat lonkeronsa aivokeskuksesi ympärille ja alkaa hallitsemaan motorisia taitojasi. Silmät hakevat saalistajan lailla vain tiettyjä objekteja, sormet hivelevät kuluneita kirjojen selkämyksiä, korvasi ovat kuuroutuneet. Sisimpäsi halajaa itsellesi lukematonta tekstiä, klassikoteoksia, hienoja kansia, edullisia hintoja, erikoispainoksia.. 

Sitten jalat pysähtyvät, syke nousee ja vieräyttää pienen hikikarpalon selkääsi. Onko se tässä? Löysinkö saaliini? Adrenaliinia pumppautuu verenkiertoon, aivoissa suhisee samalla kun aistit terävöityvät maksimiin. Otat kirjan käteen, kääntelet sitä, vertaat mielessäsi selautuviin kuviin, kyllä! Tämä se on!! Kädet kevyesti hikoillen avaat kannen, valkoinen printattu lappu nousee esiin, siinä lukee hinta. 1,00€. Perhana, Yksi f...ing euro!!!! Keho palkitsee onnistuneen saalistuksen, lisää adrenaliinia ja aivojen mielihyväkeskus on pakahtua onnesta. Yksi perhanan euro!! Ei voi olla totta!! Hymyilet autuaan onnellisena. Sinä löysit sen. Vilkaiset sivuille, onko tälle saaliille muita ottajia? Tämä on nyt minun!!  

Hetken verran tunnet euforiaa, sitten se vähitellen laskee. Olet saanut loihdittua naamallesi melkein tavallisen, tunteita näyttämättömän ilmeen. Naamioit siis itsesi, ei sinulla mitään arvokasta ole hallussa. Ei sinua kannata ryöstää. Jatkat kävelyä, mietit miten onnekas olet ollut tänään. Oikeastaan täältä jo voisi lähteä kotiin. Mutta hetkinen, tuossa on lisää kirjoja. Pitäisikö niitä vähän vilkaista, ihan nopeasti vaan. Nyt on kuitenkin sunnuntai, ei ole oikeastaan kiire minnekään. Oho, mikäs tämä on? Ja hei, katsos mitä täältä löytyy!! Saalistaja saa uudestaan vallan, se on menoa taas..

Onneksi mentiin tänään klo 15.30 kirpparilla ja sulkeutumisaika oli 16.00. Hitto, meinas lähtee ihan lapasesta. Onneksi nainen repi mut pois hyllyjen välistä, se varmaan huomasi tuon lasittuneen kiillon mun silmissä ja osasi hoitaa sopivan pehmeästi tilanteen. Hyllyjä jäi nimittäin jonkin verran selaamaatta. Mutta ei paskempi sunnuntai, 8,50€ ja neljää kirjaa viidestä oli sellaisia mitä olen koittanut hetken verran metsästää. Kauniston kaksi ensimmäistä osaa Olavi Maununpojan trilogiasta ja Dragonlancen Sielujen Sodan kaksi ensimmäistä osaa. Roald Dahl tuli vähän puskien takaa, mutta jossain takaraivossa kutkutteli muistikuva, että tätä olen vähintäänkin harkinnut lukevani. 

Nyt on taas hetkeksi luettavaa, kirjahyllyyn nuo ei enää mahdu. 

Kolme viimeisintä viipaletta kulttuurista, haaste.

Sain haasteen, jokunen viikko sitten Retalta (todellavaiheessa.blogspot.fi), ja nyt tartun siihen viimeinkin!!

Eli tässä haasteessa täytyy kertoa kolme viimeisintä kulttuurintuotetta, johon on tutustunut. Mennääs sitten :)

Kolme viimeisintä katsomaani elokuvaa:

Yksin Marsissa (2015)

Kertoo kaverista joka jäi yksin Marsiin kun muu retkikunta luuli hänen kuolleen. No, suurin osa meistä tietää tarinan juonen. Kirjana paljon parempi, vaikka jossain vaiheessa olinkin eri mieltä.

Inside Out (2015)

Välillä hurahdan piirrettyihin ja tämä on kyllä heti Wallen ja Minioneitten jälkeen yksi parhaista sötöksistä.

Nuori tyttö Riley muuttaa vanhempiensa kanssa kauas pois lapsuuden kodistaan. Sen jälkeen lähdetään seuraamaan miten tytön pään (sydämen) sisällä olevat tunteet alkavat heittämään kuperkeikkoja.

Oudosti aikuisen miehen tunteisiin käyvä piirretty.

Deadpool (2016)

Tämän vuoden ehdoton ykkönen actioneistä!! Ihanan väkivaltaisesti kieroutunut pätkä antisankarista joka haluaa muijansa takas. Ryan Renoldsin läpät meni jo niin pahasti yli, että ne olivatkin leffan parasta antia :D :D

Jättäkää aivot ja tuomitseva mieli pois kun katsotte tämän. Välillä saa antaa mennä vaan..

Kolme viimeisintä katsomaan tv-sarjaa:

Penny Dreadful (2014)

Just eka kausi katsottu loppuun. Ja Eva Green on kyllä loistavan seko tässä. Tunnustan, Eva Green oli myös syy miksi kiinnostuin sarjasta :D

Hypätkää viktoriaaniseen Lontooseen ja antakaa sen ajan hirviöiden vallata olohuoneenne. Demoneita, Frankenstein, vampyyrit, Dorian Gray.. Mukavan ahdistavan kaunis Penny Dreadful ;)

Blindspot (2015)

Alaston, täynnä tatuointeja oleva muija nousee varustesäkistä keskellä New Yorkia, eikä muista mitään aikaisemmasta elämästään. Hänet otetaan FBI:n haltuun ja lähdetään selvittämään naisen kohtaloa.

Pari ekaa jaksoa töksähti omaan silmään, mutta käyntiin päästyään sarja tarjoaa odottamattomia ylläreitä ja ne pitävätkin mielenkiintoa mukavasti yllä.

(En ihastunut Jaimie Alexanderiin, vaikka olikin alasti..)

Containment (2016)

Atlantassa puhkeaa viruksen aiheuttama epidemia ja osa kaupunkia laitetaan eristyksiin.

Hmm.. tykkään erittäin paljon näistä maailmanloppu/apokalypsi/zombie/virus/jne teemoista. Mutta onkohan nämä jo kulutettu miten loppuun? Tätäkin sarjaa täytyi katsoa 3-4 jaksoa, ja sitten vasta aloin lämmetä hahmoille ja tapahtumille. Ei huono, mutta ei yllä omaan top kolmoseen.

Kolme viimeisintä kuuntelemaani albumia:

Korpiklaani: Noita (2015)

Korpiklaani on pitkältä ajalta yksi omia suosikkeja, joita en aina muista kuunnella :D Noita ei ihan vielä ole päässyt ihoni alle, mutta kun saan sanoitukset haltuun ja löydän kytkökset vanhoihin Kalevalaisiin ja Suomalaisiin mystiikoihin, niin luulen tämän taas päräyttävän mieleni hetkeksi

Sentenced: Down (1996)

Senkkareilta kuuntelen kyllä melko paljon eri albumeilta biisejä, mutta tämä taitaa olla viimeisin mikä on soinut alusta loppuun saakka. Eikä ole huonontunut vuosien saatossa yhtään. Armeijassa (vuosi 2001-2002) ollessa tämä oli ihan ykköstavaraa ja varsinkin biisi Bleed laittoi aamuisin johtajatuvassa veren kiertämään :D

Alan Walker: Faded (2015)

Joskus minulle tulee häiriöitä mieleeni ja kuuntelen ihan mitä sattuu musiikkia. Eikä se ole ollenkaan huono asia. Näin saan pakotettua mieltäni laajentumaan ja saan samalla käsiteltyä syvälle juurtuneita mielipiteitä musiikin suhteen. Esimerkiksi, miksi tämä Walkerin biisi olisi huono? Miksi se olisi hyvä? Mitkä ennakkoasenteet minussa torjuvat sen ja mistä nuo asenteet kumpuavat? Olisiko helpompaa päästää irti vanhoista, homeisista ajatuksista ja miettiä uudestaan omia asenteita? No ei olisi. On paljon helpompaa olla vanha homeinen kurttu :D Silti tykkään tästä biisistä, salaa..

Kolme viimeisintä lukemaani kirjaa:

Linkitän tähän suoraan luetut kirjat:

- Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen patsaan
- Pimeä yö, tähdetön taivas
- Kirjoittamisesta

Jaahas, ketäs tähän sitten voisikaan haastaa? Katsotaan kuinka moni on jo saanut tämän haasteen :D (Olen sen verran jo myöhässä tämän kirjoittamisessa..)

- Notkopeikko
- Kirjablogi Rougen Emilie
- Marile, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä

Huh, nyt lähtee vika viikko laivalla käyntiin. Ens viikolla toivon olevani ja tuntevani kuin suht normaali ihminen.

Synnintekijän tunnustus ja parannus

Olen koittanut etsiä aina silloin tällöin erilaisia kirjanmerkkejä. Häpeäkseni tunnustan taitelleeni hätäpäissäni monen kirjan sivuja hiirenkorville. Anteeksi ja nöyrimmät pahoitteluni, olen ollut tuhma poika.. Parannan tapani!

Huomasin hiirenkorvista tulleen tavan, sen enempää ajattelematta listin sivun yläkulman ja löin kannet kiinni. Enkä kuullut sivujen äänetöntä tuskan huutoa. Olin pitkään kuuro ja välinpitämätön. Nahjus ja ajattelematon. Kävelin täysin vailla tunnon tuskia kirjahyllyjen vierestä, enkä ymmärtänyt miten nuo viattomat teokset kavahtivat peloissaan taittelijaa.

"Onko nyt minun vuoroni, nytkö päiväni ovat luetut? Tuleeko minusta yksi raadelluista ja rammoista?"  

 Alitajuisesti varmaan ymmärsin mitä olin tekemässä. Mutta blokkasin tylysti varoittavat kuiskaukset mielestäni pois. Jatkoin niin kuin ennenkin..

Sitten totuus alkoi valjeta. Aloin seuraamaan Instassa ja Facessa eri julkaisuja liittyen kirjoihin, lukemiseen ja muuhun oheistoimintaan. Instasta löytyi julkaisu jossa tuomittiin jyrkin sanoin hiirenkorville taittelu. Tunsin viiltävän piston sydämessäni. Häpesin. Ja melkein samoin tein riensin rakkaiden kirjojeni luo aukaisten kaikki kesken olevat, ja silitin rumat taitokset hätäisesti pois. Huokaisin helpotuksesta. Tunsin nyt ilmapiirin keventyneen kotona ja aloin miettimään miten voisin kirjoilleni hyvittää nämä brutaalit teot. En tietenkään voisi pyyhkiä kaikkea tehtyä pois, haaleat jäljet taitoksista tulisivat aina muistuttamaan minua julmasta kohtelustani kirjoja kohtaan. Mutta jotain voisin kyllä tehdä.

Kirjanmerkkejä!!  

 Luulen nyt olevani oikealla parannuksen tiellä. Olen vilpittömästi pahoillani ja toivon raakuuden kohteideni antavan minulle ajan myötä anteeksi. Tunnen suurta helpotusta ja tyydytyksen tunnetta kirjanmerkkejä askarrellessani.

Vilpittömästi teidän:

Marko

Sidotaan kirjoja!

Parempi puolisko taittamassa puoliskoita

Täytin tänään 35v. Ja vietin juhlat mutsin luona opetellen sitomaan kirjoja :D Mikäs sen villimpää?! :D Itse asiassa, takas Kuopioon palattua, täytynee käydä ostoksilla askartelukaupassa. Mä vaihdan mun perjantai/lauantai pullot sidontaan. Ja alotetaan japanilaisella tekniikkalla:

Tätä ei saa sitten tehä pelkkää pöytää vasten, tai polven päällä.

Haluttiin menettää sidontaneitsyys vähän pienempään kohteeseen, Eli testiin lähti muistikirja, kokoa A5.

                                                                 ----------

Tässä tulee kansipahvi vahvistettuna itse tehdyllä paperilla. Pahvi :D 

Muutaman kerran meinasin kiukutella mutsille sen opetuksesta, mutta onneks oli Sanna mukana joka jo osaa aistia vaaralliset tilanteet ja passitti mut jäähylle. 5 minuuttia äkäilystä ja turhasta hermoilusta. 

                                                                   ----------

Mutsi käyttää sidontaan liukastettua narua, mehiläisvahaa. 

Jäähyn jälkeen mieli rauhoittui ja otinkin jo osaa itse tekemiseen. Mutta vain lupaamalla etten äkäile, paisko tavaroita tai kiroile. Heiii, mähän oon jo 35v, kyllä mä osaan käyttäytyä, c´moon! ;)

                                                                  ----------

Nyt pitää keskittyä, en tykkää neuloista, enkä ole ikään ollut kovin haka pistämään.

Sitten kun tekemiseen makuun pääsi, se imaisikin miehen mukanaan. Kukaan muu ei enää päässyt sitojan penkille istumaan. 

                                                                   ----------

Perkules, osin mun kätten tulos, eikä se oo ihan p...ka!!

Tuloksen nähtyäni melkein pakahduin ylpeydestä. En sitä kyllä näyttänyt. Hymyilin vähän ja urahdin näylle hyväksyvästi kysyttäessä. Mutta mikä onnistumisen ilo tuosta tuli, huh!! Ja se toimii:

- Sivut aukeaa

- Sitä voi pidellä käsissä

- Se ei hävinnyt valmistuksen jälkeen kuin tuhka tuuleen

- Se ei säikähtänyt lähellä olevaa kynää

- Muutkin näkee sen

Mikä huikea päivä täyttää vuosia!!!!