Lukucornerin rustailut siirtyvät osoitteeseen,
https://markorossi.blog/category/lukucorneri/
Ja sain myös pitkän ajan jälkeen kirjoteltua fiiliksiä luetusta kirjasta!! Metro 2032, Dmitri Gluhovski
Tuolla alustalla ovat myös kaikki mun muut eri aihe-alueiden blogit, joten nyt mulla on kaikki saman katon alla!! Wuhuu!! Tervetuloa!!
En deletoi tätä bloggerin Lukucorneria, mutta päivityksiä tuskin tulen enää tänne tekemään.
lauantai 28. heinäkuuta 2018
perjantai 16. helmikuuta 2018
Ronja Ryövärintytär. Kuopion kaupunginteatteri
HUITUN TUUTTIIN!!! Sinne pitää kaikkien paskahousujen mennä. Eritoten Borkan klaanin ryöväreiden ja luulisin sinne joutavan myös syöjätärten ja menniäistenkin. Mutta ei kakkiaisten.
Mun ensimmäinen ensi-ilta teatterissa! Laitoin vähän parempaa päälle, suihkautin suihkun jälkeen tuoksua ja siistin vähän partaa. Astelin teatterin sisään ja olin joutua pienen viuhahtelijan kampatuksi. Hitto, teatteri täynnä lapsia :D Ihan hemmetin siistiä! Tunsin kuuluvani joukkoon.
Heti esityksen alussa katsoja vedetään synkkään ja dramaattiseen alkunäytökseen missä Ronja syntyy myrskyisenä yönä. Ukkonen paukkuu, sudet ulvovat linnan muurien päällä ja kylmät väreet kimpoilevat väkisin selkää pitkin. Ihan pienempiä katsojia saattoi tässä vaiheessa pelottaa. Mutta äkkiä homma lähti käyntiin ja hermostuneita tirskahduksia kuului sieltä täältä.
Näytelmästä:
Juoni eteni suurimman osan aikaa jouhevasti ja näyttelijät näyttelivät ammattinsa mukaisesti. Mutta
oli siellä muutamia hetkiä kun en ihan pysynyt kärryillä. Jotkut kohtaukset loppuivat kuin seinään ja sitten hypättiin ihan toiseen tapahtumaan. Ei se sinänsä haitannut kirjan ollessa tuttu, mutta jätti hivenen yllättyneen fiiliksen.
Anna Kuusamo oli Ronjan rooliin enemmän kuin passeli, siro ja omapäinen tyttö. Vaikka omissa lapsuuden ajan mielikuvissa Ronjalla olikin ruskeanpunaiset ja takkuiset hiukset. Birk (Eino Heiskanen) sai vanhan mustasukkaisuuden möykyn heräämään sisällä. Ei Ronjalla saa olla veljeä tai poikaystävää, Ronja odottaa minua metsässä ja me asutaan karhuluolassa koko kesä. Minä ja Ronja, Birka ei kuulu siihen kuvioon millään muotoa!!
Matiaksen (Ilkka Pentti) rosvojoukko oli monen kirjava ja ehkä omaan makuun osa hahmoista hieman ylinäytelty. Borkan ryöstelyjengi oli hillitympää sakkia ja itse Borka katu-uskottavampi kuin Matias. Mulla on kyllä pieni epäilys, että Borkalla on jokun superjuoni takana, eikä lopun kaksintaistelun häviö ollut mikään vahinko. Perhana, Borka taitaa olla sellainen laskelmoiva paskahousu...
Mulle näytelmästä nousi esiin kaksi ehdotonta suosikkia, Kakkiaiset ja Menniäiset! Ai että! Kakkiaiset piereskeli ja Menniäiset olivat vaan niin cool! Mä haluan niitä molempia mun tuleviin häihin syksyllä!!
Fiilikset:
Viihdyin, hymyilin ja suruilin. Näytös herätti tunteita, nostatti pintaan niitä lapsuuden monivivahteisia ja vahvoja fiiliksiä (jotka ovat iän karttumisen myötä jonnekin hävinneet, haluan ne takaisin!!!!) ja piti penkissä alusta loppuun saakka. Ja minä niin kovasti odoton sitä keväthuutoa tämän kylmän ja lumisen talven jälkeen!
Jos mulla ois skidejä, niin olisin ehdottomasti vienyt heidät katsomaan Ronjaa ja antanut luvan pieneen sokerikänään. Kotona oisin voinu pelotella heidät Menniäisillä ja Syöjättärillä unten maille ja mennä sitten pelaamaan pleikkaa (riippun siitä oisko vaimo hereillä tai kotona. Kertokaas, mennäänkö lasten teatteriesityksiin koko perheen voimalla vai onko siinä tsänssi jomman kumman vapaailtaan?)
Ei mutta, hyvä tämä oli!!!
Kirjablogaajien yhteistyö Kuopion kaupunginteatterin kanssa.
keskiviikko 31. tammikuuta 2018
Matka yli onnen esteiden. Laurent Gounelle
Bali, ärsyttävä guru ja itseriittoisan typerä länsimaalainen. Aluksi vastustellaan ja lopulta valaistutaan. Simple as that. Mun reppureissulla jäi tuo Bali välistä, joten mä oon varmaan vaan pimentynyt.
Kirjasta:
Kaveri ei oo onnellinen, lähtee Balille mestarin luokse ja pienen venkoilun jälkeen onnellistuu. Tai ainakin löytää tien onnellisuuteen.
Mielipide:
Tämä oli hyvin helposti luettava, himpun yllätyksetön, mutta samalla ihan kelpo ajatuksia viljelevä kirja. Melko usein tulee annettua valta muille ihmisille omaan onnellisuuteen. Ja lähinnä se on kiinni omista ajatuksista. Mielenkiintoista on se, mistä meidän ajatukset ja tavat reagoida eri asioihin tulevat. Uskallan väittää, ettei meistä kovin moni tule edes ajatelleeksi syvälle juurtuneita käsityksiämme joka päiväisestä elämästä ja kuinka paljon siellä lymyää sellaista turhaa sontaa joka saan vaan ketutuksia aikaiseksi.
Mun maailmankuvaan on kuulunut kaikenlainen hömppä ja hapatus pennusta asti, Kiitos mutsin. Metsissä poukkoilee keijuja ja sammalselkäisiä viettelijättäriä. Ulkohuussia ja saunaa vartioi omat tontut eikä lohikäärmeetkään ole välttämättä höpöhöpöä (ainakin Puff on olemassa, mä löydän sen vielä!). Samalla on tullut kahlattua erinäinen määrä esoteeristä ja muutenkin ei niin tieteellistä kirjallisuutta läpi. Niin ja X-files oli dokkari, ei fiktiivinen sarja. Joten, nämä tee-se-itse oppaat parempaan elämään ovat myös tuttuja ja ei näistä ole haittakaan vielä ollut.
Mutta eihän nämä tällaiset hömpät läheskään kaikkia vakuuta. Höh, muka itse oltais vastuussa omasta onnesta.. :D Kyllä se on se naapurin kaiman vika kun suksi ei luista.
Lukema: 8/10 helposta teksistä
Arvostelukappale.
Kirjailija: Laurent Gounelle
Teos: Matka yli onnen esteiden
Kustantamo: Gummerus
Sivut: 162
Julkaisuvuosi: 2018.
Suomentaja: Lotta Toivanent
Sivut: 162
Julkaisuvuosi: 2018.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)