Piispansormus, Milja Kaunisto

Mä en tiedä, mutta Milja tuntuu olevan melko huikea ihminen näiden kolmen kirjan perusteella! Törkeän suuri määrä työtä, ihanan rempseän irstasta tekstiä ja vauhti vain parani loppua kohden. Ja täytyy myöntää, tämä kirja oli näistä kolmesta paras ja parhaat osat tässä kirjassa alkoivat puolen välin jälkeen. 

Olavi Maununpojan tarina, kaikkine synteineen ja elämänkatsomuksineen, oli mielenkiintoista luettavaa. Joissain kohti (tarkoitan nyt koko trilogiaa) ehkä mässäiltiin liikaa Olavin pohdinnoilla synneistä ja varsinkin syyllisyyden riivamilla ajatuksilla. Saatoin hypätä pari riviä silloin tällöin yli. Mutta toisaalta nautin Olavin ja Miraclen keskusteluista ja ehkä eniten siitä miten raikkaan reippaalla tavalla Milja toi esiin Olavin ja muiden aikalaisten maailmankatsomuksen ja kuvan. Se miten silloin ajateltiin esimerkiksi rahvaasta, synneistä, noituudesta jne. Sekä alkoholista:

"Onneksi oli viini. Viini juhlisti niitä henkilökohtaisia voittoja, joista ei voinut puhua yhdellekään elävälle sielulle, ja soi lohtua niissä häviöissä, joista tuli ikuisesti vaieta. Viini ylevöitti saavutukset ja hälvensi tylsyyden."

En tunne tuon ajan (1400-luku) historiaa pintaraapaisua syvemmin, mutta trilogian tuomat mielikuvat eivät ainakaan romantisoineet enempää omia mielikuvia tuosta ajasta. Joskus muistan haaveilleeni pääseväni matkustamaan ajassa juuri tuolle vuosisadalla, mutta nyt en ehkä halua sieltä mitään muuta kuin pieniä maistiaisia viineistä, oluesta, ruoista ja olisi myös hienoa nähdä ja seurata tuon ajan metsästäjien arkea. Mutta en siis halua muuttaa asumaan tuohon aikaan. Nyt on ihan hyvä :)

Lyhyesti kirjasta (ja koko trilogiasta), ei pahempia paljastuksia:

Olavi Maununpoika lähtee Ranskaan opiskelemaan Sorbonnen yliopistoon papiksi, hairahtuu syntiseen elämään, rakastuu mieheen joka on nainen, kärsii synnintuskistaan, etenee urallaan, alenee urallaan, jämähtää urallaan, juonittelee, on juonittelun uhri ja lopulta on elettyyn elämäänsä tyytyväinen. Hyvä.

Trilogia oli mieluista luettavaa. Kaunisto kirjoittaa minun makuun rohkean värikkäästi eikä arkaile kertoa asioista niiden oikeilla nimillä. Henkilöhahmoista jäi tietysti parhaiten mieleen Olavi ja Miracle, mutta ei sivuosien hahmotkaan hengettömiä olleet. Jossain vaiheessa halusin motata piispa Cauchonia nokkaan, halata Beatrixea, juopotella Suuripään kanssa ja puristaa leikkisästi Sorbonnen taloudenhoitajatarta ahterista. Niin ja ehdottomasti haluan maistaa vesiviiniä, onko se vain viiniä johon on sotkettu vettä?

Piispansormus lopettaa hienosti trilogian! Saatoin ehkä yön hiljaisena tuntina vähän herkistyä ja nyyhkäistä lopulle, mutta en pelkästä surusta.

Kiitos Milja Kaunisto tästä trilogiasta :)

Lukema: 9/10

Trilogian muut osat Lukucornerissa:

1. Synnintekijä
2. Kalmantanssi


Kirjailija:Milja Kaunisto

Teos:  Piispansormus

Kustantamo: Gummerus
Sivut: 468
Julkaisuvuosi: 2015