Tuonen Tahto, Hanna Morre

Mä haluaisin nähdä tämän leffana, sellaisena jossa suomalaista mytologiaa ripoteltaisiin kivoina rippeinä pitkin elokuvaa. Sellaisena missä on välillä pimeää ja Aino osaisi säikyttää minulta p...t housuun! Ja lopusta tulisi tylyn kaunis, juuri sellainen miltä se Tytin silmissä näytti. 

Myönnän, hetken emmin kirjaan tarttumista. En ole lukenut tästä arvosteluja, ehkä jonkun hyvin lyhyen jossain, mutta mielikuva tästä kirjasta oli hiven skeptinen. Mutta niin kuin aina, älä tuomitse ennen kuin itse olet sen lukenut :) Jostain ja jotenkin, en tiedä miten tai miksi, olin saanut päähäni tässä olevan jotain samaa kuin Kuutamosonaatissa tai Painajaisessa (kotimaista televisiokauhua 1980-luvulta). Ja ehkä se saikin minut lopulta tarttumaan kirjaan, koska en ikinä saanut pentuna katsoa noita edellä mainittuja leffoja :D

Kirjasta:

Asetelmana on Tytin ja Timon selvityminen arjesta lapsen menettämisen jälkeen. Aino menehtyy tapaturmaisesti ja siitä teos oikeastaan ponkaisee käyntiin. Miten pariskunta käsittelee kuoleman, miten Tytti ja Timo sen kokevat yhdessä ja erikseen. Mukaan ripotellaan suomalaista mytologiaa, johon heidän naapuri Ulpu tuo osansa ja vähän lorautetaan kauhullisia elementtejä metsästä ja kotoa.
Morre on kirjoittanut luvut Tytin ja Timon vuorotellessa kokijoina. Mikä minusta toimii tässä helkutin hyvin! Ehkä ihan vähän toivoin Morren myös tuovan Ainon näkökulman, mutta se olisi muuttanut itse kirjan luontoa ehkä liiankin radikaalisti.

En kuitenkaan laittaisi kirjaa kategoriaan kauhu, ainakaan omassa hyllyssäni. Itse miellän kauhun sellaiseksi mikä saa karvat nousemaan, kylmän hien valumaan, sydämen jättämänä lyöntejä väliin ja mahakaasujen poistumista edistämään. Noita asioita ei Tuonen tahto tehnyt, eikä se haitannut. Kirjassa on kyllä elementtejä kauhusta ja sellaisina ne pysyvätkin. Mutta en näe kauhun olevan tässä se kantava tekijä, vaan se piilee enemmän päähenkilöiden hahmoissa ja suomalaisen mytologian railoissa.

Hyvin mukavaa luettavaa. Näppärän pituinen, semisti seko ja ihanasti välillä julma.

Lukema: 9/10

Kirjailija:Hanna Morre

Teos:  Tuonen Tahto

Kustantamo: Osuuskumma
Sivut: 131
Julkaisuvuosi: 2016

Pimeyden pyörä, Douglas Preston & Lincoln Child

Menin marraskuussa kirjakauppaan. Tarkoituksena oli etsiä matkalukemista Saksan reissulle. Halusin pokkarina Game of Thronesia, suomeksi, ei löytynyt. Nappasin tämän. Luin lentokoneessa lentopeloissani ehkä viisi sivua jotka menivät hiestä märäksi ja ryttyyn. Otin kirjan muutama päivä sitten lukuun, omassa kodissa, lukutuolilla/sängyllä. En pelännyt enää, luin kaiken. 

Kirjasta:

Aloysius Pendergast ja hänen "suojattinsa", Constance Greene, matkaavat Gsalrig chonggin luostariin vaipuakseen mietiskelyn saloihin. Luostarissa opetetaan chongg rania, jonka kerrotaan olevan tie korkeimman tietoisuuden tasolle. Ja vain harva ja valitut voivat sitä opiskella. 

Luostariin saapuessaan Pendergastille ja Contancelle selviää kuitenkin, että luostarista on varastettu jotain todella arvokasta, jotain sellaista mistä ei alkuun edes puhuta mitään. Kyseessä on mysteerinen asine/asia nimeltä Agozyen, jota luostarin vanhimmat ovat vartioineet vuosisatojen ajan. Suoraan suomennettuna Agozyen tarkoittaa "pimeyttä". Agozyen luovutettiin luostarille yli tuhat vuotta sitten ja kaikkia on kielletty koskemasta tai katsomasta sitä.  Vanhassa pikkuisessa käärössä, joka tuli sen mukana, lukee:

"Jos *Dharman tahdot pahuudelta säästää
etkä tuskaa loputonta sille sois
niin älä pimeyden pyörää päästä
sä sineteistään murtautumaan pois."

Ja nyt Agozyen on varastettu ja munkit pyytävät Pendergastilta apua saadakseen sen takaisin. Tästä käynnistyy leppoisan kiinnostavasti liikkuva salapoliisi/takaa-ajo/jännitys/kauhukertomus, jonka pääasiallisena näyttämönä toimii neitsytmatkalleen lähtevä loistoristeilijä Britannia.

Pöhinää:
Heti kärkeen voin sanoa, että tykkäsin!! Pendergastin hahmo on mielenkiintoinen ja sopivan kutkuttavan mysteerinen, jotta kiinnostus säilyy ja jopa kasvaa hahmoa kohtaan tekstin edetessä. Constance jää hiukan taka-alalle, eikä naisesta löydy niin syviä ja koukuttavia pintoja, mutta ei hänkään missään nimessä ole valju henkilö. Aika jännä juttu, mutta kuvitellessani Alosysius Pendergastia henkilönä, piirtyi mieleeni aina kuva Benedict Cumberbunista.. prkl siis Cumberbatchista..

Mutta Constancesta ei tule mielikuvia. Ehdottakaa!!

Eniten mua kuitenkin kiinnostaa tuo munkkien mietiskely, sen menetelmän, mandalat ja se mitä lopulta Agozyenista paljastuu, Taidan nyt seuraavat päivät istua lattialla naruun tehty solmu edessäni ja koitan avata sen ensiksi mielessäni ja lopulta ajatuksen voimalla oikeasti! Sitten siirryn ajatuksineni pankkiautomaatille, nostan miljardeja käteistä ja sukellan uima-altaaseen joka on täytetty pehmeillä vadelmakarkeilla. Luon ajatukseni voimalla törkeän hyvää kahvia ja siirryn hetkeksi lukemaan fantasianovelleja keskelle Atlanttia ja taidanpa vähän keskustella sen tyypin kanssa joka on vastuussa mahdollisesta luomisprosessista. Illalla voikin sitten chillailla keskellä Alaskan metsiä hirsisessä piilomajassa ja siemailla portviiniä.

Let the chongg ran begin!!!

Lukema: 9/10

Kirjailija: Preston ja Child

Teos: Pendergast, PImeyden Pyörä

Kustantamo: Gummerus
Sivut: 535
Julkaisuvuosi: 2016. Englanninkielinen alkuteos, The Wheel of Darkness ilmestyi 2007

Suomentaja: Antti Autio ja Pekka Marjamäki

Teos kuuluu Pendergast sarjaan ja on oma itsenäinen osa. Muut kirjat löytyvät täältä kronologisessa järjestyksessä.

*maailma 

Modesty Blaise, Peter O´Donnelly

Rakastuin, Modestyyn. On se vaan kova mimmi! Tässä kirjassa rokataan ja rollataan, räjäytellään, ammutaan, tapellaan ja tehdään huikeita temppuja!! Ja Marko tykkää, mikä olisikaan parempaa lukemista väyneille aivosoluille :D

Modesty ja hänen sidekick, Willie Garvin, palkataan GBR:n salaisen palvelun leipiin estämään timanttilastin ryöstö. Siitä käynnistyvät "päätähuimaavat seikkailut" (takakannen mukaan). Okei, kirja oli oikein viihdyttävä, mutta päätähuimaava, ehkä ei. Helppo lukea, ajatonta viihdettä ja tarpeeksi simppeliä.

Modestyn hahmo on yleiseen miehiseen makuun vetävä; tumma mimmi joka osaa olla tappavuutensa lisäksi lämmin kissapeto. Ehkä, näin minä sen ymmärsin :D

Willie Garvin taas kuvataan miehisenä, ehkä jopa hiukan herkkänä ja erittäin taitavana agenttina. En tiedä onko Willien hahmo naisten makuun vai ei, luulisin, että on. Mutta Willie ei lue kaunokirjallisuutta:

"Mitä hän lukee?"
"Elämänkertoja, sotahistoriaa, teknisiä kirjoja, tieteisromaaneja - melkein mitä hyvänsä mutta ei tavallista kaunokirjallisuutta ja matkakirjoja..."

Voi hyvinkin olla, että joudun haalimaan jostain kaikki suomennetut Modestyt.. Tässä on kuitenkin jotain, en oikein tiedä mitä. Mutta koukuttavaa kuitenkin ;)

Lukema: 8/10

Kirjailija: Peter O`Donnelly

Teos: Modesty Blaise

Kustantamo: Otava
Sivut: 252
Julkaisuvuosi: 1988

Suomentaja: Seppo Harjulehto

Kaivos, Antti Tuomainen

Kolmas Tuomaisen kirja ja vieläkin jaksaa viihdyttää. Jopa siinä määrin, että olen hukannut kirjan jonnekin. Höh. Käänsin koko kämpän, kiroilin parvekkeella ja syytin naista sen piilottamisesta. Mutta hukassa se on. höh..

Eli pitää vetää ulkomuistista, ja mulla oli vielä niin hyviä otteita Antin taidoista kirjoittaa. Mutta ei tällä kertaa.

Kirjasta:

Toimittaja Antti Vuori taiteilee työnsä ja perheensä välillä. Nainen uhkaa lähteä jos Antti ei laita perhettä uransa edelle. Mies löytää mehevän skuupin, joka on viedä kaiken päin persettä. (Nainen on kyllä vähän hankala mun mielestä..)

Okei, kyllä se kirja pitäisi olla tässä vierellä. Aika köyhästi lähti nyt tuo sisältö, sori.

Tuomio:

Hyvää Tuomaista. Helppoa, viihdyttävää ja sopivin osin ei ennalta arvattavaa. Päähenkilön isästä maalautui mieleen Jonathan Banksin esittämä Mike Ehrmantraut sarjasta Breaking Bad (mikä oli kyllä sarjana erittäin loistava!! Varsinkin jos sinulla on matkaripuli ja makaat pienessä keppimajassa jossain Kambodian saaristossa..).

Mutta hei, käykää kattomassa paremmat arviot näistä blogeista:

Lumiomena
Kirsin kirjanurkka
Leena Lumi

Anttia pääsee myös tiirailemaan haastattelun muodossa täältä:

Aamun kirja, Yle.


Havaintoja:

- Tuomainen kirjoittaa melko usein oman ammattinsa vierestä
- Kirjasta voi löytää kirjoittajalle hyviä vinkkejä (jos et siis hävitä kirjaa.)
- Helppo hävittää

Lukema: 8/10

Kirjailija: Antti Tuomainen

Teos: Kaivos

Kustantamo: Like
Sivut: 325
Julkaisuvuosi: 2015

Talvi, Antti Eronen. 2011

Kuopion kaupunginkirjastossa oli esillä paikallisten kirjailijoiden esittelyt. Sieltä tarttui mukaan Antti Erosen Talvi, vuonna 2011 julkaistu post-apokalyptinen jännitysromaani. Ihmettelen miksi kirja ei ole saanut suurempaa hypetystä..