¨ Rossin lukucorneri: helmikuuta 2017

lauantai 25. helmikuuta 2017

Kirjailijaksi. Osa 9. Julkaisu

Kuva lainattu sivulta: The Wall Street Journal

Tiedättekö mikä on kiuaslapsi? En minäkään, en ennen kuin kirjoitin siitä pienoisnovellin. Tarina liittyy Stepanin koodeksi kirjoihin, mutta on omasta mielestä myös ihan ymmärrettävissä ilman asiaan perehtymistä. 

Tarina on, hmm.. ehkä hieman raa´ahko, omanlaisensa ja just sen tyylinen mistä itse intoilen tällä hetkellä ;)

Saa lukea ja kaikki palaute, negatiivinen/positiivinen/neutraali, on enemmän kuin tervetullutta :)

Tässä näyte:
Hän riuhtaisi hupun vangin päästä, antoi sen pudota lattialle ja nautti yleisönsä yllättyneistä huudahduksista. Heitä tuijotti kirkkaan vihrein silmin nainen, jonka yön mustissa, likaisissa ja takkuisissa hiuksissa kiersi hopeinen, käärmeenkaltainen raita. Naisen otsaan ja ohimoille oli tatuoitu outoja kirjaimia ja symboleja. Poskipäitä ja kaulaa peittivät pienten mustien lintujen kuvat, jotka näyttivät heräävän eloon kasvojen ilmeiden mukana. Nainen hengitti raskaasti, aukoi suutaan, irvisteli, mutta ei päästänyt pihaustakaan. Nyrkit puristuivat auki ja kiinni.

Novelli poistettu kilpailun ajaksi..


lauantai 18. helmikuuta 2017

Älä kerro mielipidettäsi jos et ymmärrä?

Ajattelin vielä eiliseen mennessä kirjojen lukemisen ja niistä mielipiteen kertomisen olevan mukavan harmitonta ja leppoisaa puuhaa. Olen tainnut olla pahasti väärässä :D Silmääni sattui eräässä facen kirjabloggaajien ryhmässä käynnissä oleva keskustelu, jossa ihmeteltiin kirjailija Taru Väyrysen kirjoitusta kirjabloggaajista.


Taru Väyrysen mukaan kirjabloggaaja ei ehkä ole aina täysin pätevä kirjoittamaan negatiivista arviota lukemastaan kirjasta. Positiiviset leijumiset taas saavat hänet tuntemaan pientä hellyyttää bloggaajaa kohtaan, vaikka tämä ei olisikaan kykenevä perustelemaan positiivisuuttaan. Taru antaa myös melkoisen krediitin kirjabloggaajille sanomalla:

"On tavallaan myönteistä, että kritiikin kenttä on laajentunut, ja kuka hyvänsä voi perustaa kirjablogin, jossa esittää mielipiteitään lukemistaan kirjoista. Mutta jos blogi on suosittu ja laajalevikkinen, kielteinen arvostelu voi olla kirjailijan kannalta kohtalokas. Se saattaa vähentää lukijoita, mikä taas voi vaikuttaa kustantajan halukkuuteen ottaa kirjailijalta seuraava teos julkaistavaksi."

Kirjasfäärin Taika Dahlbom on vastannut mielestäni hyvin Tarun kirjoitukseen blogissaan. Hänen mielestä Taru on väärässä ja käyttää perusteluidensa tukena seuraavaa:

"Väyrynen on väärässä, arvostelen tässä nyt näin ihan suoraan. Arvosteluni perustan Suomen lakiin, Journalistin ohjeisiin ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjeisiin bloggaajille. 
Meillä on täällä Suomessa olemassa sellainen ihana perustuslain pykälä kuin sananvapaus. Myös kirjabloggaaja saa käyttää sananvapauttaan valitsemallaan tavalla. Sananvapauteen on kuitenkin muilla laeilla asetettu rajoituksia, jotka kirjabloggaajan tulee huomioida.  Lisäksi rajoituksia asettavat hyvät lehtimiestavat sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjeet."

Hän myös komppaa Tarua:
"Arvostelu tulee perustella. 
Tässä  asiassa olen Väyrysen kanssa samaa mieltä, ja suhtaudun jopa Väyrystä tiukemmin perusteluiden tarpeellisuuteen. 
Mielestäni sekä negatiivinen että positiivinen arvio täytyy perustella. Arvio ilman perustelua on näkemykseni mukaan tyhjää sanahelinää, jolla ei ole viihdearvoa kummempaa arvoa lukijalle. Tämä on henkilökohtainen kokemukseni lukijana ja kirjabloggaajana."
Tämä on ihan henkilökohtaisesti asettamani rajoite omaan sananvapauteeni kirjabloggaajana, mikään virallinen toimija ei vaadi negatiivisen tai positiivisen arvostelun perustelua.

------

Mun mielestä lukemastaan kirjasta voi ihan hyvin sanoa sen olevan täysi kakka, ilman sen enempiä perusteluita, jos niin haluaa. Miksi kirjabloggaajan tulisi olla kirja-alan  rautainen ammattilainen? Kyseessä on kuitenkin harrastus, ei ammatti. Mielipide on mielipide ja sen voi mielestäni halutessaan jättää superpinnalliseksi. 

Osaako joku teistä kertoa perusteet mielipiteelleen miksi ei tykkää jostakin rakennuksesta? Käytäisiinkö siinä keskustelussa läpi rakenteiden kannattavuudet, rakennuksen edustaman tyylisuunnan kohtaaminen itäisen ja läntisen perspektiivin rajapintojen valossa tai miten valoisuuden ja pintarakenteen keskinäinen vuorovaikutus on otettu huomioon ympäristön kannalta? 

Tai jos viinilasillisen kera syöt juustoja ja joku juustoista maistuu pahalle, niin miten perustelet sen? Käydäänkö heti läpi juuston alkuperämaa, lehmän/vuohen/kanan/peuran/hiiren (tai minkä tahansa juuston alkuperäismuodon lähteen) elinolot, lypsäjän ammattitaidon pohjana oleva koulutus tai pakkaajan apupojan epäpätevyys?

Jos et ole alan ammattilainen, tai ihan perhanan intohimoinen alan harrastaja, niin mielipide ja oma arvio jäävät hyvin pinnallisiksi ammattilaisen näkökulmasta katsottuna. Ja heidän on mielestäni se vain kestettävä. Perkele, muutenhan omaa mielipidettä ei voisi tuoda mistään mitenkään esiin ilman useiden vuosien alan koulutusta ja työkokemusta. Se, että jotain ei itse täysin ymmärrä, ei tarkoita, etteikö siitä voisi omata mielipidettä. Joku tykkää Iphonesta, toinen Samsungista ja molempien tietämys sen alan tekniikasta voi olla täysi nolla ja silti keskustelua käydään tunteista kuumana. 

Itse en näe pinnallisuudessa mitään pahaa. Ihanan kevyttä, leijuvaa, rosoista, makeaa ja suolaista pinnallisuutta, joka herättää syviä, alkukantaisia tunnereaktioita :)

Olkaa ihmiset asioista omaa mieltänne, pahassa tai hyvässä. Se teille kaikille suotakoon. 

Ps. Jos kirjabloggaamiseen tultaisiin jossain vaiheessa vaatimaan pätevyys, niin mielestäni se olisi täyttä skeidaa. Ilman sen enempiä perusteluita. 






maanantai 13. helmikuuta 2017

Big Magic, Elizabeth Gilbert

Jotenkin olen vienosti kaihtanut self-help oppaita ja silti niitä salaa selaillut kirjastoissa tai kirjakaupoissa. Sama juttu kuin koulussa aikoinaan kaalilaatikon kanssa. Kaikki yökkäili kun ruokalistassa luki kaalilaatikko ja minä mukana, vaikka oikeasti se oli mun mielestä ihan jees. Tai niin, voiko noin edes verrata? 

Olen kyllä erittäinen tyytyväinen tuohon puolivahingossa tilattuun kirjaan. Enkä ainakaan vielä hetkeen lainaa tätä kellekään, koska haluan selata sitä vielä itse.

Elizabeth Gilbert on tunnettu kirjasta ja leffasta "Eat Pray Love" (joka on näköjään leffaksi suomennettu - omaa tietä etsimässä - ). Katoin joskus tuon leffan ja se meni heti kategoriaan `tyttöhömppä´. Eikä Julia Roberts kuulu mun suosikkeihin, paitsi joskus. Mutta tuosta leffasta ei siis Gilbert jäänyt mun mieleen vaan yhdestä pätkästä youtubessa, kun koitin etsiä vinkkejä kirjoittamiseen:


Tykästyin ensiksi Lizin tyyliin esiintyä ja sitten jäin funtsimaan mitä hän oikeasti kertoi tuolla lavalla. Googlettelin lisää ja hups.. huomasin yhtäkkiä tilanneeni muikkelin kirjoittaman kirjan. Enkä edes vatuloinut, mitä yleensä teen netistä tilatessani, vaan pari päivää myöhemmin opus kolahti postilaatikosta lattialle. 

Kirjassa Liz kertoo lähinnä omista kokemuksista ja oivalluksista, viljelee omaa lempeän karheaa huumoriaan ja sai ainakin minut intoilemaan omasta luovuudestani! Eikä se ole aina helppoa. 

"It´s all just a game. A big, freaky, wonderful game."

Aika kivasti Liz myös niistää ´ahdistuneen taiteilijan` myyttiä. Eli miksi sen pitäisi aina olla tuska, kipu tai viha mikä saa luovuuden kukkimaan? Kuka ja miksi meille on opetettu luovuuden olevan jotain sellaista, minkä esiin houkutteluun tarvitaan itsetuhoista elämää tai rankkoja menetyksiä? Entäpä jos luovuudelle annettaisiin mahdollisuus tulla kevyenä, leppoisana kesätuulena, mikä vähän kutittelee ja nakkaa inspiraation päin naamaa? Eikä edes tarvitse pulloa korkata auki..

Liz myös kertoo miten inspiraatio, luovuus, Suuri Taika ovat omia, eläviä olentoja. Ne liikkuvat keskuudessamme, etsivät sopivia henkilöitä ilmentyäkseen, ovat joskus kärsivällisiä ja joskus eivät. Niille täytyy antaa huomiota, käsitellä oikein ja joskus osata luopua niistä kertomalle heille, että kannattaa etsiä joku toinen ihminen. Jos niiden kanssa haluaa työskennellä, on hyvä tehdä soppari:

"Inspiraatio koittaa alati työskennellä kanssani. Joten minä istun ja työskentelen. Se on se sopimus. Minä luotan siihen ja se luottaa minuun."

Inspiraatiota ei siis kannata jäädä odottelemaan. Kirjoitit sitten kirjaa, maalasit taulua, sävelsit sonaattia, järjestelit kirjahyllyä, leivoit kakkua, ompelit lapasia, teit lapsia tai korjasit autoa. Mene ja tee. Anna inspiraatiolle mahdollisuus ilmestyä. Se tykkää olla liikkeessä, se tykkää liikkeestä!

Mulle tämä kirja sattui käteen melko oikeaan aikaan. Paljon pieniä asioita loksahteli omassa päässä paikoilleen ja tuli sellainen hattarainen fiilis :)

Lämmin suositus kaikille jotka tämän haluavat lukea!!!

Lukema: Sopiva

Kirjailija:Elizabeth Gilbert
Teos:  Big Magic
Kustantamo: Riverhead Books
Sivut: 276
Julkaisuvuosi: 2015


torstai 9. helmikuuta 2017

Kirjailijaksi. Osa 8. Projekti etenee.

Etsiydy samankaltaisten ihmisten pariin, hanki palautetta ja näkyvyyttä! 


Kirjoittajapiiri:

Meillä pyörii hyvin pieni kirjoittajien piiri facessa. Meitä on kolme :D Ideana on, että meillä jokaisella on oma pariviikkoinen, jolloin käydään läpi asianosaisen kirjoittamaan tekstiä. Ensimmäisellä viikolla tekstin julkaisun jälkeen on joitakin päiviä aikaa käydä lukemassa se ja antaa palautetta tekeleeseen. Toisen viikon aikana kirjoittajalla on mahdollisuus parannella ja muokata tekstiään ja lopuksi editoinnin jälkeen se laitetaan vielä kertaalleen arvioitavaksi.

Välillä piirin kanssa pidetään yhteyttä nettipuheluiden kautta, mutta tällä hetkellä yhden ollessa jossain Atlantin toisella puolen viidakossa, kommunikointi tapahtuu kirjoittamalla. Hyvin toimii näinkin. Väliin huikataan meidän faceen joku helppo kirjoittamiseen liittyvä tehtävä ja käydään moikkaamassa siellä muita. On kiva tietää, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat ns. samassa veneessä ja joilta riittää tukea toinen toiselle :)


Tekstien lähettäminen arvioitavaksi ammattilaisille:

Laitoin kuukausi sitten yhden novellini arvioitavaksi Suomen tieteis-ja fantasiakirjoittajien arviointipalveluun. Palvelu on tarkoitettu yhdistyksen jäsenille vuosmaksua vastaan. Maksu taisi olla alle 20€ ja se palaute minkä sieltä sain, huh huh!! Tekstini pituus oli noin yhdeksän liuskaa ja arvioija oli käynyt sen todella ajatuksella läpi. Sieltä tipahteli sellaisia kultahippuja ajatellen omaa kehitystä, etten voi muuta kuin olla erittäin erittäin tyytyväinen palveluun :)


Näkyvyys:

En ole vielä käynyt arvioidulle tekstille uutta editointia läpi, mutta sen jälkeen ajattelin sen laittaa tänne esille. Jos jollain teistä riittää mielenkiintoa lukea se. Mietin myös laittaa tekstejäni jonnekin julksiesti luettavaksi, mutta en oikein tiedä mikä olisi paras paikka? Tekstien pituudet ovat jotain 3-20 sivun väliltä. Onko kellään mitään ehdotuksia?

Ja kellään vinkkejä mitä kautta saada omia kirjoituksia julki? Niin novelleja, kuin vaikka artikkeleita ja kolumneja? Runoissa olen melko paska.


via GIPHY

torstai 2. helmikuuta 2017

Kirjailijaksi osa 7. Opiskelua



Tänään otin opiskelin pienen siivun historiallisen spefin kirjoittamisesta. Oppikirjana toimi Kummallisen Kirjoittajat - Opas fiktiivisen maailman luomiseen. 

Hitto, mua väsyttää. Mutta kirjotan tiivistelmän silti. Haluaisin pullaa ja pleikkarin. Äh, kirjoitan tiivistetyn tiivistelmän. Sellaisen oikein napakan. Niin teen. 

Mitä täytyy ottaa huomioon historiallista spefiä kirjoittaessa?

- Ole hereillä
- Tee taustatyö
- Kirjoita

Muita vinkkejä ja niksejä:

- Kirjoita aiheesta joka kiinnostaa
- Älä syö mustikkamuffinsia samalla kun luet ja opiskelet
- Netistä löytyy paljon tavaraa taustatyön tueksi, varo eksymistä
- Laita haisevat sukat pesuun
- Älä kuitenkaan heitä käytettyjä sukkahousuja pois, lue ensiksi Pirkkaa.

Noin. Ehkä mä käyn vaan tuohon sohvalle ja luen kunnes nukahdan.

Ps. tiesittekö? En juuri minäkään.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...