Lukukokemus oli odotuksen väärtti, ja nyt pitäs vielä venailla kolmatta osaa. Elämä on julmaa. Aivan ehdottomia ostoksia nämä, pakko saada jotenkin vieroitusoireita lievennettyä.
Vajaa tuhat sivua vain humisi lukiessa. Yöt venyivät aamuiksi, aamut töissä viisan miehen peloiksi. Mietin Dennaa ja Felaa. Sitten Feluriania ja en vieläkään osaa päättää kuka noista naisista ois ihanin :D Denna on ihan hel..tin ärsyttävä bitch, ja ihana. Fela ei käy kiinni, Felurian otti mitä tahtoi. Kvothe on typerä. Mutta onnekas.
Patrickin tyyli ja tapa kirjoittaa saa hengästymään, se sai minut ihastumaan, rakastumaan. Vaikka teksti ei varmaankaan ole täydellistä, niin eihän suuri rakkauskaan ole. Silti se lumoaa, taikoo silmät kiinni pieniltä virheiltä, silittää ja rapsuttaa. Sanoo oikeita asioita oikeaan aikaan, erehdyttää valuvioista katseen täydellisempään kohtaan, hukuttaa lempeästi pehmeän lämpimään virtaan.
955 sivua on liian vähän.
Kun Fela oikaisi jälleen itsensä, hänellä oli korvakorut, joista tulen kajo hohteli. Devi astahti taaksepäin ja huokaisi vimmastuneena. "Ja tietysti ne näyttävät sinulla paremmilta." Hän pudisti ärtyneenä päätään. "Herran pieksut, nainen. Jos minulla olisi tuollaiset tissit, omistaisin jo puoli maailmaa."
"Samat sanat", Sim sanoi innokkaasti.
Milloin lukea:
- Hiljaisuuden vallitessa kahden ihmisen välillä
- Kauniiden lauseiden puutteessa
- Tarinoiden vierotusoireiden iskiessä
- Aamusta iltaan
Huh, mitenkä voikaan olla tyhjä olo...
Lukema 10/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti