Kirjoja, löytöjä ja viime viikon sanojen mitat.

Mikä tää juttu oikein on? Taas. Mennään käymään ihan vaan kahvilla ja kävellään kirjakaupan ohi. Virhe (?)... anonyymit kirjashoppailijat...

No jos nopsaan pyörähtäis. Ihan vaan tsekkaamaan mitä kirjoja kirjakaupassa ois. Ja kato, ohoh, nämä on täällä euron ja nämä täällä alennuksessa ja vitsi tuoki on näköjään jo julkastu ja mikäs se tuolla on?

Sitten kun nainen saa revittyä pois ja suunnataan kirppareille (tää oli sovittu juttu, en Lappeenrannan kirpputoreille ole ennen käynyt), niin takaraivossa mielihyväadrenaliinidopamiinicoctail kuplii ja kehittää olkapäälle kirjapeikkopirun; "teit hyviä ostoja, sulle jäi vielä rahaa. Kohta on tilipäivä, kirppareilla on halpoja kirjoja, ostetaan kaikki!!"

Ja niin levollisesti ja rauhallisin mielin rynnin mummojen ja opiskelijoiden läpi kirpputorin ahtailla käytävillä. Nuuhkin kirjojen kansia, sivelen hellin sormin niiden sivuja, mulkoilen vihaisesti muita ja tunnen kuinka kurkustani nousee hiljainen murina... golum, glonks.. nää on mun aarteita, mun!!!! Myyjä käy hakemassa sähkötainnuttimen ja kyllä, se tuntuu ilkeältä.

Mut ei siinä, hyviä löytöjä ja en varmaankan ehdi ainuttakaan näistä lukea ennen seuraavaa shoppailua. Mutta ovatpahan kirjahyllyssä. Minun kirjahyllyssä.

Youtubessa tästä lisää. Klikkaa mua!!!!

Viime viikon kirjoitukset.

Yhteen tiettyyn tekstiin sain kirjoitettua 2611 sanaa ja aikaa käytin 9h 30min. En oikein tiedä onko se hyvin vai huonosti vai tosi hyvin vai tosi huonosti. Ei ole aikaisempia vertailukohtia. Tyytyväinen olen siihen, miten paljon sain viikon aikana otettua aikaa kirjoittamiseen. Mutta se, oliko se tuotteliasta, aktiivista ja laadukasta, niin asioista voidaan olla montaa mieltä.

Mutta nyt ollaan luotu pohja, pidetään 2600 sanaa miniminä per viikko (ainakin alkuun) ja muokataan ja hiotaan muita pienempiä maaleja matkan aikana. Toivon sanojen määrän nousevan ja pidetään viikkoon 5000 sanaa seuraavana maksimitavoitteena. Ja tämä tarkoittaa siis yhden tarinan osalta. Tuolla hautomossa (paikka missä säilytän kirjoitelmiani ja istun niiden päällä) on aktiivisessa kirjoituksessa tällä hetkellä kolme tarinaa. Ja lisätään siihen vielä tämä blogi ja facebookin Tajutonta-blogi: Tajutonta, siistitty versio. Kirjaimia ja sanoja kyllä syntyy, mutta pitäisikö tässä alkaa myös priorisoimaan?

Minä tykkään kovasti aloittaa asioita ja intoilen nahka kireenä uusista jutuista. Mutta yleensä sen huuman jälkeen innostus laskee ja homma alkaa tuntua puiselta tervalta. Joissain määrin olen törmännyt tähän ilmiöön myös kirjoittamisen suhteen. Pidempien tekstien kirjoittaminen käy aika pian suossa tarpomiseksi ja nopeasti unohtuu se `big picture´, eli minkä takia sitä tehdään. Lyhyemmät, kuten blogit ja kauppalaput, saa nopeasti pois alta ja ne tuovat herkemmin onnistumisen fiiliksiä. Jotain on saatu valmiiksi. Novellit ja pidemmät materiaalit möhnöttävät suurina möhkäleinä työpöydällä eivätkä suostu valmistumaan, viidessä sekunnissa. Kymmenen sekuntia on yhden kuvitteellisen maailmankaikkeuden ikä, sen alku ja loppu. Puolessa minuutissa tulee jo tarve vessaan.

Mulla on nyt nälkä.