¨ Rossin lukucorneri: Älä kerro mielipidettäsi jos et ymmärrä?

lauantai 18. helmikuuta 2017

Älä kerro mielipidettäsi jos et ymmärrä?

Ajattelin vielä eiliseen mennessä kirjojen lukemisen ja niistä mielipiteen kertomisen olevan mukavan harmitonta ja leppoisaa puuhaa. Olen tainnut olla pahasti väärässä :D Silmääni sattui eräässä facen kirjabloggaajien ryhmässä käynnissä oleva keskustelu, jossa ihmeteltiin kirjailija Taru Väyrysen kirjoitusta kirjabloggaajista.


Taru Väyrysen mukaan kirjabloggaaja ei ehkä ole aina täysin pätevä kirjoittamaan negatiivista arviota lukemastaan kirjasta. Positiiviset leijumiset taas saavat hänet tuntemaan pientä hellyyttää bloggaajaa kohtaan, vaikka tämä ei olisikaan kykenevä perustelemaan positiivisuuttaan. Taru antaa myös melkoisen krediitin kirjabloggaajille sanomalla:

"On tavallaan myönteistä, että kritiikin kenttä on laajentunut, ja kuka hyvänsä voi perustaa kirjablogin, jossa esittää mielipiteitään lukemistaan kirjoista. Mutta jos blogi on suosittu ja laajalevikkinen, kielteinen arvostelu voi olla kirjailijan kannalta kohtalokas. Se saattaa vähentää lukijoita, mikä taas voi vaikuttaa kustantajan halukkuuteen ottaa kirjailijalta seuraava teos julkaistavaksi."

Kirjasfäärin Taika Dahlbom on vastannut mielestäni hyvin Tarun kirjoitukseen blogissaan. Hänen mielestä Taru on väärässä ja käyttää perusteluidensa tukena seuraavaa:

"Väyrynen on väärässä, arvostelen tässä nyt näin ihan suoraan. Arvosteluni perustan Suomen lakiin, Journalistin ohjeisiin ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjeisiin bloggaajille. 
Meillä on täällä Suomessa olemassa sellainen ihana perustuslain pykälä kuin sananvapaus. Myös kirjabloggaaja saa käyttää sananvapauttaan valitsemallaan tavalla. Sananvapauteen on kuitenkin muilla laeilla asetettu rajoituksia, jotka kirjabloggaajan tulee huomioida.  Lisäksi rajoituksia asettavat hyvät lehtimiestavat sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjeet."

Hän myös komppaa Tarua:
"Arvostelu tulee perustella. 
Tässä  asiassa olen Väyrysen kanssa samaa mieltä, ja suhtaudun jopa Väyrystä tiukemmin perusteluiden tarpeellisuuteen. 
Mielestäni sekä negatiivinen että positiivinen arvio täytyy perustella. Arvio ilman perustelua on näkemykseni mukaan tyhjää sanahelinää, jolla ei ole viihdearvoa kummempaa arvoa lukijalle. Tämä on henkilökohtainen kokemukseni lukijana ja kirjabloggaajana."
Tämä on ihan henkilökohtaisesti asettamani rajoite omaan sananvapauteeni kirjabloggaajana, mikään virallinen toimija ei vaadi negatiivisen tai positiivisen arvostelun perustelua.

------

Mun mielestä lukemastaan kirjasta voi ihan hyvin sanoa sen olevan täysi kakka, ilman sen enempiä perusteluita, jos niin haluaa. Miksi kirjabloggaajan tulisi olla kirja-alan  rautainen ammattilainen? Kyseessä on kuitenkin harrastus, ei ammatti. Mielipide on mielipide ja sen voi mielestäni halutessaan jättää superpinnalliseksi. 

Osaako joku teistä kertoa perusteet mielipiteelleen miksi ei tykkää jostakin rakennuksesta? Käytäisiinkö siinä keskustelussa läpi rakenteiden kannattavuudet, rakennuksen edustaman tyylisuunnan kohtaaminen itäisen ja läntisen perspektiivin rajapintojen valossa tai miten valoisuuden ja pintarakenteen keskinäinen vuorovaikutus on otettu huomioon ympäristön kannalta? 

Tai jos viinilasillisen kera syöt juustoja ja joku juustoista maistuu pahalle, niin miten perustelet sen? Käydäänkö heti läpi juuston alkuperämaa, lehmän/vuohen/kanan/peuran/hiiren (tai minkä tahansa juuston alkuperäismuodon lähteen) elinolot, lypsäjän ammattitaidon pohjana oleva koulutus tai pakkaajan apupojan epäpätevyys?

Jos et ole alan ammattilainen, tai ihan perhanan intohimoinen alan harrastaja, niin mielipide ja oma arvio jäävät hyvin pinnallisiksi ammattilaisen näkökulmasta katsottuna. Ja heidän on mielestäni se vain kestettävä. Perkele, muutenhan omaa mielipidettä ei voisi tuoda mistään mitenkään esiin ilman useiden vuosien alan koulutusta ja työkokemusta. Se, että jotain ei itse täysin ymmärrä, ei tarkoita, etteikö siitä voisi omata mielipidettä. Joku tykkää Iphonesta, toinen Samsungista ja molempien tietämys sen alan tekniikasta voi olla täysi nolla ja silti keskustelua käydään tunteista kuumana. 

Itse en näe pinnallisuudessa mitään pahaa. Ihanan kevyttä, leijuvaa, rosoista, makeaa ja suolaista pinnallisuutta, joka herättää syviä, alkukantaisia tunnereaktioita :)

Olkaa ihmiset asioista omaa mieltänne, pahassa tai hyvässä. Se teille kaikille suotakoon. 

Ps. Jos kirjabloggaamiseen tultaisiin jossain vaiheessa vaatimaan pätevyys, niin mielestäni se olisi täyttä skeidaa. Ilman sen enempiä perusteluita. 






27 kommenttia:

  1. Just näin, kyllä blogin pitää pysyä areenana, jossa saa kirjoittaa kirjasta (tai mistä tahansa muustakin asiasta/tuotteesta/ ilmiöstä) ihan vain oman mielipiteensä. Toki voi olla lukijaystävällistä perustella se mielipide, mutta loppujen lopuksi jokainen bloggari itse päättää, millaista blogia pitää. Minä itse yritän löytää perusteluja sanomalleni, mutta aina en osaa. Joku kirja jätää hyvän fiiliksen, toinen ehkä huonon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, välillä on hankala eritellä syitä miksi jostain on tykännyt tai ei tykännyt. Ja näin blogifoorumeilla se on mun mielestä ihan fine.

      Poista
  2. Samaa mieltä, jokainen olkoot omaa mieltänsä! Ja jokaisellahan on oikeus esittää mielipiteensä.

    VastaaPoista
  3. Täyttä asiaa - jokainen olkoon sitä mieltä, mitä haluaakin olla! Niin kauan kuin kritiikissä ei mennä henkilökohtaisuuksiin, sekin on hyväksyttävää, oikeastaan jopa suotavaa - olisihan se aikamoisen tylsää, jos aivan kaikki pitäisivät samoista asioista tai teoksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisen ihmisen henkilökohtainen tylyttäminen ei ole oikeastaan ikinä hyväksi. Ehkä se saattaa mennä kirjailijoiden ihon alle kun heidän tuotoksistaan ei aina tykätä.. Mutta niinpä se on monella muullakin alalla, joissa tuote pykäistään suuren yleisön eteen ihmeteltäväksi.

      Poista
    2. Haluan vielä tarkentaa, että minusta siis negatiivinen palaute kirjasta on hyväksyttävää, kunhan ei mennä henkilökohtaisuuksiin (sen siitä saa, kun yrittää kirjoittaa väsyneenä, kamalan epäselvää tekstiä :D).

      Poista
    3. Niin mie sen ymmärsinkin, ehkä mun vastaus oli vaan vähän epäselvä :D :D

      Poista
  4. Hyvin sanottu. Joskus mielipiteen perustelu voi muutenkin olla vaikeaa. /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parhaillaan `ei niin perustellusta` mielipiteestä voi polveuta hyvinkin antoisa keskustelu. Ehkä siinä samalla löytää myös itsestään jotain uutta :)

      Poista
  5. Kiitos tästä! Kyllä mielipiteenvapaus pitää olla. Ja nuo esimerkkisi rakennuksista, juustoista ja kännyköistä olivat tosi hyviä. Kyllä nämä kirja-asiatkin ovat makuasioita. Itsekin olen ihan harrastelijalukija enkä edes pyri blogissani leikkimään mitään asiantuntijaa. Harrastajillakin on oikeus olla olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisella meillä on oikeutus olemassaoloomme :) Tulisi kyllä melkoisen analyyttinen elämä, jos jokaiseen mielipiteeseen täytyisi oppikirjat selata läpi..

      Poista
  6. Juuri näin. Eikö kirjailija kirjoita lukijoita varten, eikä suuria kustantamoja ja amm.kriitikoita varten? Suuret kustantamot ja amm.kriitikot ovat liian pieni joukko määräämään mikä kirja on hyvä. Siitäkin on kirjoitettu, kuinka juuri näiden harvojen valta jättää varjoonsa monta hyvää kirjaa, vain koska kirjailija ei ole tunnettu ja sitä ei ole hehkutettu riittävästi ennakkoon. Uskoisin, että kirjabloggarit tarttuvat myös pienten kustantamojen kirjoihin ja auttavat näin hyviä, "piilossa" olevia kirjoja ja kirjailijoita pääsemään esiin. Eräs tunnettu, ulkomaalainen (en muista nimeä) kirjailija tokaisi, että kun on päässyt suuren kustantamon suojiin, kriitikoiden lemmikiksi ja sitä kautta maineeseen, on sen jälkeen ihan sama minkälaista paskaa kirjoittaa, lukijat uskovat sinun olevan hyvä. Joten.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan joku voikin kirjoittaa pelkästään ammattikriitikoita varten, se muuten voisi olla melko mielenkiintoista!

      Mun omat viimeisimmät kirjaostokset ovat keskittyneet pienempiin kotimaisiin kustantamoihin ja ah, onpas ollut hyvää kirjallisuutta tarjolla!

      Tuo loppu on myös ihan totta. Näin perustelematta enempiä, julkisuudella ratsastaa moni paska kulttuurintuottaja (näyttelijä, kirjailija jne jne).

      Itse myös mietin, jahka olen lyönyt jossain läpi, että voisi kokeilla miten paljon skeidaa saa myytyä vain sillä, että on kuuluisa? Sen jälkeen kyllä pahoittelisin kaikille ja vetäytyisin salaiseen retriittiini jonnekin päin Shangrilaa.

      Poista
  7. Komppaan myös! Asiallisuutta pitää toki olla (ei pidä mennä henkilökohtaisuuksiin siis), mutta jos joka ikinen mielipiteensä pitäis "perustella kolmena kappaleena" niin kyllä jäis bloggaaminen ainakin minulta. Minä luen ja kirjoitan postaukseni fiilispohjalta. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Joskus jos jokin kirja saa ajatukset ja fiilikset kunnolla rullaamaan niin toki silloin voi vääntääkin pidemmän "analyyttisemman" arvioinnin.

      Asiallista tietenkin, turha kettuilu ja henkilöön kohdistuvat naljailut voi suosiolla jättää pois.

      Poista
  8. "Ihanan kevyttä, leijuvaa, rosoista, makeaa ja suolaista pinnallisuutta, joka herättää syviä, alkukantaisia tunnereaktioita :)"

    Ihanasti sanottu ja juuri noin! Kirja-alan ammattilaisena (tietokirjat) ja lukuharrastajana (romaanit) nautin siitä, että blogeissa on niin monenlaisia: syvällisiä ja kepeitä (ja usein samassa blogissa, eri kirjoista kirjoitetaan eri tavalla: sellaisella, joka ko. kirjan kohdalle sopii), pitkä- ja lyhyttekstisiä, kirjaesittelyjä ja -analyysejä. Näin pitää ollakin.

    Ei ole vääriä tapoja blogata kirjoista.

    T. Lumiomenan Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mie tykkään kovasti siitä kun meitä on niin moneen junaan, se on kyllä ihan parasta!

      Poista
  9. Kokemuksen syvällä rintaäänellä (eli keskustelen tosi usein maallikkona eri asiantuntijoiden kanssa). Joskus (lue: lähes aina!) se asiantuntijan kaikenkattava perustelu tappaa dialogin. Mitä sitä tyhmänä sanomaan omaa mielipidettä, kun vastassa on "minä-tiedän-kaiken". Joten tällaisena wannabena liputan mielipiteen puolesta, jos se mahdollistaa ystävällisen ja rakentavan keskustelun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pätee myös moneen muuhunkin asiaan.

      Asiantuntija, siis oikea sellainen, on hyvä olla olemassa, ei siinä mitään. Mutta joskus itselle tulee riittämätön fiilis, eikä uskalla ilmaista omaa näkemystä jos rautainen ammattilainen pätee omalla tietämyksellään. Tietysti sen voi ottaa myös opettavana hommana, mutta äh, mun mielestä on erittäin fine myös leijuskella kevyesti pinta-aalloissa :)

      Poista
  10. Hyvää pohdintaa Marko!

    Kyllä kai useimmat kirjailijat pitävät siitä, että heidän kirjoistaan ylipäänsä kirjoitetaan ja keskustellaan. Vaikeneminen on kaikkein pahinta.

    Itse koen, että jos ottaisin hurjasti vastaan arvostelukappaleita ja hehkuttaisin niitä kiireellä, niin minähän olisin silloin kustantajan pikku apulainen eikä minun mielipiteeseeni voisi edes luottaa. Kirjailija voisi ajatella, että tuo on taas noita takakannen tekstien toisteluita. Jos sen sijaan olen kriittinen ja omintakeinen ja perustelen mielipiteeni, ilahdutan paitsi kirjailijaa myös kirjoitukseni lukijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää vielä lisätä, että en tietenkään itsekään pääse tuohon tavoitteeseen omintakeisuudesta kuin tosi harvoin. Pidän sitä kuitenkin tavoitteena ja jätän usein kirjoittamatta juuri siksi, ettei ole mitään uutta sanottavaa.

      Poista
  11. Kiitos Marjatta.

    "Vaikeneminen on kaikkein pahinta." Komppaan tuota täysin!

    Jos ei ole mitään sanottavaa kirjasta, niin silloin itsekin jätän kommentoimatta. Eikä kaikki kirjat puhuttele kaikkia. Mutta jos kirja saa liikahduksen tunteissa, suuntaan tai toiseen, on se silloin mielestäni onnistunut tehtävässään :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...