Kirjassa perunalla ja laatikolla pääsee muihin maailmoihin. Niin. Mieleeni muistuu pentuajan kaveri, joka joi kesken käynyttä vesikiljua (usein) ja pääsi sillä meidän muiden mielestä melko uskomattomiin sfääreihin.
Takakannesta:
Vuonna 2015 ja plää plää plää.
Eli Monica löytää laitteen, jolla pääsee askeltamaan rinnakkaistodellisuuksiin. Miten sen mahdollisuudet vaikuttavat ihmisiin jne.
Hyvä. Kökkö takakansi.
Oma arvio:
Luin kirjan, sitten luin muiden arvosteluja ja yhden niihin ainakin osittain. Tylsää. Mutta mielenkiintoista. Ei tullut mieleen jättää kirjaa kesken ja aion lukea seuraavatkin osat. Lukisin vaikkei Pratchett olisikaan vielä kuollut.
Mihin hetkiin:
- Lukuhetkiin
- Lentokoneisiin (tää on vähä inside vitsi, melkein, ehkä aukee jos lukee kirjan)
- Onnibussissa
- Mielenosoituksena puolisolle kun hän mököttää/siivoaa/moittii/tekee huonoa ruokaa
Mikä mätti:
Toivon seuraavan kirjan nitovan joitain henkilöitä ja tapahtumia selkeämmin yhteen ja oikeasti tarinalle tarpeellisiksi. Tässä osassa tuntui olevan himppu liikaa taustahälinää.
Lukema: 6/10 (korjaan tämän mikäli seuraava osa, pitkä sota, selventää ajatuksia.
Kovakantinen: Pitkä Maa, cdon, 25,65€
Sähköinen englanniksi: The Long Earth, amazon, 8,78$
Sähköistä versiota suomeksi on taas melko hankala löytää?!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti