Piispansormus, Milja Kaunisto

Mä en tiedä, mutta Milja tuntuu olevan melko huikea ihminen näiden kolmen kirjan perusteella! Törkeän suuri määrä työtä, ihanan rempseän irstasta tekstiä ja vauhti vain parani loppua kohden. Ja täytyy myöntää, tämä kirja oli näistä kolmesta paras ja parhaat osat tässä kirjassa alkoivat puolen välin jälkeen. 

Olavi Maununpojan tarina, kaikkine synteineen ja elämänkatsomuksineen, oli mielenkiintoista luettavaa. Joissain kohti (tarkoitan nyt koko trilogiaa) ehkä mässäiltiin liikaa Olavin pohdinnoilla synneistä ja varsinkin syyllisyyden riivamilla ajatuksilla. Saatoin hypätä pari riviä silloin tällöin yli. Mutta toisaalta nautin Olavin ja Miraclen keskusteluista ja ehkä eniten siitä miten raikkaan reippaalla tavalla Milja toi esiin Olavin ja muiden aikalaisten maailmankatsomuksen ja kuvan. Se miten silloin ajateltiin esimerkiksi rahvaasta, synneistä, noituudesta jne. Sekä alkoholista:

"Onneksi oli viini. Viini juhlisti niitä henkilökohtaisia voittoja, joista ei voinut puhua yhdellekään elävälle sielulle, ja soi lohtua niissä häviöissä, joista tuli ikuisesti vaieta. Viini ylevöitti saavutukset ja hälvensi tylsyyden."

En tunne tuon ajan (1400-luku) historiaa pintaraapaisua syvemmin, mutta trilogian tuomat mielikuvat eivät ainakaan romantisoineet enempää omia mielikuvia tuosta ajasta. Joskus muistan haaveilleeni pääseväni matkustamaan ajassa juuri tuolle vuosisadalla, mutta nyt en ehkä halua sieltä mitään muuta kuin pieniä maistiaisia viineistä, oluesta, ruoista ja olisi myös hienoa nähdä ja seurata tuon ajan metsästäjien arkea. Mutta en siis halua muuttaa asumaan tuohon aikaan. Nyt on ihan hyvä :)

Lyhyesti kirjasta (ja koko trilogiasta), ei pahempia paljastuksia:

Olavi Maununpoika lähtee Ranskaan opiskelemaan Sorbonnen yliopistoon papiksi, hairahtuu syntiseen elämään, rakastuu mieheen joka on nainen, kärsii synnintuskistaan, etenee urallaan, alenee urallaan, jämähtää urallaan, juonittelee, on juonittelun uhri ja lopulta on elettyyn elämäänsä tyytyväinen. Hyvä.

Trilogia oli mieluista luettavaa. Kaunisto kirjoittaa minun makuun rohkean värikkäästi eikä arkaile kertoa asioista niiden oikeilla nimillä. Henkilöhahmoista jäi tietysti parhaiten mieleen Olavi ja Miracle, mutta ei sivuosien hahmotkaan hengettömiä olleet. Jossain vaiheessa halusin motata piispa Cauchonia nokkaan, halata Beatrixea, juopotella Suuripään kanssa ja puristaa leikkisästi Sorbonnen taloudenhoitajatarta ahterista. Niin ja ehdottomasti haluan maistaa vesiviiniä, onko se vain viiniä johon on sotkettu vettä?

Piispansormus lopettaa hienosti trilogian! Saatoin ehkä yön hiljaisena tuntina vähän herkistyä ja nyyhkäistä lopulle, mutta en pelkästä surusta.

Kiitos Milja Kaunisto tästä trilogiasta :)

Lukema: 9/10

Trilogian muut osat Lukucornerissa:

1. Synnintekijä
2. Kalmantanssi


Kirjailija:Milja Kaunisto

Teos:  Piispansormus

Kustantamo: Gummerus
Sivut: 468
Julkaisuvuosi: 2015

22.11.63, Stephen King

Perkules, olipas kirjalla pituutta ja kokoa, mutta se ei menoa haitannut!!

Kingi koukutti hellävaraisesti jatkamaan lukemista ja muutama yö taisi mennäkin melkein aamun saakka :)

Kirjasta:

Opettaja, Jake Eppings lähtee elämänsä matkalle koulun lähellä sijaitsevasta kuppilasta. Kuppilan pitäjä, Al Templeton jakaa Jakelle salaisuuden, hänen ravintolan varastosta pääsee aikamatkalle 1950-lukuun.   

Hiukan emmittyään ja kokeiltuaan portaalia, hän lopulta uskoo siihen. Mutta Alilla on Jakelle tehtävä, hän ei itse kykene sitä suorittamaan ja ketkuttelee Jaken ottamaan sen vastaan. Estä John. F. Kennedyn murha. Ai, no se onkin helppo keissi. Ja mikä ettei. 

Mutta menneisyys ei aina halua muuttua, se hakee uriaan ja laittaa esteitä tielle. Ja muuttamalla jotain, tulet mitä tödennäköisesti törmäämääm perhosefektiin. Ole varuillasi!

----

Kirja ei ole pelkkää scifimäistä aikamatkailua vaan siihen nitoutuu hyvin selkeät ja samaistuttavat henkilöhahmot. Jaken silmin katsottuun maailmaan on helppo uppoutua ja Jaken tekemät valinnat on helppo hyväksyä. Kaveri tuntuu oikealta ihmiseltä. 

Ympäristö on mukavasti elossa. Erilaisuudet aikakausien välillä tuo mukavasti kontrasteja ja se lataa myös pienesti jännitettä tarinaan, vaikkakin jännite onkin enemmän ihmisten välisissä kontakteissa. Kirjan "hengähdystauot" ovat näennäisiä, ne kuljettavat tarinaa eteenpäin samalla kun luulet olevasi suvannossa.  

Ihmettelen, ellei tästä olla jossain välissä vääntämässä leffaan käsikirjoitusta.  

Lukemisesta:

Luin kirjaa vain ja ainostaan mennessäni nukkumaan. Yllättävää, en saanut yhtään mustelmaa kasvoilleni :D  Aluksi pelkäsin miten jaksan lukea eepoksen loppuun, ja puolenvälin jälkeen pelkäsin, että se loppuu liian aikaisin. 

Kirja hujahti, se meni ja upposi. Kasvatti käsilihaksiani ja jätti ihmettelemään miten itselle ei niin kiinnostava aihe muuttuikin maailman mielekkäimmäksi asiaksi :D Hurja mies tuo King. 

Huomioita:

- Painaa, älä nukahda jos luet tätä selälläsi

- On kuulema huono sänkykirja, vie tilaa vierestä eikä pääse kohnöttämään (naisen suusta..)

- Voi tätä lukea myös päivällä, mulla oli nyt vaan tuollainen fiksaatio tähän ja sänkyyn

- Takakannen kysymykseen "Millainen maailma olisi jos J.F. Kennedyä ei olisi murhattu" saadaan vastaus, mutta sitä ennen on paljon kirjaimia

Lukema: 9/10

Kirjailija:Stephen King

Teos:  22.11.63

Kustantamo: Tammi
Sivut: 869
Julkaisuvuosi: 2011

Suomentaja: Ilkka Rekiaro

Kalmantanssi, Milja Kaunisto

Irstaat hengemiehet, tissit, kilju, voimakastahtoiset naiset, halvat ihmishenget, hurmaava riettailu, homous, noituus ja synnin helvetillisissä sfääreissä riutuva protagonistimme, Olavi Maununpoika. Uh, onhan siinä tavaraa vajaan neljänsadan sivun verran :D

Kalmantanssi jatkaa Kauniston kirjoittamaa trilogiaa Olavi Maununpojasta 1400-luvun euroopassa. Ja rokkaa vahvasti Lukucornin Markon sydämeen ;) Niin, siihen siis riittää yleensä kirja, jossa mainitaan tissit ja pieru.. Olen helppo, eikös miehet yleensä ole? :D 

No niin, nyt ryhtiä ja asiaan (hitto, käyn laittamassa pyykit eka, hetki..)

Mun mielipide:

Hyvää:
Miljan tyyli kirjoittaa ja tapa ottaa lukija mukaan riettaille matkoille iskee minuun! Ronskilla kädellä heitetään lukijan kasvoille vaikka mitä mätää ja visvaa, elostellaan synneillä ja ollaan ihanan ahdasmielisiä oman edun tavoittelijoita. Olen rakastunut. 

Mutta rakkaudessakin on joskus ryppyjä eikä aina jaksa toisen jaarituksia. 

Huonoa:
Jaarittelu ja turhat kuvailut. Milja osaa kertoa erittäin eloisasti miten perhanan sekaisin Olavi on, ja kuvailee myös hyvin yksityiskohtaisesti uskonmiehen sisäistä hyvän ja pahan vatvontaa. Mutta liikaa. Ymmärsin jo, että Olavi on kompleksinen luonne ja tappelee lihansa himoja vastaan. Hypin rivien yli muutaman kerran.

Mitä jäi mieleen/fiilikset:
Pidän pienen paussin Kaunistosta. Nyt kaipaan jotain muuta, ehkä hiukan lempeämpää tekstiä (Kafka?) :D Mutta tulen kyllä lukemaan Kauniston muutkin teokset, tarvitsen sitä ennen hetken hengähtää. 

Jotkin hahmot kirjassa jäi hiukan etäisiksi, ehkä tarkoituksella? Mutta en saanut otetta esimerkiksi piispa Cauchoniin, hirvee m..kku se on, mutta miksi? Jotain siitä jäi uupumaan. Hahmo olisi kyllä erinomainen lähempään tarkasteluun, ja siitä ehkä saisi ihan oman kirjansakin. 

Huomioitavaa:
- Kirjan sivut tässä painoksessa ovat jotenkin ohuita materiaaliltaan. 
- Olavi on kyllä ihan "messed up"
- Kenen tekemä on tuo kannen kuvitus, aika makee!!
- Lukujen pituudet juuri sopivia, eikä hypitty ärsyttävästi aiheesta toiseen

Lukema: 8/10

Kirjailija:Milja Kaunisto

Teos:  Kalmantanssi

Kustantamo: Gummerus
Sivut: 399
Julkaisuvuosi: 2014