Juurihoito, Miika Nousiainen

Miika Nousiainen, tuo surumielinen, hassun elegantti hahmo telkkarista, jonka habituksen uskon sulattavan melko usean naisen sydämen (Suomen Rickhard Gere?), on kirjoittanut neljännen romaaninsa nimeltä Juurihoito. En tykkää hammashoidoista, joten välttelin tämän lukemista useamman viikon. Mutta hyvä kun tuli kuitenkin luettua, tuli parempi mieli ja ehkä vähän matkakuumetta ja uskoa hammaslääkäreihin. 

Kirjasta:

Pekka, sellainen perushyväihmismies joka ei osaa hoitaa hampaitaan tai parisuhdettaan, huomaa istuvansa mahdollisen veljensä Eskon käsittelyssä hammaslääkärituolissa.

Veljesten löydettyä toisensa he päättävät lähteä selvittämään isänsä kohtaloa ja matka vie niin Ruotsiin kuin Australiaankin asti.

Kirjassa veljekset pohtivat omia elettyjä elämiään ja samalla suhdetta toisiinsa, sisaruksiinsa ja vanhempiinsa. Tarinassa käydään läpi erilaisten ihmisten suhtautumista maailmanmenoon ja pumpuloidaan sekaan leppoisan lämmintä kielellistä huumoria.


Mitä mietin:

Melko iisiä tekstiä aluksi, mutta pinnan alta paljastuu syvällisiäkin oivalluksia aroista poliittisista ja tunnerikkaista aiheista.

"Tämä on spirituaalinen paikka. Aboriginaalit elivät täällä kuusikymmentätuhatta vuotta ja kokivat paikan hengen. Meille riittää kolme minuuttia ja somepäivitys. Ihminen kehittyy. Ehkä."

Miika näpäyttelee vähän väliä pieniä luunapsuja nykyajan hektiseen olemiseen ja välittää rivien välistä viestiä, että meillä on mahdollisuus myös pysähtyä ja nauttia olemisesta. Ei meidän aina tarvitse kaikille kiillottaa kiiltokuviamme, eikä meidän aina tarvitse pelkästään jurottaa tai keskittyä oman rakkaan kuplamme sisään. Maailma on olemassa kaikkine erilaisine ihmisineen joilla jokaisella on oma tapa kokea elämä.

Soljuvan Miikamaista tekstiä, jota on mukava lukea. Mielessä kuvittelin kirjan tapahtumat leffan muotoon ja en yllättynyt kun sain tietää, että siitä on oikeasti tekeillä elokuva.

Ei mikään sielua järisyttävä lukukokemus, mutta erittäin mukavaa illanviettoa enivei :) Suosittelen!


Lukema: 8/10 

Kirjailija:Miika Nousiainen

Teos:  Juurihoito

Kustantamo: Otava
Sivut: 332
Julkaisuvuosi: 2017

Modesty Blaise, Peter O´Donnelly

Rakastuin, Modestyyn. On se vaan kova mimmi! Tässä kirjassa rokataan ja rollataan, räjäytellään, ammutaan, tapellaan ja tehdään huikeita temppuja!! Ja Marko tykkää, mikä olisikaan parempaa lukemista väyneille aivosoluille :D

Modesty ja hänen sidekick, Willie Garvin, palkataan GBR:n salaisen palvelun leipiin estämään timanttilastin ryöstö. Siitä käynnistyvät "päätähuimaavat seikkailut" (takakannen mukaan). Okei, kirja oli oikein viihdyttävä, mutta päätähuimaava, ehkä ei. Helppo lukea, ajatonta viihdettä ja tarpeeksi simppeliä.

Modestyn hahmo on yleiseen miehiseen makuun vetävä; tumma mimmi joka osaa olla tappavuutensa lisäksi lämmin kissapeto. Ehkä, näin minä sen ymmärsin :D

Willie Garvin taas kuvataan miehisenä, ehkä jopa hiukan herkkänä ja erittäin taitavana agenttina. En tiedä onko Willien hahmo naisten makuun vai ei, luulisin, että on. Mutta Willie ei lue kaunokirjallisuutta:

"Mitä hän lukee?"
"Elämänkertoja, sotahistoriaa, teknisiä kirjoja, tieteisromaaneja - melkein mitä hyvänsä mutta ei tavallista kaunokirjallisuutta ja matkakirjoja..."

Voi hyvinkin olla, että joudun haalimaan jostain kaikki suomennetut Modestyt.. Tässä on kuitenkin jotain, en oikein tiedä mitä. Mutta koukuttavaa kuitenkin ;)

Lukema: 8/10

Kirjailija: Peter O`Donnelly

Teos: Modesty Blaise

Kustantamo: Otava
Sivut: 252
Julkaisuvuosi: 1988

Suomentaja: Seppo Harjulehto

Rakkaani, kyyhkyläiseni. Roald Dahl

(Ei oo omat kynnet, lainasin naistelta.. siis en kynsiä, vaan kättä.
 Perhana, nainen piti kirjaa kun otin kuvan.)

Dahlin tuotanto on minulle ollut aina hieman vierasta. Siinä kun muut olivat Jalin ja suklaatehtaan perään, niin minä luin Tolkienia ja salaa ukin aikuistenlehtiä. Sitten joskus vuosia sitten luin vahingossa kirjan Oswald-eno ja olin tukehtua useaan otteeseen välipala suklaaseen naurun takia.

Nyt laskin käsistäni novellikokoelman "Rakkaani, kyyhkyläiseni", jonka tarinat heiluivat milloin mihinkin. Niin tapahtumapaikoilta kuin henkilöhahmoiltaan. Tarinat saivat minut joka kerta yllätettyä lopuillaan. Mikä on hyvä.

Kuusitoista oudosti vinksahtanutta, mutta kuitenkin todellisuuden mahdollistavaa tarinaa. Käydään vilkaisemassa muutamia:

Suuri automaattinen kielikone (okei, myönnän, ajattelin jotain muuta mitä novelli piti oikeasti sisällään...)

Insinööri keksii koneen, mikä kirjoittaa lyhyitä kertomuksia ja koittaa saada pomonsa ymmärtämään koneen arvon.

"Kuka hullu ostaisi tavallisia juttuja enää jos he saavat näitä toisia puolella hinnalla?" 

Novellista tuli mieleen nettipalstojen trollit. Ja osin poliitikot.

"On sellainen pikku trikki jota melkein kaikki kirjailijat käyttävät, että he nimittäin sijoittavat jokaiseen juttuun jonkin pitkän, käsittämättöän sanan.

Pastorin huvi.
Pastori Cyril Winnington Boggis, harvinaisten huonekalujen suojelemisyhdistyksen puheenjohtaja. Siinä on varsinainen käyntikortti, mikä on kylläkin väärennetty. Kaveri ajelee pitkin maaseutuja ja puhuu itselleen harvinaisia huonekaluja suojelukseen, halvalla, voittoa havitellen.

Lampaalla teurastettu.
Mary Malone, nainen jolla saattaa olla pieniä patoutumia miestään ja elämäänsä kohtaan, päättää käyttää jäistä lampaan jalkaa vapahtajanaan. Ihana nainen. Tuli ihan mummi mieleen :)

Kuningatarhyytelö.
Tiedän pari mehiläistarhuria, ja kyllä, he ovat juuri niin outoja kuin Albert Taylorkin on. Mutta luultavasti eivät ole menneet yhtä pitkälle harrastuksissaan/töissään. Luultavasti.. tai mistä minä tiedän? Eli, mitä tapahtuu kun melkein vastasyntyneelle lapselle aletaan syöttämään kuningatarhyytelöä?

Knoppeja:
- Roald Dahl oli hävittäjälentäjä toisessa maailmansodassa
- Dahlin kirjat ovat myyneet yli 250miljoona kappaletta maailmanlaajuisesti
- Dahlin mukaan on nimetty asteroidi, 6223 Dahl
- Dahl nettosi 1000usd ensimmäisestä julkaistustaan novellista, `A piece of cake`

Lukema: 9/10

Kirjailija: Roald Dhal
Teos: Rakkaani, kyyhkyläiseni
Kustantamo: Otava
Sivut: 277
Julkaisuvuosi: 2001

Kääntäjä: Pentti Saarikoski

Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven, Romain Puértolais

Mitä hemmettiä Romain tekee Ranskan rajavartiostossa poliisina, erikoistuneena laittomaan maahanmuutton? Kertoo satuja kiinni jäänneille muuttajille? Auttaa heitä omaksumaan toisen todellisuuden?

Kirjasta:

Kirjan tarina vie miedät Providencen ja Zaheran väliseen rakkauteen ja siihen mitä kaikkea rakkaus voi saada aikaan. Providence on siro, about 30v, posteljooni, jonka umpisuoli puksahtaa Marokossa ja sairaalaan jouduttua hän tutustuu siellä pieneen Zaheera nimiseen tyttöön joka ei ole ikinä käynyt sairaalan ulkopuolella. Heidän välilleen syntyy erityisen vahva tunneside ja Providence päättää adoptoida Zaheeran ja on nyt lähdössä hakemaan häntä Marokosta Ranskaan. Mutta joitain pieniä esteitä tulee matkan varrelle.

Kirjailijasta:

Tämä jätkä kirjoittaa kyllä ihan höpöjä tarinoita. Ihmeellisia, lapsenomaisen mielikuvituksen kaltaisia satuja. Välillä lähdetään korkealle lentoon ja sitten mätkähdetään tökerön kerronnan takia maahan. Hetki menee päätä puistellessa ja sitten liidellään taas uusissa sfääreissä. Ja noista pudotuksista jää miellyttävän karkkimaisen hiekkainen maku suuhun. Very strange.

Luulen, että Romainen mieli on röhelöinen hattara, johon on tarttunut matkojen varrelta kaikenlaista roinaa ja härpäkettä. Roinat ja härpäkkeet kietoutuvat syvemmälle sokeriseen vankilaan ja litistyvät toisiaan vasten muodostaen lisää röyhelöisiä hattaroita joissa niistä vähitellen hioutuu oudon kiehtovia helmiä.

"Siitä lähtien Zahera oli ollut täysin vakuuttunut siitä, että kiinalaiset valmistavat tonneittain tähtiä ja ampuivat ne taivaalle valaisemaan Marokon autiomaan yötä, ja joka ilta nukkumaan käydessään hän kiitti heitä itse sepittämissään rukouksissa siitä, että he olivat niin hyviä hänen kansalleen."    

Kirjassa vilistää myös paljon mielenkiintoisia "faktoja";

- Ranskan kielen sana orava, écureuil, on muinaiskreikkaa ja tarkoittaa varjoa ja häntää.
- Sana mafia on peräisi ajalta, jolloin sisilialaiset nousivat kapinaan ranskalaisia miehittäjiä vastaan vuonna 1282, ja että se oli lyhenne heidän tunnuslauseestaan Morte alla Francia Italia anela (Italia haluaa kuolemaa Ranskalle).
- Ensimmäiset bikinit myytiin tulitikkuaskeissa
- Tähdet eivät tulekaan Kiinasta

Miksi lukea?

- Jotta tietäisit mitä on nielaista Eiffel-tornin kokoinen pilvi
- On helppo ihastua neiti Providenceen, varsinkin bikineissä
- Opit sydänetäisyyden merkityksen
- Pääset näkemään mitä patonkipurijapoliisin mielessä liikkuu :D
- Ilahdutat itseäsi

Lukema: ?/10.. tämä kirja jää tuonne eetteeriin heilumaan, enkä halua sen illuusiota rikkoa antamalla sille numeroa. Tykkäsin.

Kirjailija: Romain Puértolas

Teos: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven

Kustantamo: Otava
Sivut: 224
Julkaisuvuosi: 2016

Kääntäjä: Taina Helkamo

Itämeren Auri, Johanna Valkama

Hankalahko nainen, tuo Itämeren Auri.. :D No ei kai nyt sentäään. No on se kyllä vähän. Toisaalta, ei haittaa yhtään. Ei pyöritä samoilla mestoilla :D :D

Itämeren Aurissa liikutaan about 800-1000 luvun aikaan pohjoismaissa. Päähenkilönä liihottaa nuori Auri, josta olisi tarkoitus tulla Hämeen parantaja. Mutta sittenpä tulee mutkia matkaan. Miehet, nuo raakalaiset. Auri kiepsautetaan hänen tahtomattaan seikkailuun ja lukija viedään typyn mukana ihmettelemään myöhäisrautaista aikakautta.

Johanna kuljettaa tarinaa oikein mukavasti ja joissain kohti väkisin tuli mieleen Gabaldonin rustailut:

• Molempien kirjoittajien päähenkilöt osaavat parantaa, tuntevat kasvit ja ovat vahvoja naishahmoja 
• Molemmat hahmot omaavat kipakat luonteet ja usein miehet ovat helisemässä heidän kanssaan 
• Kummatkin ihmettelevät omia tunteitaan
• Kummatkin ovat luontaisella tavalla oikein kauniita, vaikkeivat ehkä sitä itsestään usko

Eikä nuo yhtymät haittaa ollenkaan. Gabaldonia en oikein jaksanut lukea, mutta Valkaman tarina rullasi oikein mukavasti ja sain ehkä hiukan paremmin hahmosta kiinni. Gabaldoni jaaritteli liikaa, Valkama ei. Hyvä! Jään odottamaan jatkoa!!

Miksi lukea Itämeren Auri?

1. Tapahtumat ajoittuvat mielikuvitusta kutkuttavalle aikakaudelle, myöhäiselle rautakaudelle

2. Kirjan tapahtumat sivuavat meidän omaa perintöämme 

3. Kirjoissa hankalat naiset ovat ihan jees, in real life ei niinkään

4. Tiesittekö, että koivunlehdillä voi pestä itsensä?

5. Nyt on pakko päästä temuamaan vanhoille linnavuorille, Hakoisiin vaikka!

Missä lukea:

- Aamulla silmät ristissä kahvikupin kanssa sohvalla

- Päivällä ulkona auringon korventaessa selkää satamassa

- Hammaslääkärin vuoroa odotellessa (lohkes hammas, piti mennä akuuttiin..)

Lukema: 9/10, joskus meni hetki hahmottaessa että missäs nyt mennään. 

Kirjailija:Johanna Valkama
Teos: Itämeren Auri
Kustantamo: Otava
Sivut: 443
Julkaisuvuosi:.2016

Muualla bloggailtu: 

Evarian kirjahylly

Fakiiri joka juuttui IKEA-kaappiin, Romain Puertolas 2013

Jos joku joskus miettii, ettei ole aikaa tai paikkaa kirjoittaa omaa opusta, ottakaa mallia Romain Puertolasista. Häiskä otti ja kirjoitti kirjaa kun oli Ranskan rajalla tutkimassa laitonta maahanmuuttoa, kännykällä, työvuorojen välissä. Eikä tullut huono, ei ollenkaan!!

Tarinan Valta, Juhana Torkki, 2014

No jo on perhana jos tämä kirja ei kiinnosta!! Vaikka ei johtaisi mitään (firmaa, perhettä, lammaslaumaa) tai olisi vaikutuksessa vain oman pehmolelunsa kanssa, niin silti tämä on luettava, melkeinpä pakotan. LUE!!