Herranen aika, nyt jysähti ja lujaa. Olo on vieläkin melko tyhjä, enkä oikein millään malttaisi odottaa pääseväni seuraavan osan kimppuun. Nyt vietiin Markoa ympäri ja ämpäri. Rakastuin!!!
Tää Pate osaa kirjoittamisen jalon taidon, tästä kirjasta lumoutuu, ihastuu, suuttuu, ärtyy, jännittyy, herkistyy ja välillä salaa kiihottuu. Ainut miinus kirjassa on melko tylsä kansi, melkein jätin sen takia koko kirjan lukematta.
Teksti etenee viettelevästi eteen päin, se tarraa pienillä koukuilla kiinni sun lahkeeseen ja hihaan. Vetää yhä syvemmälle, eikä meinaa päästä hengittämään missään vaiheessa. Vähän päälle 600 sivua tuntui kevyeltä, liian lyhyeltä, leikittelyltä. Tuplasti enemmän pitäisi olla. Ehdottomasti.
Ote:
Hän hymyili minulle ja työnsi kättään eteenpäin. Jokin kimmelsi kuutamossa. "Avaimen", hän sanoi ylpeänä ja painoi sen käteeni.
Otin sen. Se tuntui mukavan painavalta kädessä. "Se on todella hieno", sanoin. "Mitä se aukaisee?"
"Kuun", hän vastasi ilme vakavana.
"No sille löytyy varmasti käyttöä", sanoin ja tarkastelin avainta.
"Niin minäkin ajattelin“, Auri sanoi. "Jos kuussa on ovi, voit nyt aukaista sen." Hän istuutui katolle, risti jalkansa ja virnisti minulle, "Ei sillä, että kannustaisin sellaiseen holtittomaan käytökseen."
Missä lukea:
- Töitten jälkeen kotona
- Ennen töitä kotona
- Töissä
- Työttömänä missä vaan
En oikeasti nyt osaa kuvailla, mutta parasta sitten 8 vuotiaana luetun Taru Sormusten Herran jälkeen!!!
Lukema 10/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti