Ihan ensiksi, tämän kirjan kansitaide menee mun top10-listalle melko kärkeen! Törkeen siisti :D Mätä on siis jatko-osa Odinlapselle, joten jos et ole sitä lukenut ja aiot sen tehdä, älä lue tätä postausta. Tai saat lukea, mutta omapahan on sitten itku. Paljasteluja siis luvassa.
Kirjasta ja hahmoista:
Hirkan retki on nakannut hänet meidän maailmaan, ihmisten keskelle. Eikä Hirka osaa puhua kieltä, tiedä tapoja tai ole esimerkiksi nähnyt milloinkaan ennen kännykkää, saati sitten facebookia (siinä ois ehkä ollu pienen sivukirjan paikka, miten Hirka opettelisi somen ja kuoriutuisiko hänestä Instan kuningatar?)
Hirkan korppi, Kuro, seurasi mukana, ja ah, siitä mustasta sulkakasasta kuoriutuikin kirjan yksi mielenkiintoisimmista hahmoista. Naiell, jota voisin kuvailla supernarsistiseksi ja erakoituvaksi Donald Trumpiksi nuoren David Beckhamin kropalla. Jumalaksi itsensä korottanut heppu on kuitenkin välillä ärsyttävän tyhmä. Ehkä se tuhat vuotta korppina hengailu on tehnyt osansa.
Täällä meidän maailmassa on ollut karkoitettuna Naiellin veli, Graal, viimeisen tuhannen vuoden ajan. Graal on luonut itsensä ympärille sellaisen vampyyrimaisen hohdon ja habituksen. Tyyppi on saanut ihmisiä itselleen kavereiksi lupaamalla verensä kautta pidemmän elämän. Mutta hommassa on pieni juju, Graalin veri addiktoi ja siinäpä sitä sitten ollaan kun vieroitusoireet nykii päälle.
Mukana on myös Stefan, ihminen, joka metsästää Graalin veren saastuttamia homo sapieneita, unohdettuja. Stefan jäi hahmona ehkä hiukan valjuksi.. Sellainen viskiä juovan, elämänsä yhdelle asialla omistaneen, surkuttelevan sänkipartaisen miehen muotokuva. Joka pärjää kuitenkin tiukan paikan tullen. Stefanista ei otettu ihan kaikkea irti..
Rime jäi Ymilään ja kaveria ketuttaa niin perhanasti muikkelin lähtö ja typerät neuvoston kokoukset. Koko ajan pitää olla varpaillaan, että kuka niistä ketkuista oikein hänet haluaa tappaa/syöstä tuolilta pois. Rime, kolkagga ja oman kansansa ylin johtaja jo parikymppisenä. Aika hyvin saavutettu siihen ikään. Ja silti on valmis uhraamaan kaiken typykän takia. Noh, nuoruus teetättää kaikenlaista, hyväksytään.
Oliko se hyvä?
Kyllä, ehdottomasti! Kolmatta osaa odotellessa pokkarimuotoon.
Lukema: 9/10
Kirjailija: Siri Pettersen
Teos: Mätä, Korpinkehät trilogian toinen osa
Kustantamo: Jalava
Sivut: 501
Julkaisuvuosi: 2017.
Suomentaja: Eeva-Liisa NyqvistSivut: 501
Julkaisuvuosi: 2017.
Kiitos alun varoituksesta: En lukenut postausta. :) Kansi on hieno, kuten kaikilla trilogian kirjoilla. Minä olen jo kauan halunnut lukea nämä kirjat, mutta ne ovat jatkuvasti varattuja meidän kirjastossamme. Kertonee jotain itse kirjoista!
VastaaPoistaVahva suositus kyllä tälle trilogialle! Itse oli pakko käydä ostamassa pokkariversiot kahdesta ensimmäisestä osasta. Jo niiden selkämykset kirjahyllyltä näyttää aika makeelta :D
PoistaTäytyykin katsoa, jos nämä löytyisivät jostain kohtalaisen edullisesti - vaikka just pokkareina.
Poista