Piispansormus, Milja Kaunisto

Mä en tiedä, mutta Milja tuntuu olevan melko huikea ihminen näiden kolmen kirjan perusteella! Törkeän suuri määrä työtä, ihanan rempseän irstasta tekstiä ja vauhti vain parani loppua kohden. Ja täytyy myöntää, tämä kirja oli näistä kolmesta paras ja parhaat osat tässä kirjassa alkoivat puolen välin jälkeen. 

Olavi Maununpojan tarina, kaikkine synteineen ja elämänkatsomuksineen, oli mielenkiintoista luettavaa. Joissain kohti (tarkoitan nyt koko trilogiaa) ehkä mässäiltiin liikaa Olavin pohdinnoilla synneistä ja varsinkin syyllisyyden riivamilla ajatuksilla. Saatoin hypätä pari riviä silloin tällöin yli. Mutta toisaalta nautin Olavin ja Miraclen keskusteluista ja ehkä eniten siitä miten raikkaan reippaalla tavalla Milja toi esiin Olavin ja muiden aikalaisten maailmankatsomuksen ja kuvan. Se miten silloin ajateltiin esimerkiksi rahvaasta, synneistä, noituudesta jne. Sekä alkoholista:

"Onneksi oli viini. Viini juhlisti niitä henkilökohtaisia voittoja, joista ei voinut puhua yhdellekään elävälle sielulle, ja soi lohtua niissä häviöissä, joista tuli ikuisesti vaieta. Viini ylevöitti saavutukset ja hälvensi tylsyyden."

En tunne tuon ajan (1400-luku) historiaa pintaraapaisua syvemmin, mutta trilogian tuomat mielikuvat eivät ainakaan romantisoineet enempää omia mielikuvia tuosta ajasta. Joskus muistan haaveilleeni pääseväni matkustamaan ajassa juuri tuolle vuosisadalla, mutta nyt en ehkä halua sieltä mitään muuta kuin pieniä maistiaisia viineistä, oluesta, ruoista ja olisi myös hienoa nähdä ja seurata tuon ajan metsästäjien arkea. Mutta en siis halua muuttaa asumaan tuohon aikaan. Nyt on ihan hyvä :)

Lyhyesti kirjasta (ja koko trilogiasta), ei pahempia paljastuksia:

Olavi Maununpoika lähtee Ranskaan opiskelemaan Sorbonnen yliopistoon papiksi, hairahtuu syntiseen elämään, rakastuu mieheen joka on nainen, kärsii synnintuskistaan, etenee urallaan, alenee urallaan, jämähtää urallaan, juonittelee, on juonittelun uhri ja lopulta on elettyyn elämäänsä tyytyväinen. Hyvä.

Trilogia oli mieluista luettavaa. Kaunisto kirjoittaa minun makuun rohkean värikkäästi eikä arkaile kertoa asioista niiden oikeilla nimillä. Henkilöhahmoista jäi tietysti parhaiten mieleen Olavi ja Miracle, mutta ei sivuosien hahmotkaan hengettömiä olleet. Jossain vaiheessa halusin motata piispa Cauchonia nokkaan, halata Beatrixea, juopotella Suuripään kanssa ja puristaa leikkisästi Sorbonnen taloudenhoitajatarta ahterista. Niin ja ehdottomasti haluan maistaa vesiviiniä, onko se vain viiniä johon on sotkettu vettä?

Piispansormus lopettaa hienosti trilogian! Saatoin ehkä yön hiljaisena tuntina vähän herkistyä ja nyyhkäistä lopulle, mutta en pelkästä surusta.

Kiitos Milja Kaunisto tästä trilogiasta :)

Lukema: 9/10

Trilogian muut osat Lukucornerissa:

1. Synnintekijä
2. Kalmantanssi


Kirjailija:Milja Kaunisto

Teos:  Piispansormus

Kustantamo: Gummerus
Sivut: 468
Julkaisuvuosi: 2015

Kalmantanssi, Milja Kaunisto

Irstaat hengemiehet, tissit, kilju, voimakastahtoiset naiset, halvat ihmishenget, hurmaava riettailu, homous, noituus ja synnin helvetillisissä sfääreissä riutuva protagonistimme, Olavi Maununpoika. Uh, onhan siinä tavaraa vajaan neljänsadan sivun verran :D

Kalmantanssi jatkaa Kauniston kirjoittamaa trilogiaa Olavi Maununpojasta 1400-luvun euroopassa. Ja rokkaa vahvasti Lukucornin Markon sydämeen ;) Niin, siihen siis riittää yleensä kirja, jossa mainitaan tissit ja pieru.. Olen helppo, eikös miehet yleensä ole? :D 

No niin, nyt ryhtiä ja asiaan (hitto, käyn laittamassa pyykit eka, hetki..)

Mun mielipide:

Hyvää:
Miljan tyyli kirjoittaa ja tapa ottaa lukija mukaan riettaille matkoille iskee minuun! Ronskilla kädellä heitetään lukijan kasvoille vaikka mitä mätää ja visvaa, elostellaan synneillä ja ollaan ihanan ahdasmielisiä oman edun tavoittelijoita. Olen rakastunut. 

Mutta rakkaudessakin on joskus ryppyjä eikä aina jaksa toisen jaarituksia. 

Huonoa:
Jaarittelu ja turhat kuvailut. Milja osaa kertoa erittäin eloisasti miten perhanan sekaisin Olavi on, ja kuvailee myös hyvin yksityiskohtaisesti uskonmiehen sisäistä hyvän ja pahan vatvontaa. Mutta liikaa. Ymmärsin jo, että Olavi on kompleksinen luonne ja tappelee lihansa himoja vastaan. Hypin rivien yli muutaman kerran.

Mitä jäi mieleen/fiilikset:
Pidän pienen paussin Kaunistosta. Nyt kaipaan jotain muuta, ehkä hiukan lempeämpää tekstiä (Kafka?) :D Mutta tulen kyllä lukemaan Kauniston muutkin teokset, tarvitsen sitä ennen hetken hengähtää. 

Jotkin hahmot kirjassa jäi hiukan etäisiksi, ehkä tarkoituksella? Mutta en saanut otetta esimerkiksi piispa Cauchoniin, hirvee m..kku se on, mutta miksi? Jotain siitä jäi uupumaan. Hahmo olisi kyllä erinomainen lähempään tarkasteluun, ja siitä ehkä saisi ihan oman kirjansakin. 

Huomioitavaa:
- Kirjan sivut tässä painoksessa ovat jotenkin ohuita materiaaliltaan. 
- Olavi on kyllä ihan "messed up"
- Kenen tekemä on tuo kannen kuvitus, aika makee!!
- Lukujen pituudet juuri sopivia, eikä hypitty ärsyttävästi aiheesta toiseen

Lukema: 8/10

Kirjailija:Milja Kaunisto

Teos:  Kalmantanssi

Kustantamo: Gummerus
Sivut: 399
Julkaisuvuosi: 2014

Synnintekijä, Milja Kaunisto

No perkula, tunsin ala-asteella tytön nimeljä Milja. Hän oli sellainen vaalea liehulettinen elovena tapaus. Kiltti, koulussa hyvä, hiljainen, söpö ja varmaankin vihasi sydämensä pohjasta minua. Ehkä johtui niistä muutamista lumipalloista ja satunnaisesta hiusten vetämisestä. Mene ja tiedä, naiset ovat vieläkin minulle arvoitus :D 

Mutta tämän kirjan kirjoittaja Milja ei ole hiljainen ja kiltti. Tämä Milja on rääväsuu, kertoo asioista niiden oikeilla nimillä eikä varmasti pelkää lumipallojen heittelijöitä. Enkä kyllä uskaltaisi niitä edes heitellä. Synnintekijä rokkaa, mekastaa, repii esiin ihmisen syvemmällä piileviä ajatuksia ja sai ainakin minut tarttumaan kirjaan innolla niinä kolmena kertana ennen kuin sain luettua sen loppuun.

Kirjasta:
Taannutaaan vuosisadalle 1400 jkr. Eurooppa kumartaa kristinuskon ja himon nimeen. Soppaan nakataan suomalainen Olavi Maununpoika joka on hauras kristitty ja vastavihitty pappi. Hän on saapumassa Pariisiin opiskelemaan hengen tietoa ja huomaa melko äkkiä voivansa myös opiskella myös muuta kuin pelkän kirkon doktriineja. Olavi hämmentyy ja punastelee, tekee ja oppii :D

"Oma kaluni kivisti kovana, tartuin siihen ja hetken halusin puristaa sitä niin lujasti kuin pystyisin, jotta se jättäisi minut rauhaan. Halusin hakea keittiöstä lihakirveen, jotta voisin leikata mokoman perkeleenpeukalon irti ja heittää sen Sainen mutakalojen ahmaistavaksi."

Huomioita: 
- Kirjassa on ihmisiä, joilla on vartalo ja erilaisia haluja
- Mikäli et tykkää synneistä, älä lue tätä
- Onneksemme emme elä enää tuolla aikakaudella
- Olisipa aika siistiä koppasta kävelysauva käteen ja tepastella täältä Kuopiosta Pariisiin.
- Nimi Milja ei enää kuvasta mielessäni kilttiä ja tottelevaista naapurintyttöä
- Pyydän anteeksi ala-asteella kanssani olleelta Miljalta
- Jos se Milja lukee tätä, niin saat heittää mua lumipallolla jos nähdään vielä

Kysymyksiä:
- Mitä on vesiviini?
- Miksi ranskankieliset nimet on niin perhanan vaikeita muistaa? Ja miten sellainen söhlysekamelska on oikein syntynyt?
- Jos opiskelen papiksi ja lähden kävelylle, majoittaako luostarit minut edelleen ilmaiseksi?
- Mikä on elämän tarkoitus?

Muuta:
Helposti seurattavaa, mielenkiintoista tekstiä. Haluan nähdä Beatrix de la Tour d´Auvergnen livenä.

Lukema: 9/10 

Kirjailija:Milja Kaunisto

Teos:  Synnintekijä

Kustantamo: Gummerus
Sivut: 308
Julkaisuvuosi: 2014