Stepanin koodeksi, useita kirjoittajia, useita kirjoja.

Netti on ihmeellinen paikka. Pahimillaan se sattaa syödä aikaa omilta projekteilta hemmetin ison siivun ja joskus sieltä löytyy taas upeita kultakimpaleita. Kuten Kuoriaskirjojen novellikokoelmat liittyen Stepanin koodeksiin. Olen rakastunut. 

En voi varmuudella sanoa miten törmäsin ensimmäiseen viitteeseen Stepanin koodeksista. Saatoin olla humalassa tai kuumehouruissa. Muistan vain varjoissa tanssivat olennot, märän hevosen lämpimän lemun ja monikätisen naisen painon päälläni. Hikoilin ja kierin sängyssäni, näin unia hopeasta, kuolemasta ja tuskasta. Äänet eivät jättäneet minua päivisinkään rauhaan. Ne kuiskivat iättömiä tarinoita, kertoivat kansojen tuhoista, hulluuteen vaipuneista neroista, himon riuduttamista johtajista. Missään en saanut rauhaa, mutta kellekään en kertonut salaisuuttani. Olen lopulta ymmärtänyt mitä Stepanin koodeksissa sanotaan, minä olen valaistunut ja nyt maksan siitä rinta ylpeydestä roihuten sen vaatiman hinnan. Kirjoitan ja vähenen kunnes minua ei enää ole. Annan minuuteni sille jota ei voi ymmärtää. Toivon sanan kiirivän kaikkialle. Pahuus antaa itsestään huonon ensivaikutelman, mutta älkää luottako siihen.. 

Kirjoista:

Idea näissä novellikokoelmissa on very simple. Joskus muinoin muutama henkilö on saanut päähänsä idean pahasta Stepanin koodeksi nimisestä kirjasta. Aiheen ympärille on sitten pyydetty kirjoittajia kirjoittamaan novelleja. Novellit on kasattu kokoelmiksi ja ne julkaistu. Siistiä!

Älkää uskoko tämän blogin kursiivilla kirjoitettua tekstiä, kyllä minä oikeasti muistan miten törmäsin koodeksiin ja miten sitten innostuin tarinoista ja miten sitten tulikin tilattua kaikki olemassa olevat kokoelmat kotiin.

Niin kuin blogia lukevat (harvahkot henkilöt) tietävät, tykkään myös kirjoittaa ja sen intohimon saattelemana löysin netistä Kuoriaiskirjojen kirjoituskilpailun. Kaverit ovat pistämässä pinoon neljättä kokoelmaa Stepanin koodeksista ja kolme hopealla valeltua taitavan onnekasta novellia otetaan siihen mukaan kilpailun kautta. Ja perhana, tähän osallistutaan!

Luin ensimmäisen kokoelman yhdeltä istumalta, sitten näppäilin itseni nettikaupan auki ja nyt olen lukemassa Teräskouraa, jonka aion huomiseen mennessä saada loppuun. Muutama ideakin on jo syntynyt miten voin oman kontribuution antaa koodeksin leviämisen avuksi.

Katsotaan onko koodeksi nyt se jonne saisin ensimmäisen julkisesti julkaistavan novellini.. Jos ei, ei se mitään, sitten yritetään jossain muualla uudestaan :)

Arvio:

Kokoelmissa on huikeita tekstejä ja niistä löytyy myös hieman minun makuun heikompiakin novelleja. Mutta taso on silti ollut tasaisen hevosmaista. Novellien genret liikkuvat ulkoavaruuden, fantasiamaailmojen, realismin kuin outoudenkin piirissä. Joissain ei koodeksia mainita kunnolla, mutta sen läsnäolon voi tuntea, jotkin tarinat vievät ihmisten maksoja syövän ketun päähän joka haluaa muuttua ihmiseksi ja eräs tarina kertoo kirjailijasta joka ostaa sieluja vitosella lasipurkkeihin.

Uh, en annan näille mitään numeraalista arviointia. Mutta sanallisesti voin suositella kaikille spefin ystäville ja myös muille jotka haluavat osansa hulluksi tekevän kirjan magiasta.

Linkeistä pääsee tarkastelemaan jokaisen kokoelman sisältöjä ja tuo ensimmäinen irtoaa myös ilmaiseksi sähköisenä versiona. Tadaa!

Stepanin koodeksi
Hopeoitu vainaja
Teräskoura

Rakkaani, kyyhkyläiseni. Roald Dahl

(Ei oo omat kynnet, lainasin naistelta.. siis en kynsiä, vaan kättä.
 Perhana, nainen piti kirjaa kun otin kuvan.)

Dahlin tuotanto on minulle ollut aina hieman vierasta. Siinä kun muut olivat Jalin ja suklaatehtaan perään, niin minä luin Tolkienia ja salaa ukin aikuistenlehtiä. Sitten joskus vuosia sitten luin vahingossa kirjan Oswald-eno ja olin tukehtua useaan otteeseen välipala suklaaseen naurun takia.

Nyt laskin käsistäni novellikokoelman "Rakkaani, kyyhkyläiseni", jonka tarinat heiluivat milloin mihinkin. Niin tapahtumapaikoilta kuin henkilöhahmoiltaan. Tarinat saivat minut joka kerta yllätettyä lopuillaan. Mikä on hyvä.

Kuusitoista oudosti vinksahtanutta, mutta kuitenkin todellisuuden mahdollistavaa tarinaa. Käydään vilkaisemassa muutamia:

Suuri automaattinen kielikone (okei, myönnän, ajattelin jotain muuta mitä novelli piti oikeasti sisällään...)

Insinööri keksii koneen, mikä kirjoittaa lyhyitä kertomuksia ja koittaa saada pomonsa ymmärtämään koneen arvon.

"Kuka hullu ostaisi tavallisia juttuja enää jos he saavat näitä toisia puolella hinnalla?" 

Novellista tuli mieleen nettipalstojen trollit. Ja osin poliitikot.

"On sellainen pikku trikki jota melkein kaikki kirjailijat käyttävät, että he nimittäin sijoittavat jokaiseen juttuun jonkin pitkän, käsittämättöän sanan.

Pastorin huvi.
Pastori Cyril Winnington Boggis, harvinaisten huonekalujen suojelemisyhdistyksen puheenjohtaja. Siinä on varsinainen käyntikortti, mikä on kylläkin väärennetty. Kaveri ajelee pitkin maaseutuja ja puhuu itselleen harvinaisia huonekaluja suojelukseen, halvalla, voittoa havitellen.

Lampaalla teurastettu.
Mary Malone, nainen jolla saattaa olla pieniä patoutumia miestään ja elämäänsä kohtaan, päättää käyttää jäistä lampaan jalkaa vapahtajanaan. Ihana nainen. Tuli ihan mummi mieleen :)

Kuningatarhyytelö.
Tiedän pari mehiläistarhuria, ja kyllä, he ovat juuri niin outoja kuin Albert Taylorkin on. Mutta luultavasti eivät ole menneet yhtä pitkälle harrastuksissaan/töissään. Luultavasti.. tai mistä minä tiedän? Eli, mitä tapahtuu kun melkein vastasyntyneelle lapselle aletaan syöttämään kuningatarhyytelöä?

Knoppeja:
- Roald Dahl oli hävittäjälentäjä toisessa maailmansodassa
- Dahlin kirjat ovat myyneet yli 250miljoona kappaletta maailmanlaajuisesti
- Dahlin mukaan on nimetty asteroidi, 6223 Dahl
- Dahl nettosi 1000usd ensimmäisestä julkaistustaan novellista, `A piece of cake`

Lukema: 9/10

Kirjailija: Roald Dhal
Teos: Rakkaani, kyyhkyläiseni
Kustantamo: Otava
Sivut: 277
Julkaisuvuosi: 2001

Kääntäjä: Pentti Saarikoski

Auringonlaskun jälkeen, Stephen King

Mister King, mitä tämä oikein oli? 

Neljätoista novellia, ja mun mielipiteen mukaan mentiin kirjoittamisen tason suhteen laidasta toiseen. Joihinkin tarinoihin meni yli puolenvälin ennen kuin pääsi juoneen kiinni. Niissä tarinoissa alut oli melko kylmää tervaa ja pieni pilkahdus helpotuksesta alkoi valjeta vasta viime metreillä. Kun taas sitten osaan pääsi heti mukaan; King sieppasi ja pyöritteli lukijan pikkurillinsä ympärille ja viskoi miten tahtoi, ja lukija nautti kaikin siemauksin.

Esimerkkinä kokoelman ensimmäinen novelli, Willa. Heti pusketaan läjä hahmoja kehiin, eikä näin yksinkertaisen lukijan prosessori ehdi jäsennellä niin useaa tekijää loogiseen ja hahmotettavaan muotoon. Mutta tarina muuttui onneksi hetki hetkeltä helpommaksi lukea ja oli lopulta todella viihdyttävä pläjäys.

Levähdyspaikka oli myös alkuun sekava, liian paljon nimiä. Perhana, ei novelleihin liikaa nimiä, oli ne sitten paikkojen tai ihmisten. En halua tutustua niin moneen. Mutta tämäkin tarina selkeni loppua kohden.

Kokoelman helmi on ehdottomasti N. Siinä liikutaan minulle mieleisessä fantasian ja kauhun sävytteisessä maailmassa. Mukaan vähän pakko-oireita ja jännitys piti kivasti pihdeissään.

Muut tarinat eivät jättäneet mitään syvempiä muistijälkiä, ihan meneviä tekstejä ja tarinoita kylläkin, mutta ei mitään huiman järisyttävää. Viihdettä syksyisiin iltoihin ennen nukahtamista. Eikä tullut edes painajaisia, vielä ainakaan.

Mietelmä
Luin ensimmäiset sivut tästä kirjasta pitkän duunipäivän jälkeen. Aivot ja muut hoksottimet eivät ehkä olleet ihan parhaassa terässään, joten se voi osin selittää kankean alun. Mutta siitä jäi kuitenkin takaraivoon fiilis, että nyt King ei ole ollut parhaimmillaan näitä rustaillessa. Joten pieni epäilyksen suodatin oli joka hetki lukemisessa mukana.

On siis hyvin paljon mahdollista, että olen väsyneiden aivojeni takia lytännyt suotta kirjailijan ihan kelpojakin tuotoksia. Mutta mitäpä sitten. Minä olen lukija, ja jos minua ei miellytä teksti, niin sitten ei. Tämä on vain yksi ääni bloggaajien universaalissa mekkaloinnissa.

Huomioitavaa:
- Saatteena on jokaiseen novelliin taustat, mistä tykkään todella paljon!
- En perhana keksi muuta huomioitavaa.

Lukema: 7/10

Kirjailija:Stephen King

Teos: Auringonlaskun jälkeen

Kustantamo: Tammi
Sivut: 392
Julkaisuvuosi: 2010, 

Kääntäjä: Ilkka Rekiaro

Kirotun Maan Ritari, Erkka Leppänen

Muistan miten penskana pelattiin serkkujen kanssa kesäaikaan teltassa roolipelejä, Runequestia. Jonkun piti olla pelissä ohjaaja ja muut sai sitten pelata luomillaan hahmoilla ja koittaa selvitä hengissä seikkailuista. Mielikuvitus kukoisti ja limpparia kului hurjia määriä. Mutta voi hyvänen aika sentään miten kökköjä tarinoita meillä oli :D (Sokerihumalalla oli varmaan osansa :D)

Näin myös tuntui alkuun olevan tässäkin kokoelmassa. En tiennyt itkeä vaiko nauraa muutaman ensimmäisen tarinan aikana. Tuntui kuin pitäisin käsissäni meidän vanhoista peleistä jääneiden keskeneräisten seikkailuiden käsikirjaa. Tykästyin!

Falac Valkosuklaa, eiku Valkosulka, pahoittelut, on ritariksi kasvatettu Preadori, eli palkkasoturin kaltainen seikkailija. Kirjan kronologiseen järjestykseen laitetuissa novelleissa kuljetaan Falacin kanssa ympäri Jaconiaa ja tutustutaan samalla muutamiin muihin hahmoihin. Ryöstellään aarteita kirotusta maasta, pelastetaan neitoja, suoritetaan palkattuja tehtäviä, taistellaan, tapetaan ja kuollaan.

Hahmoihin ei saa yhteyttä, kehenkään ei synny tunnesidettä eikä juonen käänteet tunnu kovin uskottavilta/kekseliäiltä (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta). Tekstiä on helppo lukea, ei ole vaikeuksia ymmärtää missä mennään, mitä tehdään ja keitä seurataan.

Novellit ovat kuin raakileita. Käsikirjoituksia, hahmotelmia, pöytälaatikkoon jätettyjä keskeneräisiä tarinoita. Kirjoittamisen laatu kyllä paranee loppua kohti huomattavasti, mutta omassa mielessä verrokkeina toimivat Rothfuss, Abercrombie, Hobb ja Eddings eivät anna tälle kovinkaan paljon armoa.

Ei sillä, novellit olivat silti viihdyttäviä ja uskon kirjoittajalla olevan aineista kehittyä ja tuottaa huomattavasti laadukkaampaa tekstiä tulevaisuudessa. Meistä jokainen voi oppia ja kehittyä, halutessaan.

Suosittelen tätä silti lämpimästi kaikille kotimaisen fantasian faneille, lukekaa ja antakaa rakentavaa palautetta tekijöille. Toivottavasti päästään vielä lukemaan laadukkaampaa ja kypsempää Erkka Leppästä!!!

Miten lukea:
- Ennakkoluulottomasti
- Pilke silmäkulmassa
- Autossa ilman pahoinvointia
- Kaipaillessa Petri Hiltuselta uusia sarjakuvia

Lukema:  teknisesti 5/10, tunteellisesti 6/10, nostalgisesti 7/10