Jostain kaukaa, suurten vuorten takaa, vihreän huolettomasta laaksosta kantautui viesti. LUE MINUT!!! Ja minä luin. Kahdelta istumalta. Ja onnellistuin :)
Edellinen kosketus muumeihin on ollut hiljainen tyrmistys nettikirppareilla tapahtuvien muumimukeista johtuvien sotien takia. Herranen aika sentään.. Ja ne hinnat?! Viidellä tonnilla mukeja kaapissa, eikä niihin saa koskea. Niiden alkuperäinen käyttötarkoitus on unohdettu ja rahalle annettu valta sanella ettei perhana siitä kupista ainakaan juoda mitään!
Kiitos, oli pakko päästää tuo ulos. Itse kyllä haluaisin sellaisen emalisen mukin missä Nuuskamuikkunen hyräilee kevätlauluaan:
"Tämä ilta on laulun aika, ajatteli Nuuskamuikkunen. Uuden laulun, jossa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevätkaihoa ja loput vain hillitöntä huumaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa."
Skidinä muumit oli kyllä melko ykkönen, hyvänä kakkosena tuli Koiramäen tarinat. Koiramäen tarinoita luki iskän puolen mummi, mutta en nyt perhana muista kuka mulle muumeja luki? Noh, ainakin niitä tuli ala-asteikäisenä toljotettua telkasta. "Ei muumitaloa lukita yöksi, hei muumit!!"
Ja nyt sitten iski hirvittävä tarve etsiä jostain tämä kirja. Melkein kuin hattivatit ois kaapannu mut ja vieneet merelle sähköistymään (tai kirjastoon). Niinpä lainasin kirjan ja menin kotiin lukutuoliin ja luin kirjan kahden kahvin välissä.
Kirjasta:
Kahdeksan pientä suurta satua. Olen todella hämilläni. Ihan tajutonta, Toven taito kirjoittaa simppelin monikerroksista tekstiä, joka saa lämpimästi hymyilemään, miksi tämä vasta nyt minulle aukeaa?
En ala jokaista satua erikseen ruotimaan, mutta laitan pari lainausta tähän. Niitä, joissa mielestäni piilee paljon pintaa syvempää kauneutta.
Kevätlaulu:
"Eivätkö he käsitä, että jos minun on pakko ruveta kertomaan niistä, lörpöttelen kaiken säpäleiksi. Sitten se on mennyttä, kuulen vain oman kertomukseni, kun yritän muistella millaista oli."
"Ikinä ei tule aivan vapaaksi, jos ihailee toista liikaa."
Kertomus näkymättömästä lapsesta:
"Tiedättehän, että jos jotakuta säikäyttää kovin usein, hän muuttuu helposti näkymättömäksi."
Hattivattien salaisuus:
"He olivat päättäneet, etteivät olisi koskaan levottomia toistensa takia; Siten he antoivat toisilleen hyvän omantunnon ja niin paljon vapautta kuin mahdollista."
Vinkkejä lukemiseen:
- Pidä vieressä kynää ja vihkoa
- Nautiskele Toven tyylistä kirjoittaa
- Unohda välillä kaksoismerkitykset, ole lapsi
- Lue näitä lapsillesi ja pakota naapurin lapset myös kuuntelemaan
- Mansikkakakkua
- Punssia
- Minä olen Haisuli
Lukema: 10/10
Kirjailija:Tove Jansson
Teos: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia
Kustantamo: WSOY
Sivut: 145
Julkaisuvuosi: 2010,
Sivut: 145
Julkaisuvuosi: 2010,
Kääntäjä: Laila Järvinen