Nyt hujahti tältä hattarapäältä yli Gene Wolfen Kiduttajan Varjo. Teksti on maalailevaa, enkä kyllä itse päässyt alkusivelyjä syvemmällä tähän. Ei riitä kapasiteetti mun kovalevyssä (yhtenä iltana oli ehkä liikaa rommia huivissa..)
Luin jostain, että tämä kirja olisi allegorisen tarinankerronnan taidonnäyte ja tieteiskirjallisuuden kiistaton klassikkoa. Niin, se tais olla takakannessa. Jep.
Itse tarinan aihio on kyllä erittäin mielenkiintoinen, päästään kiduttajan päähän ja seurataan nuoren miehen (taas, aika yleinen on tämä kasvutarina) kehittymistä oppipojasta ylös päin. Tarinassa vilahtaa myös tissit, mikä on aina itseäni viehättänyt kovinkin suuresti. Mutta sitä allegoriaa, siitä tuli jotenkin liian raskasta. Ei mitenkään huonosti kirjoitettu, mutta tyyli ei nyt sitten sattunut minun mieleen.
Ehkä olen kovin yksinkertainen, mutta jätän tämän sarjan lukemisen tähän. Katsotaan jos vuodet toisivat joskus lisää neuronisiltoja aivoihin, niin tämäkin saattais upota paremmin.
´En sanonut että ne ajatukset olisivat kauniita, vaan suuria ja jaloja, vaikka varmasti on se on eräänlaista kauneutta. Anna kun näytän sinulle`. Hän kohotti kättäni, sujautti sen ryysyjensä alle ja painoi oikeaa rintaansa vasten. Tunsin kirsikankiinteän nipukan ja sen alla kumpareen lempeän lämmön: se oli herkkää, untuvanpehmeää ja elossa niin, että veri kohisi kiihkeästi. ´Entä nyt?` hän kysyi. `Tein ulkoisen maailman suloisemmaksi sinulle, tuliko ajatuksistasi jalompia vai alhaisempia?´
Miten lukea:
- Hyvin hyvin keskittyneesti
- En tiiä, en lue.
- Rommi oli parempaa.
Lukema: 6/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti