Mutsi suositteli alun alkaen tätä tv-sarjaa. Katoin sitten yhden ja sitten toisen ja sitten piti ahmia kaikki. Olin melko haltioitunut ja lumoutunut, varsinkin alkutunnari ja valkeissa hepeneissä tanssivat naiset vei mut jonnekin kauas.. Ja se viskin juominen, ah, tämän innoittamana parit pullot on tullut ostettua ;)
Ostin viime jouluna naiselle lahjaksi sarjan kaksi ensimmäistä osaa ja mietin sitten itsekin pääseväni ne lukemaan jossain vaiheessa. Yleensä en lue kovin paljon sellaisia kirjoja, joista olen filmatisoinnut nähnyt. En oikein osaa perustella miksi, mutta yksi iso osa on yllätyksellisyyden puuttuminen. On tylsää jos tietää mitä tulee tapahtumaan.
Niinpä kävi myös tämän kirjan kanssa. Ehkä tällä tarinalla ei ole niin suurta lumovoimaa minuun kuin esimerkiksi Rothfussilla, Abercrombiella tai Tolkienilla on. Missään nimessä tämä ei ollut huono. Polveilevan kuvailevasti ja tunteita herättäen Gabaldon vie lukijaa mukaanaan. Ehkäpä välillä vähän liiankin tarkan kuvailevasti? Ja sen isommin paheksuntaa herättämättä, tää on mielestäni enemmän tyttöjen kirja.
Yli 800 sivua tuli kuitenkin luettua. Enkä kadu lukemaani. Ehkä joku päivä saatan lukea toisen osan. Mutta mielummin katson töllöstä. Se musiikki, ne valkohepeneiset naiset, viski.
Mutsi muuten ei voinu kattoo ykköskautta loppuun, sen mielestä Jamieta satutettiin liikaa...
Kelle ja milloin:
- Naiselle, sohvalla, kun mies haluaa omaa aikaa xboxin parissa
- Miehelle, sohvalla, kun mies haluaa todistaa naiselle osaavansa lukea
Lukema: 8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti