¨ Rossin lukucorneri: huhtikuuta 2017

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Odininlapsi, Siri Pettersen


Otetaan pohjoisia taruja ja käännetään yleiset asetelmat päälaelleen. 
Ihmiset ovat myyttejä, kaukaisia taruja. Ymin lapset, peikot, ovat todellisia. Tai itse heidät peikoiksi päässäni kuvittelin. 

Kirjasta:

Hirka on syntynyt ilman häntää, mutta hänen ottoisänsä on lavastanut arvet hänen alaselkäänsä ja kertonut tarinaa suden hyökkäyksestä sekä hännän menetyksestä lapsena. Hirka on vain kuvitellut olleensa epäonninen. Mutta hänelle kuitenkin selviää, ettei asiat menneetkään niin. Hirka onkin Odinin lapsi, mädän kantaja, olento toisesta maailmasta ja hänen isänsä ei olekaan oikeasti isä, vaan ottoisä. Ja sitten alkaa tapahtua, vanhat tarinat heräävät henkiin, Hirkalle paukahtaa teini-iän angsti omasta identiteetistä (mutta ei näppylöitä) ja nuori sydän alkaa ihmettelemään kummallista elämää.

Tuohon tarinan pohjaan nakataan säkillinen ystävyyttä yhteisön tärkeimmän henkilön lapsen lapsen kanssa, kunnon kulhollinen väen epäluuloista erilaisuutta kohtaan, litra kaupalla satojen vuosien aikana iskostetuttuja uskomuksia, kottikärryllinen valtapeliä ja hopealusikallinen pirskahtelevia hyppysellisiä toiveita katkeran suloisesta kasvutarinasta, niin kasassa on makkeet aineet useammalle pitkäksi venähtäneelle lukuillalle. Eikä pidä unohtaa keitoksen keittäjää, Siri Petterseniä!! On siinä kokki :D

Oliko se hyvä?

Oli se, kyllä! Mua kiehtoi tarinassa korpit ja kivikehät. Sekä ehdottomasti sokeat!! Myös mielikuvat Damayannin tanssista jä kutkuttamaan mieltä. (Damayanti on muuten vanhan hindulaisen tarun prinsessa, jonka kauneutta jumalatkin ihailivat.)

Ehkä ainoa mitä jäin ihmettelemään, oli Hirkan nopea kasvaminen ihmisenä. Kirjan aikajana on kuitenkin vain pari kuukautta ja siinä ajassa teini-ikäisen typyn sydän ja mieli kehittyvät aika hurjalla tavalla. Ei minusta sellaiseen olisi, tai no, enhän olekaan teini-ikäinen typy ja toisaalta aivan todistettavasti naispuoliset ihmiset kykynevät melko hurjiin suorituksiin.

Kirjasta jäi kivan kutkuttava fiilis. Näin useat tapahtumat mielen valkokankaalla ja perhana miten visuaalisen hieno tästä voisi tulla leffana! Ehdottomasti tartun sarjan toiseen osaan ja hyvin varmasti luen kolmannenkin.

Muistaakseni jostain arviosta luin, että kirjan tarinaa olisi ollut haastellista seurata. Paljon henkilöitä, mystiikkaa ja tapahtumia. Hmm.. kyllä mun mielestä haasteellisempaa on välillä lukea cosmopolitania, siellä sitä mystiikkaa vasta onkin (siis ihan jossain olen vahingossa kyseistä lehteä selannut kun luulin sitä sudokuksi..)

Lukema: 9/10

Kirjailija: Siri Pettersen
Teos: Odininlapsi, Korpinkehät trilogian ensimmäinen osa
Kustantamo: Jalava
Sivut: 614
Julkaisuvuosi: 2016. 
Suomentaja: Eeva-Liisa Nyqvist
 

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Kirjailijaksi. Osa 10. Tekniikkaa ja uutta tekstiä



Meidän pienen kirjoittapiirin vuoroni julkaista lähestyy. Viime vuoroni missasin, kun ei ollut mitään mitä julkaista ja nyt aion lätästä sellaisen tekstin että oksat pois ja potslojo!! Niin ainakin olen ajatellut. Miten sen sitten teen?


1. Ideoin aiheen
2. Kirjoitan tarinan kaaren suurpiirteisesti
3. Kirjoitan pääkohdat parilla lauseella
4. Määritän jokaiselle kirjoituskerralle tavoitteet

1. Aiheen ideointi:
Käyn läpi pääkoppani ja googledriven kirjoituskansiot, etsin ja myllään aiheita läpi ja kiusaan avopuolisoani ideoilla. Jossain kohti tarina alkaa muotoutua ja hilseet lentelee päänahasta. Äkkiä vihko esiin ja humalaisen lääkärin käsialalla sutaistu aihe on paperilla!!

2. Tarinan kaari:
Jäsentelen paperille sutattua ideaa, kääntelen ja vääntelen ajatuksia. Suljen silmät ja seuraan hetken päähenkilön tekemisiä (tällä kertaa se halus juoda kaljaa ja mennä saunaan). Mietin mikä ois vittumaisinta mitä päähenkilölle vois tapahtua (kirjoitan nyt kauhua) ja keksin kaaren tapahtumia sen pohjalta. Käytän "onnesta suruun" kaavaa, eli alussa kaikki hyvin ja loppua kohti pahenee. 

3. Pääkohdat ylös:
Kirjoitan parilla lauseella tarinan kannalta oleelliset tapahtumat ylös. Näin on helppo rakentaa muut tarinan kaarta ja pääkohtia tukevat elementit kirjoittaessa. 

4. Tavoitteellinen kirjoittaminen 
Numeroin päätapahtumat, tällään ne tussitaululle ja ruksaan yli kun olen saanut osan kirjoitettua. Olen ajoittanut tämän kertaisen lukupiirin tekstin olevan valmiina sunnuntaina, joten esimerkiksi tänään mun täytyy rustailla neljä pääkohtaa ja niiden väliset siteet kasaan. Launtaina on tarkoitus editoida ja korjailla epäloogisuuksia ja sunnuntaina, ennen vappusimoja, editoida teksti vielä kerran. 

Tämä on siis mun eka kerta näin, joten otan varovasti enkä ryntäile kuin sonni kevätlaitumella. Testaan tätä pariin tekstiin ja jos toimii, niin otan käyttöön. Jos ei toimi, hion taktiikkaa ja kokeilen muokata tai otan kokonaan uuden tavan toimia. 

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Bäck to koti!!

Tässä siis olen, istun oman työpöydän äärellä ja toinen päivä aktiivista kirjoittamista takana. Tsiisus miten ruosteeseen sitä voi mennä vajaan kahden kuukauden aikana!! Ennen Rovaniemelle lähtöä oli melkoisen hyvä rytmi kirjoittamiseen, lukemiseen, bloggailuun, instailuun jne. Mietin vielä, että kyllä mä pystyn ainakin jotain rytmiä säilyttämään moottorikelkkailun ja turistien paapomisen ohelle. Ja paskat.

Katsotaas mitä kirjoihin/kirjoittamiseen/kirjallisuuteen liittyvää tuli tehtyä Rovaniemellä.

Kirjoittaminen:
- 3x blogipostaus Tajuttomaan
- Puolikas postikortti
- 2x kauppalista
- 5 riviä muistiinpanoja aiheesta Saame

Lukeminen:
- 2x kauppalista
- 8 sivua dekkaria
- Työsopimus

Muu kirjallisuuteen liittyvä toiminta:
- Paikallistin Rovaniemen kirjaston
- Haalin sylillisen kokemuksia, joista voi joskus kirjoittaa jotain
- Katsoin kun kaveri nukahti lukiessaan



Katsotaas sitten miten päivittäinen rytmi meni Rovaniemellä

Aamu 07.00-07.30
- Heräät, torkut mahdollisimman pitkään
- Kahvi nassuun, vessaan
- Työkamat päälle ja duuniin

Päivä 08.00-20.00
- Töitä
- Töitä
- Lisä töitä
- Läppäpizza
- Töitä
- Töitä

Ilta 20.00-22.00
- Tee iltaruoka
- Kalja
- Sauna
- Ruoka
- Kalja
- Nukkumaan

Jotenkin duunipäivän jälkeen sitä vaan halus lösähtää ja olla. Bisse, ruokaa ja sauna. Nukkumaan. Ehkä hieman petyin siihen etten saanut itsestäni enempää irti. Edes jotain päiväkirjamaista tuotosta tai paria riviä tekstiä tai edes pientä editointia vanhoihin teksteihin. Mutta toisaalta tuo oli myös hyvä testi sen suhteen onko kirjoittaminen vain ohimenevä ihastus. Ei se ole, kyllä se siellä sisällä kyti koko ajan ja nyt on taas palo hohkamassa uudella loistolla :D Vaikkakin pientä takkuamista havaittavissa..

Niin ja tuolta sain taas uuden intoilun kohteen; Saamelaisten tarustot ja perinteet. Melko hurjaa kuinka rikas heidän kulttuurillinen perintö oikeasti on ja kuinka vähän sitä meillä ylipäätään tunnetaan. Omalta kohdaltani voin rehellisesti sanoa, etten tiennyt oikeasti juuri mitään Saamelaisten elintavoista, perinteistä ja tarinoista. Jotain turinoita revontulista ja lapin noitien rummuista ja etiäisistä. Pöh. Mutta nyt aion korjata tuon kulttuurellisen aukon sivistyksestäni!! Jos teillä on joitain hyviä kirjavinkkejä aiheeseen liittyen niin ilolla otan ne vastaan :)

Jatketaan kevättä kohti :)



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...