Kirotun Maan Ritari, Erkka Leppänen

Muistan miten penskana pelattiin serkkujen kanssa kesäaikaan teltassa roolipelejä, Runequestia. Jonkun piti olla pelissä ohjaaja ja muut sai sitten pelata luomillaan hahmoilla ja koittaa selvitä hengissä seikkailuista. Mielikuvitus kukoisti ja limpparia kului hurjia määriä. Mutta voi hyvänen aika sentään miten kökköjä tarinoita meillä oli :D (Sokerihumalalla oli varmaan osansa :D)

Näin myös tuntui alkuun olevan tässäkin kokoelmassa. En tiennyt itkeä vaiko nauraa muutaman ensimmäisen tarinan aikana. Tuntui kuin pitäisin käsissäni meidän vanhoista peleistä jääneiden keskeneräisten seikkailuiden käsikirjaa. Tykästyin!

Falac Valkosuklaa, eiku Valkosulka, pahoittelut, on ritariksi kasvatettu Preadori, eli palkkasoturin kaltainen seikkailija. Kirjan kronologiseen järjestykseen laitetuissa novelleissa kuljetaan Falacin kanssa ympäri Jaconiaa ja tutustutaan samalla muutamiin muihin hahmoihin. Ryöstellään aarteita kirotusta maasta, pelastetaan neitoja, suoritetaan palkattuja tehtäviä, taistellaan, tapetaan ja kuollaan.

Hahmoihin ei saa yhteyttä, kehenkään ei synny tunnesidettä eikä juonen käänteet tunnu kovin uskottavilta/kekseliäiltä (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta). Tekstiä on helppo lukea, ei ole vaikeuksia ymmärtää missä mennään, mitä tehdään ja keitä seurataan.

Novellit ovat kuin raakileita. Käsikirjoituksia, hahmotelmia, pöytälaatikkoon jätettyjä keskeneräisiä tarinoita. Kirjoittamisen laatu kyllä paranee loppua kohti huomattavasti, mutta omassa mielessä verrokkeina toimivat Rothfuss, Abercrombie, Hobb ja Eddings eivät anna tälle kovinkaan paljon armoa.

Ei sillä, novellit olivat silti viihdyttäviä ja uskon kirjoittajalla olevan aineista kehittyä ja tuottaa huomattavasti laadukkaampaa tekstiä tulevaisuudessa. Meistä jokainen voi oppia ja kehittyä, halutessaan.

Suosittelen tätä silti lämpimästi kaikille kotimaisen fantasian faneille, lukekaa ja antakaa rakentavaa palautetta tekijöille. Toivottavasti päästään vielä lukemaan laadukkaampaa ja kypsempää Erkka Leppästä!!!

Miten lukea:
- Ennakkoluulottomasti
- Pilke silmäkulmassa
- Autossa ilman pahoinvointia
- Kaipaillessa Petri Hiltuselta uusia sarjakuvia

Lukema:  teknisesti 5/10, tunteellisesti 6/10, nostalgisesti 7/10

Pääskytorni, Andrzej Sapkowski, 2015

No niin, noituri Geralt pääsi taas vauhtiin ja huitoi matkallaan minut pyörryksiin. 

Olen lukenut kaikki suomennetut noiturit ja tätäkin odotin kuin kuuta nousevaa (mistä on tuo sanonta muuten?) Ah, nuo kaikki ihanat ja kauniit noidat, Yennefer, Merigold ja kumppanit uhkeine rintoineen ja läpinäkyvine asusteineen. Geraltin huimat miekkailut ja bardi Valvatin luritelmat. Ihmeelliset hirviöt ja Sapkowskin mielikuvituksen sekä kansantarujen löyheä sekamelska. Sitä odotin, sitä kaipasin ja sitä halusin.

Mutta ei, perhana. Tajuton määrä paikkojen ja ihmisten nimiä, historiaa, karttoja jne jne. Minne hävisivät tissit, noituus, tappelut ja Geraltin jäyhä olemus? Nyt oli Ciri, teiniprinsessa ja pieni hekuma rottajoukoissa.

Petyin, vaikka Sapkowski kirjoittaa hyvin. Mutta jäin todella kaipaamaan ensimmäisiä noitureita. Kirjat ovat kasvaneet sisällöllisesti paljon ja se varmaan onkin useiden mieleen, mutta minä, yksinkertainen ja sexyistä noidista tykkäävä mies, menin kaiken sälän keskellä pyörryksiin.

Mihin hetkiin:
- Ennen unta
- Ajatusten ollessa selkeät

Miten lukea:
- Kaihoisasti noidista ja miekoista haaveillen
- Hiukan pettyen

Lukema: 7/10

Vaeltaja, Markku Turunen, 2012

Hitto, mie ehin jo palauttaa kirjastoon kirjan josta nyt olisi tarkoitus kertoa jotain. Jäikö kirjasta tarpeeksi syvä jälki muistiin, vai tuliko kirja luettua hutaisten? Myönnän olleeni parin sivun verran viineissäni, mutta vain parin sivun verran..

Fakiiri joka juuttui IKEA-kaappiin, Romain Puertolas 2013

Jos joku joskus miettii, ettei ole aikaa tai paikkaa kirjoittaa omaa opusta, ottakaa mallia Romain Puertolasista. Häiskä otti ja kirjoitti kirjaa kun oli Ranskan rajalla tutkimassa laitonta maahanmuuttoa, kännykällä, työvuorojen välissä. Eikä tullut huono, ei ollenkaan!!

G.I. Gurdjieff, kohtaamisia merkittävien henkilöiden kanssa, 2013

Kun menet Kuopion kirjaston, maasta laskettuna toisen kerroksen, saliin, niin suoraan edessäsi, parinkymmenen askeleen päässä, on hyllykkö, johon suosittelen erittäin painavasti tutustumaan. Olet saapunut henkilöhistorioista kertovien kirjojen tyrkkyhyllylle. Täällä tapasin myös herra Gurdjieffin.

Pitkä sota, Terry Pratchett ja Stephen Baxter, 2014

Terryn ja Stephenin jatko-osa Pitkälle Maalle. Luin sarjan ensimmäisen osan vähän nikotellen, mutta päätin antaa sarjan toiselle osalle mahdollisuuden.

Talvi, Antti Eronen. 2011

Kuopion kaupunginkirjastossa oli esillä paikallisten kirjailijoiden esittelyt. Sieltä tarttui mukaan Antti Erosen Talvi, vuonna 2011 julkaistu post-apokalyptinen jännitysromaani. Ihmettelen miksi kirja ei ole saanut suurempaa hypetystä..

Mustaa Lihaa, kyberpunk-antologia, 2013

Yhdentoista (11) suomalaisen kirjoittajan kyberpunk-antologia. Mitä tapahtuu kun 80-luvulla kukoistuksessaan ollut kyberpunk kaivetaan naftaliinista esiin ja tuodaan tähän päivään?

Pitkä maa, Terry Pratchett ja Stephen Baxter, 2013

Kirjassa perunalla ja laatikolla pääsee muihin maailmoihin. Niin. Mieleeni muistuu pentuajan kaveri, joka joi kesken käynyttä vesikiljua (usein) ja pääsi sillä meidän muiden mielestä melko uskomattomiin sfääreihin.

Valitut palat, elokuu 1982

Kesämökin aarteita, aivan ehdoton lukuhetki, satoi tai paistoi!! Lähdetään ylistämään partaa ;)

Huono Karma, David Safier, 2007

Kolmekymppinen muikkeli saa päähänsä venäläisen avaruusaseman lavuaarin ja syntyy uudestaan muurahaisena. Samalla hänelle selviää lihavalta muurahaisbuddhalta, että paskaa karmaa on kertynyt melkoisen paljo. Kim Lange on elänyt huonoa, välinpitämätöntä elämää:

Ihmispedot, Micael Dahlen, 2012

Kirjassa Micael kartoittaa viiden murhaajan sielunmaisemaa ja matkustaa ympäri maailmaa heidän perässään. Hän tutkii ja kyselee heidän läheisiltä sekä murhaajilta itseltään, mitä on olla murhaaja? Miksi he ovat niin kiinnostavia, miten heistä on tullut seksisymboleja, julkkiksia?