¨ Rossin lukucorneri: Monikirjafiilin tunnustus

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Monikirjafiilin tunnustus


Muistan ajan kun olin niin perhanan tarkka, etten voinut avata toista kirjaa jos olin jotain muuta lukemassa. Sitä vaan ei saanut tehdä. Syntiä ja rietastelua.

Näin vähän vanhemmiten olen repsahtanut. Ensimmäisellä kerralla se oli ihan viatonta. Pieni lipsahdus vain. Luin vahingossa sohvalle jäänyttä avointa kirjaa, eikä se ollut se mitä olin itse juuri lukemassa. Sitten säpsähdin ja säikähdin kun huomasin mitä olinkaan tekemässä. Äkkiä silmät pois avoimilta sivuilta ja kiiresti muihin puuhiin. Mutta ne avoimet sivut jäivät kutkuttamaan mieleen. En saanut yölläkään karistettua pois ajatusta kahdesta kirjasta yhtä aikaa. Mieleni kasvoi levottomaksi päivä päivältä. Välillä saatoin hipaista toista kirjaa, sivellä sen pintaa ja nuuhkaista kannen tuoksua. Lopulta antauduin, otin toisen kirjan lukemani rinnalle. Vuorottelin niillä, mellastin vapaasti niiden välillä, tunsin uhkarohkeuden tuomaa huumaa. Ja siitä se sitten lähti.

Nyt luen parhaillani kahdeksaa kirjaa, osa on vielä sähköisessä muodossa. Mutta pidän silti aina yhtä teosta sellaisena "pääkirjana". Sille annan eniten huomiota ja sen koitan saattaa ensimmäisenä loppuun. Joskus voi kyllä käydä niin, että joku muu saatta loppua ensin. En ole sen antanut häiritä keskittymistäni. Tiedättehän, ei tämä mitenkään helppoa ole. Sulla täytyy olla jokin strategia, sun pitää jotenkin hallita monen kirjan kanssa elämistä. Sun pitää näyttää niille kuka oikein määrää. Sä oot pomo!!

En suosittele tätä kaikille. Tie on raskas ja kivikkoinen. Mutta parhaimmillaan se antaa sinulle niin paljon enemmän kuin yksittäinen teos. Se vie sut uusiin sfääreihin ja näyttää asioita, mistä et edes uskaltanut unelmoida.

Jos haluatte vinkkejä, niin mulle voi laittaa privana viestiä. Mutta jättäkää asia ammattilaisille, tältä tieltä ei ole paluuta.

Rohkeutta!

2 kommenttia:

  1. Minäkin huomaan ihan vahngossa muuttuneeni monikirjalukijaksi. Pari vuotta sitten olin vielä tiukka puritisti, joka luki vain yhtä kirjaa siihen asti, että tuli takakansi vastaan, ennen kuin siirtyi seuraavaan. Nyt minulla on aktiivisessa luennassa yksi kirja (kuukauden lukupiiriteos Baskervillen koira), mutta samaan aikaan keskeneräisenä ovat mm. Diana Gabaldonin Sudenkorento, Pierce Brownin Red Rising ja ainakin seitsemän lasten- ja nuortenkirjaa sekä klassikkoa (mainittakoon mm. Vuonna 1984, Arkkienkeli Oulussa ja Kirja jota kukaan ei koskaan lukenut). Kumpa nyt osan noista saisi luettua loppuunkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D Ei ole helppoa ei. Onpahan ainakin lukemista, eikä tule kovin helposti tilannetta vastaan, että mitähän sitä sitä lukis kun ei oo mitän luettavaa :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...