Ennen Hirttämistä, Abercrombie Joe

Pieni hetki on mennyt edellisestä postauksesta. On ollut kaiken sortin pippaloita ja härpäkkeitä ja ihan mahtavaa säätä ulkona ja laiskuutta. Ei se haittaa, elämä on ihanaa ja elämistä varten!! Ei olla sellaisia tiukkapipoja kuin tietäjä Bayaz, arkkilektori Sult tai käsittelijä Kuura. Eihän?

Abercrombie lähtee rymisyttämään ensimmäisiltä sivuilta asti, eikä anna lukijan oikein missään kohti kunnolla hengähtää. Unionin sotilaat marssitetaan sotaan pohjoisen Bethodin joukkoja vastaan. Inkvisiittori/Dagoskan ylivaljoja San dan Glokta määrätään puhdistamaan Dagoskan kaupunki ja perustamaan sille järkevä puolustus mahdollista Gurkhulista tulevaa uhkaa vastaan ja Bayaz saa kasattua omalle retkelleen melko omituisen joukon mukaansa.

Ferro:

Ehkä hivenen mielenkiintoisemman tästä osasta tekee verrattuna ensimmäiseen osaan, uuden naispuolisen hahmon tuonti kirjaan, Ferron. Melkoisen ärsyttävän oloinen muikkeli. En oikein tiennyt miten siihen suhtautua, toivon hänen kirjan edetessä hiukan muuttuvan, mutta sama v..u pää siellä oli lopussakin. Ehkä hiven pehmeyttä, mutta hyvin peiteteltynä. Erittäin mielenkiintoinen hahmo :D 

Eversti West:

Joku hahmo Tuntemattomasta Sotilaasta tulee mieleen Westistä. Ehkä sekoitus joitakin.. En saa siitä oikein kiinni. Mutta kovin tutun oloinen tuo kaveri on. Ehkä joku henkilö omalta vuodelta armeijaa? Kenties. West on ehdottomasti haljuin hahmo kirjassa, ei huonolla tavalla, mutta Westissä on vähiten kolhuja, teräviä kulmia tai raapivia pintoja. Silti hänestä kasvoi yksi niistä hahmoista, joiden kanssa kaikkein mieluiten kupin kumoaisin Agriontin yössä. 

Rudd Kolmipuu, Vainukoira, Musta Dow, Tul Duru aka Ukkospilvi ja Harding Tuima:

Ryhmä rämä jonka vastustajaksi en halua joutua. Milloinkaan, ikinä, edes unissani. Mutta näiden kavereiden seikkailuista voisi lukea vaikka ihan oman kirjan, ihan mahtavaa menoa!!! Raakaa voimaa, suorasukaista toimintaa ja perinteikkäiden arvojen kautta elämistä. UGH!!!!

Toki kirjassa on paljon muitakin tyyppejä, mutta nämä nousivat itselle tässä teoksessa parhaiten esiin. Tietysti Logen ja Glokta pysyvät edelleen suosikkeina, mutta annetaan välillä muillekin mahdollisuus :D

-------------

Tämä oli kolmas teos Abercrombielta luettavavana, eikä kyllä missään nimessä jää viimeiseksi! Tätä kirjaa lukiessa törmäsin myös ensimmäisestä, Ase Itse, kirjasta tehtyyn sarjakuvaan. Ehkä ihan vähän petyin miten sileäksi jotkin hahmot oli piirretty. Oma mielikuva esimerkiksi Gloktasta ja Logenista oli paljon ruttuisempi. Mutta ihan viihdyttäviä pätkiä olivat kuitenkin.

Ja nyt on sitten siirryttävä Lontoon murteeseen kun seuraavan kerran Abercrombien avaan.

Miten lukea:
- Viivytellen, hitaasti ja ahmien
- Arkista elämää vältellen
- Herätessä, päivällä, autossa, sohvalla, nukkuessa, silloin kun nainen laittaa ruokaa..
- Vessassa

Lukema: 10/10

Kirjailija: Abercrombie Joe
Teos: Ennen Hirttämistä
Kustantamo: Kustannusosakeyhtiö Kirjava
Sivut: 494
Kirjasarja: Ensimmäinen Laki, osa 2.

Ase Itse, Abercrombie Joe

Mulla soi Amon Amarth taustalla tätä kirjoittaessa ja kadun jo nyt, etten tätä kuunnellut lukiessa. Huh, kylläpä sopiivatkin hyvin yhteen!!! Molemmat ottavat tiukan sotilaallisen otteen yleisöstä, eivät pyytele turhia anteeksi ja polkevat armotta eteen päin. Tässä otteessa haluaisin kulkea pidempäänkin.

Hah, nyt vasta kävin katsomassa mitä olin kirjoittanut Abercrombien uudemmasta tuotannosta, Vain Puoliksi Kuningas. Olin sen lukenut heti Rothfussin kirjojen jälkeen ja lupasin antaa Abercrombien suoremmalle tyylille hiukan aikaa. No kovin kauaa ei näköjään tarvinnut. Rakastuin, en eroottisella, vaan miehekkään teräksisellä tavalla Abercrombieen, Logeniin ja Gloktaan.  

Paska! Klääh! Krääh! Logan :D 

"Häntä lähestyi keihäs. Häntä lähestyi nopeasti julman näköinen keihäs, ja sen toisessa päässä oli shanka. "Paska", sanoi Logen. Hän heittäytyi sivuun, liukastui ja kaatui kasvoilleen, kierähti pyristellen pensaikon läpi odottaen keihään iskeytyvän selkäänsä minä hetkenä hyvänsä."

"Oli murheellinen tosiseikka, että se, joka iskee ensimmäisen iskun, on usein myös se, joka iskee viimeiseksi."

Logenin hahmo on karskin sympaattinen. Jotenkin sitä vaan tykästyy armottomaan tappajaan ja haluaa miehen pysyvän elossa, iskuja saaden. Kaverin karuudessa on jotain erittäin tenhoavaa, jotain mikä saa toivomaan Logenin saavan rauhan itselleen. Ja ehkä haluaisin osan Logenin alkukantaisesta karskiudesta myös tarttuvan minuunkin..

Sitten tulee Glokta, ontuva ja kivulias inkvisiittori. 

"Tuska oli sanoinkuvaamaton, raastava kouristus vasemmalla puolella kehoa jalasta leukaan. Hän puristi vetistelevät silmänsä tiukasti kiinni, puristi oikean kätensä suulleen niin tiukasti, että rystyset naksahtivat. Hänen jäljellä olevat hampaansa kirskuivat toisiaan vasten hänen lukitessaan leukansa yhteen, mutta hänestä vihelsi silti korkea, reiv vaikerrus. Kiljunko minä vai nauranko minä? Mistä sen voi tietää? Hän hengitti katkonaisesti nenän kautta, räkä kädelle kuplien, kieroon kasvanut ruumis pystyssä pysyminen ponnituksesta vapisten."

"Mikä heitä viivyttää, Vielä pari minuuttia niin voin vaikka nukahtaa, putoan tuohon haisevaan kanavaan ja hukun. Miten sovelias loppu se olisikaan. Hän katseli miten öljyinen ja haiseva vesi liikkui ja väreili hänen alapuolellaan. Sataman lähettyviltä kellumasta löytyi ruumis, jonka merivesi oli turvottanut aivan tuninstamattomaksi.."

Gloktaan kasvaa myös outo, ehkä vähän hempeä, tunneside kirjan edetessä. Haluaisin helpottaa entisen sotilaan elämää, kirjoittaen hänet taas ehjäksi tai tappaen armollisesti sankarin viitan miehen harteille laskien. Mutta odotan seuraavassa osassa Abercrombien jotain tekevän..

-------------

Ase Itse iski lujaa ja suoraan mun sydämeen. Abercrombie juoksutti minut taas muutamassa illassa ihan hengähdyksiin. Onneksi sarjan toinen osa, Ennen Hirttämistä, odottaa tuossa vieressä avaamista. Kolmatta osaa tästä trilogiasta, Ensimmäinen Laki, ei ole ymmärtääkseni vielä suomennettu..? Noh, en ehkä malta odottaa sen tulemista.

Missä lukea:
- Tuolin, pöydän, sillan alla.. ei väliä!
- Ennen nukahtamista, ennen heräämistä
- Kuulokkeet päässä, Amon Amarth!!

Lukema: 10/10

Kirjailija: Abercrombie Joe
Teos: Ase Itse
Kustantamo: Kustannusosakeyhtiö Kirjava
Sivut: 475
Kirjasarja: Ensimmäinen Laki, osa 1.

Viisaan Miehen Pelko, Patrick Rothfuss

Lukukokemus oli odotuksen väärtti, ja nyt pitäs vielä venailla kolmatta osaa. Elämä on julmaa. Aivan ehdottomia ostoksia nämä, pakko saada jotenkin vieroitusoireita lievennettyä. 

Vajaa tuhat sivua vain humisi lukiessa. Yöt venyivät aamuiksi, aamut töissä viisan miehen peloiksi. Mietin Dennaa ja Felaa. Sitten Feluriania ja en vieläkään osaa päättää kuka noista naisista ois ihanin :D Denna on ihan hel..tin ärsyttävä bitch, ja ihana. Fela ei käy kiinni, Felurian otti mitä tahtoi. Kvothe on typerä. Mutta onnekas.

Patrickin tyyli ja tapa kirjoittaa saa hengästymään, se sai minut ihastumaan, rakastumaan. Vaikka teksti ei varmaankaan ole täydellistä, niin eihän suuri rakkauskaan ole. Silti se lumoaa, taikoo silmät kiinni pieniltä virheiltä, silittää ja rapsuttaa. Sanoo oikeita asioita oikeaan aikaan, erehdyttää valuvioista katseen täydellisempään kohtaan, hukuttaa lempeästi pehmeän lämpimään virtaan.

955 sivua on liian vähän.

Kun Fela oikaisi jälleen itsensä, hänellä oli korvakorut, joista tulen kajo hohteli. Devi astahti taaksepäin ja huokaisi vimmastuneena. "Ja tietysti ne näyttävät sinulla paremmilta." Hän pudisti ärtyneenä päätään. "Herran pieksut, nainen. Jos minulla olisi tuollaiset tissit, omistaisin jo puoli maailmaa."
"Samat sanat", Sim sanoi innokkaasti.  


Milloin lukea:
- Hiljaisuuden vallitessa kahden ihmisen välillä
- Kauniiden lauseiden puutteessa
- Tarinoiden vierotusoireiden iskiessä
- Aamusta iltaan

Huh, mitenkä voikaan olla tyhjä olo...

Lukema 10/10

Tuulen Nimi, Patrick Rothfuss

Herranen aika, nyt jysähti ja lujaa. Olo on vieläkin melko tyhjä, enkä oikein millään malttaisi odottaa pääseväni seuraavan osan kimppuun. Nyt vietiin Markoa ympäri ja ämpäri. Rakastuin!!!

Tää Pate osaa kirjoittamisen jalon taidon, tästä kirjasta lumoutuu, ihastuu, suuttuu, ärtyy, jännittyy, herkistyy ja välillä salaa kiihottuu. Ainut miinus kirjassa on melko tylsä kansi, melkein jätin sen takia koko kirjan lukematta.

Teksti etenee viettelevästi eteen päin, se tarraa pienillä koukuilla kiinni sun lahkeeseen ja hihaan. Vetää yhä syvemmälle, eikä meinaa päästä hengittämään missään vaiheessa. Vähän päälle 600 sivua tuntui kevyeltä, liian lyhyeltä, leikittelyltä. Tuplasti enemmän pitäisi olla. Ehdottomasti.

Ote:

Hän hymyili minulle ja työnsi kättään eteenpäin. Jokin kimmelsi kuutamossa. "Avaimen", hän sanoi ylpeänä ja painoi sen käteeni.
Otin sen. Se tuntui mukavan painavalta kädessä. "Se on todella hieno", sanoin. "Mitä se aukaisee?"
"Kuun", hän vastasi ilme vakavana.
"No sille löytyy varmasti käyttöä", sanoin ja tarkastelin avainta.
"Niin minäkin ajattelin“, Auri sanoi. "Jos kuussa on ovi, voit nyt aukaista sen." Hän istuutui katolle, risti jalkansa ja virnisti minulle, "Ei sillä, että kannustaisin sellaiseen holtittomaan käytökseen."

Missä lukea:
- Töitten jälkeen kotona
- Ennen töitä kotona
- Töissä
- Työttömänä missä vaan

En oikeasti nyt osaa kuvailla, mutta parasta sitten 8 vuotiaana luetun Taru Sormusten Herran jälkeen!!!

Lukema 10/10