HUITUN TUUTTIIN!!! Sinne pitää kaikkien paskahousujen mennä. Eritoten Borkan klaanin ryöväreiden ja luulisin sinne joutavan myös syöjätärten ja menniäistenkin. Mutta ei kakkiaisten.
Mun ensimmäinen ensi-ilta teatterissa! Laitoin vähän parempaa päälle, suihkautin suihkun jälkeen tuoksua ja siistin vähän partaa. Astelin teatterin sisään ja olin joutua pienen viuhahtelijan kampatuksi. Hitto, teatteri täynnä lapsia :D Ihan hemmetin siistiä! Tunsin kuuluvani joukkoon.
Heti esityksen alussa katsoja vedetään synkkään ja dramaattiseen alkunäytökseen missä Ronja syntyy myrskyisenä yönä. Ukkonen paukkuu, sudet ulvovat linnan muurien päällä ja kylmät väreet kimpoilevat väkisin selkää pitkin. Ihan pienempiä katsojia saattoi tässä vaiheessa pelottaa. Mutta äkkiä homma lähti käyntiin ja hermostuneita tirskahduksia kuului sieltä täältä.
Näytelmästä:
Juoni eteni suurimman osan aikaa jouhevasti ja näyttelijät näyttelivät ammattinsa mukaisesti. Mutta
oli siellä muutamia hetkiä kun en ihan pysynyt kärryillä. Jotkut kohtaukset loppuivat kuin seinään ja sitten hypättiin ihan toiseen tapahtumaan. Ei se sinänsä haitannut kirjan ollessa tuttu, mutta jätti hivenen yllättyneen fiiliksen.
Anna Kuusamo oli Ronjan rooliin enemmän kuin passeli, siro ja omapäinen tyttö. Vaikka omissa lapsuuden ajan mielikuvissa Ronjalla olikin ruskeanpunaiset ja takkuiset hiukset. Birk (Eino Heiskanen) sai vanhan mustasukkaisuuden möykyn heräämään sisällä. Ei Ronjalla saa olla veljeä tai poikaystävää, Ronja odottaa minua metsässä ja me asutaan karhuluolassa koko kesä. Minä ja Ronja, Birka ei kuulu siihen kuvioon millään muotoa!!
Matiaksen (Ilkka Pentti) rosvojoukko oli monen kirjava ja ehkä omaan makuun osa hahmoista hieman ylinäytelty. Borkan ryöstelyjengi oli hillitympää sakkia ja itse Borka katu-uskottavampi kuin Matias. Mulla on kyllä pieni epäilys, että Borkalla on jokun superjuoni takana, eikä lopun kaksintaistelun häviö ollut mikään vahinko. Perhana, Borka taitaa olla sellainen laskelmoiva paskahousu...
Mulle näytelmästä nousi esiin kaksi ehdotonta suosikkia, Kakkiaiset ja Menniäiset! Ai että! Kakkiaiset piereskeli ja Menniäiset olivat vaan niin cool! Mä haluan niitä molempia mun tuleviin häihin syksyllä!!
Fiilikset:
Viihdyin, hymyilin ja suruilin. Näytös herätti tunteita, nostatti pintaan niitä lapsuuden monivivahteisia ja vahvoja fiiliksiä (jotka ovat iän karttumisen myötä jonnekin hävinneet, haluan ne takaisin!!!!) ja piti penkissä alusta loppuun saakka. Ja minä niin kovasti odoton sitä keväthuutoa tämän kylmän ja lumisen talven jälkeen!
Jos mulla ois skidejä, niin olisin ehdottomasti vienyt heidät katsomaan Ronjaa ja antanut luvan pieneen sokerikänään. Kotona oisin voinu pelotella heidät Menniäisillä ja Syöjättärillä unten maille ja mennä sitten pelaamaan pleikkaa (riippun siitä oisko vaimo hereillä tai kotona. Kertokaas, mennäänkö lasten teatteriesityksiin koko perheen voimalla vai onko siinä tsänssi jomman kumman vapaailtaan?)
Ei mutta, hyvä tämä oli!!!
Kirjablogaajien yhteistyö Kuopion kaupunginteatterin kanssa.
