Parantaja, Antti Tuomainen

Tuomaisen Parantaja, joka on valittu vuoden 2011 johtolangaksi ja niittänyt huikeita arvosteluja ympäri maailmaa, kävi leppoisasta lukemisesta ja jätti lopun näin yksinkertaiselle lukijalla liian auki. Pöh. 

Kirjasta:
Kirjassa katsotaan dystopista Helsinkiä Tapani Lehtisen (epäonnistuneen runoilijan) silmin. Tapanin vaimo on hukassa ja mitäpä mies siinä muuta voi kun lähteä etsimään naistaan, Johannaa, ja törmäillä ilkeisiin ihmisiin. Hän aloittaa kyselyt vaimonsa työpaikalta, lehtitoimituksesta, jonka päätoimittaja on mu..ku. Hitto, miten inhoan tuollaisia hahmoja, niin kirjoissa ja leffoissa. Mutta niin, sieltä Tapani aloittaa ja vähä kerrassaan vyyhti alkaa sotkeutumaan, ennen selviämistä.

Tuomio:
Ei käy kiistäminen, Tuomainen kirjoittaa menevästi ja kerronta etenee ilman turhia stoppeja alusta loppuun saakkaa jouhevasti. Tykkään paljon dystopiasta, maailmanlopuista ja post-apocalyptisistä tarinoista (jostain syystä näen noina aikoina olevan paljon enemmän mahdollisuuksia kuin mitä on "normaalissa" elämässä..). Ja tässä kirjassa tuodaan esiin realistisen oloinen tulevaisuuden näkymä. Sellainen suomalaisen tylppä ja välinpitämätön maailma. Itse olisin kaivannut enemmän tuon maailman tutkimista, mutta toisaalta, nyt tarina oli sopivan tiivis ja hyvin rytmitetty, joten laajemmat lavertelut olisivat luultavasti lässäyttäneet kirjan pannukakuksi.

Jännitin, odotin ja salaa pompin rivejä/sivuja eteenpäin kun piti tietää mitä tulee tapahtumaan... Olen välillä todella kärsimätön lukija, etenkin jos kyseessä on toimintaa :D Mutta loppu jätti minut ärsyyntyneeksi, ihan pisti veetuttamaan. En ymmärtänyt täysin mitä tuolla lopulla haettiin ja niinpä minulle tuli todella tyhmä olo. Pari kertaa mietin, että pitääkö tämä nyt lukea uudestaan, missä kohti minulta jäi jotain huomaamatta vai olenko oikeasti näin perhanan taukki, etten vaan ymmärrä? No, jätin lukematta uudestaan ja olen onnellisesti typerä taukki. Ihan sama, ei sillä lopulla niin väliä. Itse asiassa jätän muistoihini sen kohtauksen, mihin kirja olisi voinut loppua, ja sivuutan täysin tuon viimeisen sivun.

Havaintoja:
- Ainoa positiivisesti tulevaisuuteen suhtautuva on maahanmuuttaja
- Runoilijasta kasvaa kova jätkä
- Median moraali on todella löyhää, vain yksilöt tekevät `oikeita` ratkaisuja
- Suomalaiset portsarit ovat aina kauheita kaappeja, ikinä ei ole ninjaa
- En muista kuvailtiinko kirjassa Tapanin ulkonäköä?

Lukema: 8/10

Kirjailija: Antti Tuomainen

Teos: Parantaja

Kustantamo: Like
Sivut: 220
Julkaisuvuosi: 2013