Novelli, Pastori Nenonen

Tähän väliin laitan tänne viimeisimmän novellin. Paljosta saan kiittää Roald Dahlia, jonka novellin pohjalta tämä tupsahti ilmoille.

Huom. Ei hirmuisen herkille :D

Joten, olkaa hyvä!

Pastori Nenonen

Kuva on lainattu internetin ihmeellisestä maailmasta.. 

Lukeminen ja bloggailu

Olen lukenut kesän aikana kaksi kokonaista kirjaa ja ainakin viisi on kesken. Luen, fiilistelen, unohtelen ja nautiskelen. Mutta en ole löytänyt fiilistä kirjoittaa noista luetuista kirjoista arvioita.

Luulin aluksi, että mun duunit (+50h/vk) ja erään toisen projektin viemä aika oli saanut oman henkisen kapasiteetin nollille luovan toiminnan osalta. Mutta ei se ehkä olekaan niin. Valokuvaan, kirjoitan toista blogia, rustailen omia fiktioita. Miksi en siis saa kirjoitettua arvioita kirjoista?

Käyn mielessäni seuraavan keskustelun kun olen lukenut kirjan ja aion kirjoittaa siitä tänne:

Kirja oli hyvä, nyt rustailen siitä arvion. Hmm... mitäs siinä tapahtu? Se yks meni sinne ja sitten ne toiset rakastu ja se kaveri heitti henkensä. Aika hyvä. Mitähän sitä söis, kohta vois mennä suihkuun. Hitto mikä sää. Pylly. Aika paska kesä on kyllä ollu. Parran vois ajaa. Tissit. Oispa se uima-altaallinen vadelmakarkkeja. Mitä siihen yhteen drinkkiin oikein tuli? Ahaa, facebook, onkos siellä mitään uutta?

Noin. Siinäpä se. Tuon enempää en saa itsestäni ulos, vaikka luetut kirjat ovat olleet todella mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja. Olen niihin uppotunut, elänyt hahmoissa ja niiden näkemissä maailmoissa, jännittänyt löysät pöksyyn ja nyyhkinyt typerälle rakkaudelle (tai hahmojen kuvittelemalle todellisuudelle rakkaudesta). Olen venyttänyt yön hiljaisia tunteja sarastukseen saakka ja nuokkunut duunissa kun mieli on edelleen kirjojen luomissa universumeissa.

Enkä perhana osaa sanoa niistä muuta kuin:

- Olipas hyviä kirjoja.

En ehkä jostain syystä jaksa kirjan lukemisen jälkeen uppotua analyyttisesti sen sisältämiin tapahtumiin ja henkilöhahmoihin. Tiedän jonkin kohdan olleen hyvä ja toisen paska, mutta en osaa määritellä miksi.

Joten, mä luulen etten edes koita pakottaa itseäni arviomaan luettuja kirjoja. Nautiskelen niistä, inhoan, rakastan ja suutun niille. Ja teen sen autuaassa tietämättömyydessä miksi niin reagoin :)

Palaan tänne arvioden kanssa heti kun mieleni analyytti nostaa päätään ja olen siten arvollinen kertomaan mielipiteeni luetuista. Kerrottakoon silti lyhyesti ja ytimekkäästi näiden kirjojen olevan hyviä:

- Linnavuoren Tuuli, Johanna Valkama
- Mahti, Siri Pettersen

-----------

Mietin kylläkin olisiko minulla jotain muutakin sanottavaa kirjoista/kirjallisuudesta kuin pelkät arviot.. Niin ja onhan tuo Kirjoittajaksi osio myös täällä! Siihen liittyen, saavutin yhden pienen virstanpylvään omalla "kirjoittajaksi, kohti tavoitetta" aikajanalla:

Tajuttoman bloggaus rafladuunarin arjesta keräsi yli 4t reagointia, 530 kommenttia ja 775 jakoa!!

Millonka lie tuo kesä muuten oikein alkaa?

Kirjailijaksi. Osa 8. Projekti etenee.

Etsiydy samankaltaisten ihmisten pariin, hanki palautetta ja näkyvyyttä! 

Kirjoittajapiiri:

Meillä pyörii hyvin pieni kirjoittajien piiri facessa. Meitä on kolme :D Ideana on, että meillä jokaisella on oma pariviikkoinen, jolloin käydään läpi asianosaisen kirjoittamaan tekstiä. Ensimmäisellä viikolla tekstin julkaisun jälkeen on joitakin päiviä aikaa käydä lukemassa se ja antaa palautetta tekeleeseen. Toisen viikon aikana kirjoittajalla on mahdollisuus parannella ja muokata tekstiään ja lopuksi editoinnin jälkeen se laitetaan vielä kertaalleen arvioitavaksi.

Välillä piirin kanssa pidetään yhteyttä nettipuheluiden kautta, mutta tällä hetkellä yhden ollessa jossain Atlantin toisella puolen viidakossa, kommunikointi tapahtuu kirjoittamalla. Hyvin toimii näinkin. Väliin huikataan meidän faceen joku helppo kirjoittamiseen liittyvä tehtävä ja käydään moikkaamassa siellä muita. On kiva tietää, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat ns. samassa veneessä ja joilta riittää tukea toinen toiselle :)

Tekstien lähettäminen arvioitavaksi ammattilaisille:

Laitoin kuukausi sitten yhden novellini arvioitavaksi Suomen tieteis-ja fantasiakirjoittajien arviointipalveluun. Palvelu on tarkoitettu yhdistyksen jäsenille vuosmaksua vastaan. Maksu taisi olla alle 20€ ja se palaute minkä sieltä sain, huh huh!! Tekstini pituus oli noin yhdeksän liuskaa ja arvioija oli käynyt sen todella ajatuksella läpi. Sieltä tipahteli sellaisia kultahippuja ajatellen omaa kehitystä, etten voi muuta kuin olla erittäin erittäin tyytyväinen palveluun :)

Näkyvyys:

En ole vielä käynyt arvioidulle tekstille uutta editointia läpi, mutta sen jälkeen ajattelin sen laittaa tänne esille. Jos jollain teistä riittää mielenkiintoa lukea se. Mietin myös laittaa tekstejäni jonnekin julksiesti luettavaksi, mutta en oikein tiedä mikä olisi paras paikka? Tekstien pituudet ovat jotain 3-20 sivun väliltä. Onko kellään mitään ehdotuksia?

Ja kellään vinkkejä mitä kautta saada omia kirjoituksia julki? Niin novelleja, kuin vaikka artikkeleita ja kolumneja? Runoissa olen melko paska.


via GIPHY

Kirjoja, löytöjä ja viime viikon sanojen mitat.

Mikä tää juttu oikein on? Taas. Mennään käymään ihan vaan kahvilla ja kävellään kirjakaupan ohi. Virhe (?)... anonyymit kirjashoppailijat...

No jos nopsaan pyörähtäis. Ihan vaan tsekkaamaan mitä kirjoja kirjakaupassa ois. Ja kato, ohoh, nämä on täällä euron ja nämä täällä alennuksessa ja vitsi tuoki on näköjään jo julkastu ja mikäs se tuolla on?

Sitten kun nainen saa revittyä pois ja suunnataan kirppareille (tää oli sovittu juttu, en Lappeenrannan kirpputoreille ole ennen käynyt), niin takaraivossa mielihyväadrenaliinidopamiinicoctail kuplii ja kehittää olkapäälle kirjapeikkopirun; "teit hyviä ostoja, sulle jäi vielä rahaa. Kohta on tilipäivä, kirppareilla on halpoja kirjoja, ostetaan kaikki!!"

Ja niin levollisesti ja rauhallisin mielin rynnin mummojen ja opiskelijoiden läpi kirpputorin ahtailla käytävillä. Nuuhkin kirjojen kansia, sivelen hellin sormin niiden sivuja, mulkoilen vihaisesti muita ja tunnen kuinka kurkustani nousee hiljainen murina... golum, glonks.. nää on mun aarteita, mun!!!! Myyjä käy hakemassa sähkötainnuttimen ja kyllä, se tuntuu ilkeältä.

Mut ei siinä, hyviä löytöjä ja en varmaankan ehdi ainuttakaan näistä lukea ennen seuraavaa shoppailua. Mutta ovatpahan kirjahyllyssä. Minun kirjahyllyssä.

Youtubessa tästä lisää. Klikkaa mua!!!!

Viime viikon kirjoitukset.

Yhteen tiettyyn tekstiin sain kirjoitettua 2611 sanaa ja aikaa käytin 9h 30min. En oikein tiedä onko se hyvin vai huonosti vai tosi hyvin vai tosi huonosti. Ei ole aikaisempia vertailukohtia. Tyytyväinen olen siihen, miten paljon sain viikon aikana otettua aikaa kirjoittamiseen. Mutta se, oliko se tuotteliasta, aktiivista ja laadukasta, niin asioista voidaan olla montaa mieltä.

Mutta nyt ollaan luotu pohja, pidetään 2600 sanaa miniminä per viikko (ainakin alkuun) ja muokataan ja hiotaan muita pienempiä maaleja matkan aikana. Toivon sanojen määrän nousevan ja pidetään viikkoon 5000 sanaa seuraavana maksimitavoitteena. Ja tämä tarkoittaa siis yhden tarinan osalta. Tuolla hautomossa (paikka missä säilytän kirjoitelmiani ja istun niiden päällä) on aktiivisessa kirjoituksessa tällä hetkellä kolme tarinaa. Ja lisätään siihen vielä tämä blogi ja facebookin Tajutonta-blogi: Tajutonta, siistitty versio. Kirjaimia ja sanoja kyllä syntyy, mutta pitäisikö tässä alkaa myös priorisoimaan?

Minä tykkään kovasti aloittaa asioita ja intoilen nahka kireenä uusista jutuista. Mutta yleensä sen huuman jälkeen innostus laskee ja homma alkaa tuntua puiselta tervalta. Joissain määrin olen törmännyt tähän ilmiöön myös kirjoittamisen suhteen. Pidempien tekstien kirjoittaminen käy aika pian suossa tarpomiseksi ja nopeasti unohtuu se `big picture´, eli minkä takia sitä tehdään. Lyhyemmät, kuten blogit ja kauppalaput, saa nopeasti pois alta ja ne tuovat herkemmin onnistumisen fiiliksiä. Jotain on saatu valmiiksi. Novellit ja pidemmät materiaalit möhnöttävät suurina möhkäleinä työpöydällä eivätkä suostu valmistumaan, viidessä sekunnissa. Kymmenen sekuntia on yhden kuvitteellisen maailmankaikkeuden ikä, sen alku ja loppu. Puolessa minuutissa tulee jo tarve vessaan.

Mulla on nyt nälkä.

Kirjailijaksi. Osa 1.

Mulla on haave, tai no, oikeastaan se on nyt tavoite kun sen on kirjoittanut ylös ja sille on laadittu suunnitelma. On se suunnitelma sitten kuinka ylimalkainen vain. Mutta nyt se on olemassa, nyt sille on tehty alustava polku ja tuossa se nököttää nokkani edessä.

Tuijotan sitä, ehkä vieläkin epäillen, eikä minulla ole tarkkoja speksejä siitä mitä kaikkea matkalla voi tapahtua. Mutta hei, joskus ja jonnekin suuntaan se eka askel on otettava! Ja mä lähden tästä :) (Luin muuten jostain, että tavoitteen täytyy olla tarpeeksi suuruudenhullu, jotta se pelottaisi. En kyllä tiedä miksi sen pitäisi pelottaa, mun mielestä miljoona myytyä kirjaa olisi mukava, ei pelottava juttu.)

Tavoite

Saada myydyksi miljoona itse kirjoittamaa kirjaa.

1. Kirjoita
2. Tee itsesi tunnetuksi
3. Hanki kustannussopimus
4. Markkinoi
5. Kirjoita
6. Myy sitä perkele!!
7. Kirjoita vielä enemmän
8. Myy vielä enemmän
9. KIRJOITA JA LUE, alati, herkeämättä ja vaivoja säästelemättä. Siitä sä kuitenkin tykkäät, siitä sä saat energiaa, se tekee sun sisimmän levolliseksi.

Taustoja:

En voi sanoa olleeni mitenkään innokas kirjoittaja lapsena. Joskus penskana kirjoitin tarinaa karhusta ja metsästä ja se jäi kesken kun piti päästä vessaan. Kärsivällisyys ei ollut hyveeni, eikä ehkä ole sitä vieläkään. Sain kyllä ihan ok numeroita äidinkielestä ja ainekirjoituksista, mutta lähinnä siksi, että noudatin esimerkiksi loman jälkeen ainekirjoituksessa annettua kaavaa:

"Minä olin lomalla. Menimme perheen kanssa kivaan paikkaan ja meillä kaikilla oli kivaa. Kivaa oli myös tulla takaisin kivaan kouluun. Tästä tulee kiva vuosi kivojen opettajien kanssa."10/10

Yläasteella lähinnä kirjoittamista oli kirjoitusurakka yhden biisin sanoituksiin. Meillä oli kolmen hengen punk/metal/sekoilu bändi:

Die, achtung, wurstensoos, kill kill, mobilization, apocalypse, whore whore!! Kriegen salami, börning in to your äsh!! Die, achtung, jawolh, kill kill.

Voi sitä luomisen tuskaa.

Noh, yläasteen jälkeen tanssitin kiljupäissäni erästä nuorta tyttöä paikallisessa discossa. Parin viikon jälkeen se vei mut näytille vanhempiensa luo ja kappas, yläasteen äidinkielen opettajan ilme oli ihan näkemisen arvoinen. Äiti ja tytär kävivät pitkän keskustelun kahdestaan. Muistan kirjoittaneeni sen opettajan tunnilla ehkä hieman omalaatuisia tekstejä ja kritisoineeni “helvetin typerää kielioppia, mistä ei ole ikinä mitään hyötyä ja me kuollaan kaikki jossain vaiheessa muutenkin.”

Siinä kahdeksantoista ja yhdeksäntoista ikäisenä rustailin jonkin verran runoja ja lähetin niitä aukea.nettiin. Osa sai jopa muutaman kannustavan arvion. Sitten löysin eräänä päivänä itseni Haapaveden opiston media/lehti/tv- ja radiotekniikan vuoden kestävältä linjalta. Se oli melko mielenkiintoista aikaa ja siitä muuten saisi pari melko nasevaa novellia.. hmm...

Meidän linjan opettaja ja samalla lehden päätoimittaja tokaisi minulle opintojen viimeisellä viikolla (olin kauheassa krapulassa ja sain yllätystehtävän käydä tekemässä jutun paikallisesta lentopalloturnauksesta. Muistan päästessäni hallille ja löydettyä valmentajan  haastateltavaksi, haistoin jostain oksennuksen ja huomasin sitä roikkuvan nahkatakistani), että kyllä sinä ihan pesunkestävä toimittajan m...kku olet, kirjoitat hyvin ja haiset vanhalta viinalta. Onnea matkaan, toivottavasti ei enää nähdä.

Armeijassa hain ruotuväki-lehteen ja haastattelussa minulta kysyttiin mitä muuttaisin nykyisessä lehdessä ja minkä tyylisiä artikkeleita kirjoittaisin.

“Laittaisin sinne enemmän värikuvia ja kirjoittaisin kiinnostavista aiheista.”

“Mitähän ne kiinnostavat aiheet voisivat olla?”

“Noh, kotiinpääsy, sotkun munkit ja kirjaston tytöt.”

Minua ei valittu. Tyydyin kirjoittamaan runoja aukea.nettiin ja menin intin jälkeen Ponsselle varastomieheksi.

Eli kirjoittajana en ole aikaisemmin mitenkään erityisesti loistanut tai mitenkään erityisesti tehnyt töitä sen eteen.

Olen nyt 35 ja tarjoilen ravintolassa. Tässä vähitellen vasta olen alkanut sisäistämään sellaista asiaa kuin tavoitteellisuus. Jos minä tunnen paloa jotakin asiaa kohtaan, niin minä voin tehdä sen eteen jotain. Haluan esimerkiksi tästä alkavasta miespömppömahasta eroon, joten katson mitä syön, käyn salilla ja pidän kunnostani muutenkin huolta. Välillä kyllä ratkean, hyvät oluet ja pizza ovat heikkouteni. Mutta olen siis asettanut tavoitteen ja teen työtä sen eteen. Ja nyt teen saman kirjoittamiselle. Olen tehnyt sitä jo vähän aikaa.

Minulla on tuossa seinällä valkoinen tussitaulu. Kirjoitan siihen joka kuukausi henkilökohtaiset tavoitteeni kirjoittamisen, lukemisen ja liikunnan suhteen. Tässä kuussa on esimerkiksi tavoitteena lukea kaksi kirjaa ja tehdä niistä blogiin kirja-arviot. Kirjoittamisen osalta tavoitteena on saada kaksi valmista novellia joista toinen lähtee kilpailuun. Ja liikunnan suhteen joko salia, lenkkeilyä tai jotain muuta hiostavaa aktiviteettia.

Niinpä nyt, tästä päivästä alkaen, on suurena ja jalona aikomuksenani päivittää edistymistäni ja prosessia kirjoittamisen suhteen viikoittain. Ymppään sen tänne kirjablogiin, koska olen huomannut etten jaksa sekoilla useamman kuin parin blogin kanssa. Toivottavasti jaksatte lukea ja olisin ihan hurjan otettu jos joku vielä kommentoisi/neuvoisi/voivottelisi/kiroaisi/huokailisi tai ehdottelisi aiheesta jotain.

Olen melko rookie kirjoittamisen ja varsinkin näin tavoitteellisen tulevaisuuden suhteen. Joten luvassa on melkoista räpiköintiä :D

Stay tuned!!

Kirjoittamisesta, Stephen King

Toiset vapaat tälle kesää ja toinen kirja tälle kesää :) Tämä oli itselle muutakin kuin pelkkä lukukokemus, ajattelin myös sivistää itseäni kirjoittamisen saloista (ei siitä metsästä, vaan salaisuuksista..)

Kirjassa on  kolme osaa. kansi, sisältö ja takakansi.. hahaha... olipas huono juttu. No niin. Ryhtiä nuori mies, aloitetaan. 

"Tämä kirja on lyhyt, koska suurin osa kirjoittamista käsittelevistä kirjoista on täynnä soopaa. Kaunokirjailijat, allekirjoittanut mukaan lukien, eivät kovin hyvin ymmärrä työtään - sitä, miksi se sujuu kun sujuu ja miksei se suju kun ei suju. Minä tuumin, että mitä lyhyempi kirja, sitä vähemmän soopaa."

Kirja jakaantuu kolmeen osaan;

- Ansioluettelo

- Työkalupakki

- Kirjoittamisesta

Jokainen osa käsittelee omaa aihettaan, välillä teknisesti ja välillä tarinoiden avulla. Missään vaiheessa teksi ei ole puisevaa tai tylsää, vaan herra Kingi on saanut tuotua omaa kirjailijan sieluaan hyvin elävästi esiin. Ei siis mennä liikaa analyyseihin ja rakastella välimerkkejä, vaan King käy läpi omaa kirjoittamisen prosessia ja kertoo käyttämistään työkaluistaan. 

Ensimmäisessä osassa sukelletaan Stevenin lapsuuteen ja nuoruuteen. Siinä kerrotaan miten hänestä alkoi kehkeytyä kirjoittaja, kirjailija. Miten hän eteni koululehdestä playboyhin ja lopulta isompaan kustannussopimukseen. 

Toinen osa valottaa hänen käyttämiä työkaluja kirjoittamisessa. Kingin työkalupakissa on useita kerroksia, ja niin pitäisi olla muidenkin kirjailijoiden tai sellaisiksi aikovien. 

- Sanavarasto

- Kielioppi

- Adverbien liiallisen viljelyn välttäminen

- Passiivin välttäminen

- Näytä, älä selitä

Kolmas osa käsittelee itse kirjoittamista. 

"Saanen toistaa perusneuvoni; jos olet huono kirjailija, kukaan ei pysty auttamaan kehittymään sinua hyväksi eikä edes päteväksi. Jos olet hyvä kirjailija ja haluat kehittyä suureksi... fuhgeddaboudit!" 

"Jos haluat kirjailijaksi, sinun on ennen kaikkea luettava paljon ja kirjoitettava paljon. Sikäli kuin tiedän, näitä kahta ei voimitenkään kiertää eikä niiden läpi oikaista." 

Kaikkinensa kirja oli itselle sen verran silmiä avaava ja ohjeita vilisevä, että se piti tilata itselle. Maksoin 7e pehmeäkantisesta pokkariversiosta. Ei huono sijoitus, toki sillä olisi voinut ostaa Ale-baarista yhen Budon, mutta käytän jonkun toisen 7e siihen.. 

Miksi lukea tämä kirja:

1. Jos ikinä harkitset omien kirjoitettujen sanojen väkisin lukemista edes ystäville, lue ensiksi tämä.
2. Saat tietää Stephenin olleen Steven.
3. Olet taas hitusen viisaampi, toki itsestä riippuu hyödynnätkö sen.
4. Haluat tietää Kingistä enemmän, sukeltaa osittain hänen sieluunsa, pettyä ja innostua :)

Lukema: 9/10. Tai 10/10.. tai 0/10. Ihan kuinka tärkeäksi itse tämän kirjan koet. 

Kirjailija: Stephen King
Teos: Kirjoittamisesta / On Writing
Kustantamo: Tammi
Sivut: 272
Julkaisuvuosi: 2000

Kääntäjä: Ilkka Rekiaro, runot Riku Juti