Hitto, mie ehin jo palauttaa kirjastoon kirjan josta nyt olisi tarkoitus kertoa jotain. Jäikö kirjasta tarpeeksi syvä jälki muistiin, vai tuliko kirja luettua hutaisten? Myönnän olleeni parin sivun verran viineissäni, mutta vain parin sivun verran..
Kirjan päähenkilö, Myöhäsen Antti (Pentinpoika, tämä piti tarkastaa googlella) tulee kirotuksi kulkemaan maan päällä "ikuisesti" Pyhän San Andreaksen toimesta. Kirouksen voi laukaista vilpitön rakkaus, mutta muutoin vaellus kestää viimeiseen tuomioon saakka.
Iso osa teoksen 396 sivusta menee purjehtiessa maailman ympäri Magalhaesin kanssa ja siitä olisi ehkä ovinut hieman nipistää muuten hyvin polveilevaan kerrontaan. Kyllähän sitä mielellään seilaili kyydissä, mutta jotenkin se jäi häiritsemään kirjan tasapainoa, liikaa purjehtimista.
Navigare necesse est, vivere non est necesse. Purjehtiminen on välttämätöntä, elämä ei.
Loppu töksähti myös hieman, tai sitten olen vain liian tyhmä tajutakseni lopun tarkoituksen. Mene ja tiedä.
Viihdyin kyllä, helposti meni nuo sivut. Tykkään faktan ja fiktion sekoituksesta, varsinkin kun ne erotellaan tarpeeksi selkeästi. Ropsit siitä!!
Mihin hetkiin:
- Iltaan
- Viinin aiheuttaman pöhinän tasoitukseen
- Jos olet kirottu vaeltamaan
- Purjeveneeseen, muovitettuna
Miten lukea:
- Mielellään selvin päin
- Ilman mustikan värjäämiä käsiä (jos kirja ei ole oma)
- Selällään tai tuolissa/sohvalla/riippumatossa röhnöttäen
Kirjailijasta:
- Oli 30 vuotias kun ensimmäinen julkaisu Valmiissa Maailmassa ilmestyi
- On toiminut mm kirjastonhoitajana ja hotellipoikana
- Tällä hetkellä vapaa kirjailija
- Osaa näköjään kirjoittaa
- On mies
- Luultavasti ei omaa samaa kirousta kuin Antti Myöhänen
Lukema: 8/10
Lainaa kirjastosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti