Ase Itse, Abercrombie Joe

Mulla soi Amon Amarth taustalla tätä kirjoittaessa ja kadun jo nyt, etten tätä kuunnellut lukiessa. Huh, kylläpä sopiivatkin hyvin yhteen!!! Molemmat ottavat tiukan sotilaallisen otteen yleisöstä, eivät pyytele turhia anteeksi ja polkevat armotta eteen päin. Tässä otteessa haluaisin kulkea pidempäänkin.

Hah, nyt vasta kävin katsomassa mitä olin kirjoittanut Abercrombien uudemmasta tuotannosta, Vain Puoliksi Kuningas. Olin sen lukenut heti Rothfussin kirjojen jälkeen ja lupasin antaa Abercrombien suoremmalle tyylille hiukan aikaa. No kovin kauaa ei näköjään tarvinnut. Rakastuin, en eroottisella, vaan miehekkään teräksisellä tavalla Abercrombieen, Logeniin ja Gloktaan.  

Paska! Klääh! Krääh! Logan :D 

"Häntä lähestyi keihäs. Häntä lähestyi nopeasti julman näköinen keihäs, ja sen toisessa päässä oli shanka. "Paska", sanoi Logen. Hän heittäytyi sivuun, liukastui ja kaatui kasvoilleen, kierähti pyristellen pensaikon läpi odottaen keihään iskeytyvän selkäänsä minä hetkenä hyvänsä."

"Oli murheellinen tosiseikka, että se, joka iskee ensimmäisen iskun, on usein myös se, joka iskee viimeiseksi."

Logenin hahmo on karskin sympaattinen. Jotenkin sitä vaan tykästyy armottomaan tappajaan ja haluaa miehen pysyvän elossa, iskuja saaden. Kaverin karuudessa on jotain erittäin tenhoavaa, jotain mikä saa toivomaan Logenin saavan rauhan itselleen. Ja ehkä haluaisin osan Logenin alkukantaisesta karskiudesta myös tarttuvan minuunkin..

Sitten tulee Glokta, ontuva ja kivulias inkvisiittori. 

"Tuska oli sanoinkuvaamaton, raastava kouristus vasemmalla puolella kehoa jalasta leukaan. Hän puristi vetistelevät silmänsä tiukasti kiinni, puristi oikean kätensä suulleen niin tiukasti, että rystyset naksahtivat. Hänen jäljellä olevat hampaansa kirskuivat toisiaan vasten hänen lukitessaan leukansa yhteen, mutta hänestä vihelsi silti korkea, reiv vaikerrus. Kiljunko minä vai nauranko minä? Mistä sen voi tietää? Hän hengitti katkonaisesti nenän kautta, räkä kädelle kuplien, kieroon kasvanut ruumis pystyssä pysyminen ponnituksesta vapisten."

"Mikä heitä viivyttää, Vielä pari minuuttia niin voin vaikka nukahtaa, putoan tuohon haisevaan kanavaan ja hukun. Miten sovelias loppu se olisikaan. Hän katseli miten öljyinen ja haiseva vesi liikkui ja väreili hänen alapuolellaan. Sataman lähettyviltä kellumasta löytyi ruumis, jonka merivesi oli turvottanut aivan tuninstamattomaksi.."

Gloktaan kasvaa myös outo, ehkä vähän hempeä, tunneside kirjan edetessä. Haluaisin helpottaa entisen sotilaan elämää, kirjoittaen hänet taas ehjäksi tai tappaen armollisesti sankarin viitan miehen harteille laskien. Mutta odotan seuraavassa osassa Abercrombien jotain tekevän..

-------------

Ase Itse iski lujaa ja suoraan mun sydämeen. Abercrombie juoksutti minut taas muutamassa illassa ihan hengähdyksiin. Onneksi sarjan toinen osa, Ennen Hirttämistä, odottaa tuossa vieressä avaamista. Kolmatta osaa tästä trilogiasta, Ensimmäinen Laki, ei ole ymmärtääkseni vielä suomennettu..? Noh, en ehkä malta odottaa sen tulemista.

Missä lukea:
- Tuolin, pöydän, sillan alla.. ei väliä!
- Ennen nukahtamista, ennen heräämistä
- Kuulokkeet päässä, Amon Amarth!!

Lukema: 10/10

Kirjailija: Abercrombie Joe
Teos: Ase Itse
Kustantamo: Kustannusosakeyhtiö Kirjava
Sivut: 475
Kirjasarja: Ensimmäinen Laki, osa 1.