Olkoon tämä kuva muistutuksena siitä, että vaikka rakastaisi ja olisi intohimoinen sen suhteen mitä tekee, ei kaikki aina kuitenkaan onnistu. Väliin tulee epäonnistumisia. And it´s just fine.
Lähetin tuossa vähän aika sitten erääseen netissä julkaistavaan lehteen yhden valmiista (?) novelleistani. Olin melko varma julkaisusta, kieriskelin nimittäin sellaisissa buustimakkaroissa, että oksat pois. Joka aamu tiirailin sähköpostin, heti kun sain kuuden jälkeen silmät auki. Ja eilen se odotettu viesti rämähti luukusta alas.
Luin viestin:
Kiitos, mutta kiitos ei.
Luin viestin toiseen kertaan:
Kiitos, mutta olet paska.
Luin viestin kolmanteen kertaan:
Kiitos, mutta ota pääsi pois pyllystä ja kokeile jotain muuta harrastusta.
Luin viestin nejänteen kertaan:
Kiitos, mutta olet paska myös kaikessa muussa mitä teet.
Todettakoon ettei siinä ihan noin lukenut, mutta siltä se tuntui. Buustimakkarat sulivat ja kieriminen vaihtui likaiseen läträämiseen ihanan piristävässä itsesäälissä. Koitin kiukutella naiselle (se ei varmaan huomannut), kirosin päätoimittajan, kukaan ei ymmärrä minua, ne muutkin jutut siellä on sontaa, mitä ne luulee tietävänsä, en kirjoita enää ikinä. Maailma on paskaa.
Rauhoittelin itseäni aamuisella kahvilla ja leivällä, minkä päälle pinosin viisi leikkelemakkaran palaa, ihan vaan näyttääkseni, että voin tehdä sen. Otin varmuuden vuoksi vielä pari viipaletta suuhun ja huuhtelin ne vatsaan mustikkajogurtilla. Sulattelin siinä sitten aamupäivän epäonnistumistani ja leikkelemakkaroita.
Rohkaistuin sitten lukemaan lähettämäni novellin uudelleen ja totesin itsekin sen olevan kehno, keskeneräinen ja hahmoiltaan etäiseksi jäävä. Kävin sitten myös lukemassa uudestaan sähköpostin: (tässä se on kuin se on lähetetty)
Sinulla on selvästi vahva kuva hahmoistasi ja niiden välisistä suhteista, näkee että niihin on käytetty aikaa. Ikävä kyllä nämä suhteet eivät ilmene itse tekstistä lukijalle. Teksti siirtyy välittömästi tarinan kliimaksiin ilman asiaan kuuluvaa jännityksen rakentamista. Kohtauksen merkitys on selvästi sinulle suuri, mutta lukijalla ei ole syytä tuntea sen suhteen suuria tunteita, sillä he eivät kunnolla tunnekaan hahmoja.
Suosittelisin vähintään tekstin pidentämistä niin, että se sisältää alkuosan johon kuuluu hahmojen välisen suhteen ja jännityksen rakentaminen. Kokonaisvaltainen uudelleenkirjoitus tai pidempiaikainen tekstin työstäminenkin voi kuitenkin olla myös tarpeen.
Kehotan kuitenkin ehdottomasti jatkamaan vielä kirjoittamista! Sinulla on selkeästi voimakkaita ideoita, jotka vain vaativat aikaa muotoseikkojen siloittamiseen.
Luin vielä kertaalleen oman tekstini ja kyllä, oikeassa perhana siellä toimituksessa olivat. Ja toiseksi, en tiedä mitä ajattelin kun lähetin sen tekstin, se on osa laajempaa kokonaisuutta, eikä se pieni hetki varmasti aukene kenellekään muulle kuin itse kirjoittajalla.
Vastasin toimitukselle ja uhkailin heitä uudella, paremmalla tarinalla. Perhana.
Mitä siis opin epäonnistumisesta:
- Muista kiroilla ja kieriä itsesäälissä
- Jos mahdollista, alkoholisoidu ja heittäydy katkeraksi kriitikoksi
- Jätä kaikki
- Polta kaikki
Tai sitten voi hetken miettiä ja sulatella tapahtunutta. Käydä läpi missä mentiin pieleen ja hienosäätää omaa toimintaa ja pistää uudestaan haisemaan. It´s up to you (vanha Thaimaalainen sanonta baarikaduilta..).
Jaaaaa tästä se lähtee taas!!! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti