Kirjailijaksi. Osa 2. Ympäristö tunnelman luonnissa.

Opiskelua.

 Kummallisen kirjoittajat - Opas fiktiivisen maailman luomiseen. 

Pelon elementit eli tunnelman kirjoittamisesta kauhupainotteisesti. 

Heikki Nevala

(Käyn näissä postauksissa läpi sitä mitä olen juuri lukenut ja mitä luulen siitä oppineeni. Samalla jäsentelen ajatuksiani ja toivottavasti luon näin paremman tarttumapinnan kyseiselle aiheelle. Mun mieli on opiskelun suhteen kuin vesilinnun selkä, jos siihen kaataa vettä, se valuu sukkana pois. Niinpä revitään niitä perhanan sulkia tieltä ja imeytetään oppi ihon läpi vaikka väkisin.. jei!!)

Monet asiat ja elementit vaikuttavat siihen miten tarinassa tunnelma rakentuu. Minkälaisia henkilöhahmot ovat, miten hahmojen tunnetiloja kuvataan, mikä on kirjoittajan yleinen tyyli, minkälaisia ovat tarinan yksityiskohdat ja miltä maailma/ympäristö näyttää. Moni muukin asia vaikuttaa tunnelmaan, mutta lähdetään tällä kertaa ympäristöstä. 

Ympäristö, miten sillä voidaan luoda tunnelmaa tarinaan?

Äkkiä ajateltuna tuo on melko simppeli kysymys. Kauhussa ympäristö voi olla synkkä linna, pimeä kuja, ahdistunut mieli, anopin koti tai tutun ja turvallisen oloinen kotipiha (tällöin halutaan kasvattaa ns. shokkiarvoa). Mutta kirjoittaessa ympäristön luominen voi olla välillä melko haasteellista. Kauhuun on nimittäin ajan myötä pesiytynyt paljon konventioita (vakiintuneita keinoja, yleisesti sovittuja tapoja) ja ne ovat myös vahvasti läsnä ympäristön suhteen. Mutta kotimaisessa kauhukirjallisuudessa päästään paikallisuuden kautta rikkomaan näitä rajoja. 

1. Suuri osa noista konventioista on syntynyt jenkki- ja brittikirjallisuuden myötä (myös leffat, tv-ohjelmat ja kuunnelmat ovat olleet osasyyllisinä). On kivisiä linnoja, halloweenimaisia lähiöitä, sumuisia nummia, autioituneita taloja, mökkejä metsän keskellä, suuria kolkkoja kirkkoja jne. Mutta meilläpä on käytettävinä ihan yhtä mukavan ahdistavia ympäristöjä: 

Suuret autiot Anttilat, eduskuntatalo, Kouvola ja Kiuruvesi, no niin.. 

- Vanhat autiot mummonmökit

- Korpimetsät

- Saunat

- Kalevalan mytologiset paikat (Turjien maa, pohjola..)

- Talvinen ympäristö

- Syksyn pimeys ja kosteus 

Ja näitä voi keksiä koko ajan lisää. Eli rikotaan genren tuttuja ympäristöjä tuomalla sinne paikallisuutta. Perhana, miksi en tätä aikaisemmin hoksannut..!! 

2. Nevalan mukaan ympäristö tulisi esitellä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tarinaa. Sillä saadaan muodostettua tarinan toiminnalle rajat. 

Ympäristö asettaa hahmoille rajat ja mahdollisudet toiminnan suhteen.

Talvinen, kylmä ja ankara metsä luo jo itsessään tietyn fiiliksen. Paleltaa, täytyy pysyä liikkeessä tai löytää suojaa. Paksun lumipeitteen takia pakeneminen on hidasta, eikä jälkiä voi kunnolla peittää.

Ilman ympäristöä: 

"Perkele, nyt on pidettävä kiirettä, ne saavuttavat meitä!"
"Juokse, juokse!!"

Lisätään ympäristö:

Pureva pakkanen höyrytti Pekan paksun takin kauluksen alta hikeä. 
"Perkele, nyt on pidettävä kiirettä, ne saavuttavat meitä!"
"Juokse, juokse!!" Huusi Tero ja katsoi edessä avautuvaa Höytiäisen peltoa jota peitti polveen asti upottava märkä lumipeite. 

Muutamalla lauseella saadaan luotua jännite, joka myös nostaa odotuksia tulevan suhteen lukijan mielessä. Ja näin ollaan myös luotu toiminnoille rajat ja mahdollisuudet.


3. Ympäristöä voi kuvata itsenäisesti tai se voidaan sulauttaa toimintaan.

Muista, pelkkä kuvailu katkaisee aina kaiken muun toiminnan.

Tekstiä voi rytmittää kätevästi ympäristöä kuvailemalla. Mikäli sen sulauttaa toimintaan ja tekee siitä osan aktiivista tapahtumaa, ei vauhti katkea. Mutta jos halutaan (ja välillä on syytäkin) keskeyttää toiminta, voidaan se tehdä sulavasti kuvaamalla ympäristöä.

Nopea rytmi ja kuvailu sulautettuna toimintaan:

Turmio juoksi ja hypähti kuohuvan joen yli kiveltä toiselle. Hän näki vastarannalla kaatuneen puun ja päätti käyttää sitä hetkellisenä suojana. Takaa kuului kimeitä huutoja. Pienturjat saavuttivat Turmiota pienestä koostaan huolimatta, heidän vikkelät jalat näyttivät leijailevan sammaleisen metsän pehmeällä pinnalla.

Hitaampi rytmi ja kuvailu pysäyttää hetkeksi toiminnan:

Turmio juoksi ja pysähtyi äkisti. Kuohuva joki vaahtosi vaaleana hänen edessään. Joen toisella puolella näkyi kaatunut puu jonka takana voisi hetken levähtää. Turmio hyppäsi kivelle, hän löysi toisen ja kolmannen ja kohta hän saavutti kaatuneen puun. Takaa kuului kimeitä huutoja. Pienturjien vauhtia ei hidastanut sammaleisen metsän pehmeys, sen sijaan karvaiset olennot näyttivät leijailevan metsän lattian päällä.   

Lopuksi:

Ohoh, tähän menikin aikaa.. 4h! Hyvä hyvä :) Toivottavasti tästä jää jotain mieleen ja mikä vielä parempaa jos joku muu saa tästä myös jotain irti! Ja kommentoikaa jos huomaatte virheitä tai teillä on eriäviä mielipiteitä/faktoja aiheesta :) Saa myös taputella selkään, sekään ei ole kiellettyä :D