Luen/opiskelen opusta nimeltä "Kirjoita kosmos - Opas spekulatiivisen fiktion kirjoittamiseen." Olen selaillut, kahlannut, hypistellyt, väännellyt ja lopulta tilannut teoksen omaksi asti, kiitos STK, mistään muualta en sitä löytänyt! Ja monessa luvussa olen törmännyt fraasiin: "Näytä, älä selitä!"
Melko simppeli lause. Eikö? Kyllä. Ja tuo oppi on tullut esiin myös monessa muussakin yhteydessä. Mutta kun en perhana ole osannut sitä kunnolla ymmärtää. Olen vajavainen, typerys :D Olen hikoillut unettomina öinä, herännyt painajaisiin, havahtunut baarin tiskiltä, juossut päin puuta enkä ole sisäistänyt tuota hemmetin lausetta vaikka se on päässäni kirmaillut hullun lailla ja saanut minut sekoamaan.
Tänään!! Tadaa!! Mikä ihana vapautunut fiilis. Kevyt sisiliskon hännän huiskaisu, aroketun hajuton pieru ja jääkentän raikkaan ginin maku :) Minä ymmärsin sen!!!
Selitä:
Mies on vihainen.
Näytä:
Miehen kaulasuonet pullistelivat sykkeen tahtiin, ne näyttivät olevan räjähtämäisillään. Arpiset posket hehkuivat tulivuoren punaisina kekäleinä ja otsa rypistyi uhkaavasti kulmakarvojen päälle. Kavahdin askeleen taaksepäin.
Selitä:
Kahvi on hyvää.
Näytä:
Tunsin aromikkaan tumman tuoksun sieraimissani. Havahduin pilvettömän taivaan alta, kesäisen aamun laaksosta, alasti. Vierelläni leijui paahdettuja, kullanruskeita kahvipapuja ja tunsin sivettikissan samettisen hännän poskellani. Se nosti jalkaansa ja avasin odottavan suuni ammolleen. Sisäposkilleni virtasi lämmintä nektaria, se huuhtoi hampaanvälini, kitalakeni ja tunkeutui kielen jokaisen makunystyrän sisään.
Noinko? Eikös niin? Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?
Niin ja mistä tämä "ahaa" oikein tuli? No täältä:
Myönnän, katson näitä videoita, luen kaikensortin artikkeleita, kahlaan läpi oppaita, hämmästelen kirjailijoita ja haluan palavasti oppia kirjoittamaan!!
Edit: Note to myself: Vähennä kahvin juontia iltaisin ja käy aikaisemmin nukkumaan.
