Ase Itse, Abercrombie Joe

Mulla soi Amon Amarth taustalla tätä kirjoittaessa ja kadun jo nyt, etten tätä kuunnellut lukiessa. Huh, kylläpä sopiivatkin hyvin yhteen!!! Molemmat ottavat tiukan sotilaallisen otteen yleisöstä, eivät pyytele turhia anteeksi ja polkevat armotta eteen päin. Tässä otteessa haluaisin kulkea pidempäänkin.

Hah, nyt vasta kävin katsomassa mitä olin kirjoittanut Abercrombien uudemmasta tuotannosta, Vain Puoliksi Kuningas. Olin sen lukenut heti Rothfussin kirjojen jälkeen ja lupasin antaa Abercrombien suoremmalle tyylille hiukan aikaa. No kovin kauaa ei näköjään tarvinnut. Rakastuin, en eroottisella, vaan miehekkään teräksisellä tavalla Abercrombieen, Logeniin ja Gloktaan.  

Paska! Klääh! Krääh! Logan :D 

"Häntä lähestyi keihäs. Häntä lähestyi nopeasti julman näköinen keihäs, ja sen toisessa päässä oli shanka. "Paska", sanoi Logen. Hän heittäytyi sivuun, liukastui ja kaatui kasvoilleen, kierähti pyristellen pensaikon läpi odottaen keihään iskeytyvän selkäänsä minä hetkenä hyvänsä."

"Oli murheellinen tosiseikka, että se, joka iskee ensimmäisen iskun, on usein myös se, joka iskee viimeiseksi."

Logenin hahmo on karskin sympaattinen. Jotenkin sitä vaan tykästyy armottomaan tappajaan ja haluaa miehen pysyvän elossa, iskuja saaden. Kaverin karuudessa on jotain erittäin tenhoavaa, jotain mikä saa toivomaan Logenin saavan rauhan itselleen. Ja ehkä haluaisin osan Logenin alkukantaisesta karskiudesta myös tarttuvan minuunkin..

Sitten tulee Glokta, ontuva ja kivulias inkvisiittori. 

"Tuska oli sanoinkuvaamaton, raastava kouristus vasemmalla puolella kehoa jalasta leukaan. Hän puristi vetistelevät silmänsä tiukasti kiinni, puristi oikean kätensä suulleen niin tiukasti, että rystyset naksahtivat. Hänen jäljellä olevat hampaansa kirskuivat toisiaan vasten hänen lukitessaan leukansa yhteen, mutta hänestä vihelsi silti korkea, reiv vaikerrus. Kiljunko minä vai nauranko minä? Mistä sen voi tietää? Hän hengitti katkonaisesti nenän kautta, räkä kädelle kuplien, kieroon kasvanut ruumis pystyssä pysyminen ponnituksesta vapisten."

"Mikä heitä viivyttää, Vielä pari minuuttia niin voin vaikka nukahtaa, putoan tuohon haisevaan kanavaan ja hukun. Miten sovelias loppu se olisikaan. Hän katseli miten öljyinen ja haiseva vesi liikkui ja väreili hänen alapuolellaan. Sataman lähettyviltä kellumasta löytyi ruumis, jonka merivesi oli turvottanut aivan tuninstamattomaksi.."

Gloktaan kasvaa myös outo, ehkä vähän hempeä, tunneside kirjan edetessä. Haluaisin helpottaa entisen sotilaan elämää, kirjoittaen hänet taas ehjäksi tai tappaen armollisesti sankarin viitan miehen harteille laskien. Mutta odotan seuraavassa osassa Abercrombien jotain tekevän..

-------------

Ase Itse iski lujaa ja suoraan mun sydämeen. Abercrombie juoksutti minut taas muutamassa illassa ihan hengähdyksiin. Onneksi sarjan toinen osa, Ennen Hirttämistä, odottaa tuossa vieressä avaamista. Kolmatta osaa tästä trilogiasta, Ensimmäinen Laki, ei ole ymmärtääkseni vielä suomennettu..? Noh, en ehkä malta odottaa sen tulemista.

Missä lukea:
- Tuolin, pöydän, sillan alla.. ei väliä!
- Ennen nukahtamista, ennen heräämistä
- Kuulokkeet päässä, Amon Amarth!!

Lukema: 10/10

Kirjailija: Abercrombie Joe
Teos: Ase Itse
Kustantamo: Kustannusosakeyhtiö Kirjava
Sivut: 475
Kirjasarja: Ensimmäinen Laki, osa 1.

Mua luetuttaa, nuorempiako ei?

Mediassa on tullut nyt lähiaikoina  melko useasti vastaan  nuorten miesten alkujen lukemisen vähentyminen. Pojat eivät lue, miksi näin? 

Rakel Liekki vetäisee Yle Kioskin videossa yhden todella hyvän pointin:

"Me ei siis olla onnistuttu tekemään lukemisesta riittävän houkuttelevaa"

Eli lukemisesta täytyisi tehdä enemmän houkuttelevaa. Miten? (Rakelilla tietty vois olla muutama ässä hihassaan nuorten poikien lukuintoa ajatellen..) Itselle tämä on hieman mystinen kysymys, koska en osaa suhtautua lukemiseen muuten kuin suurena aarreaittana. Kirjan kansien väliin mahtuu niin paljon seikkailuja, arvoituksia, jännitystä, oppimista, tunteita ja järisyttäviä kokemuksia, etten ehkä osaa katsoa asiaa laajemmasta perspektiivistä. Joitakin syitä kyllä voin löytää sille, miksi enää ei lueta niin paljon:

• Nuoret ja aikuisemmatkin ovat oppineet tiedon olevan helposti saatavilla. Se on parin näpäytyken päässä, joten oikeastaan tiedon hankintaan ja säilömiseen ei tarvitse itse kuluttaa aikaa.  

• Informaatio on nopeaa, muutamaan lauseeseen koitetaan kitetyttää mahdollisimman paljon. Enempään ei ole aikaa. Asioihin keskittyminen on liian hidasta. 

• Kirjoissa ei yleensä ole paljonkaan kuvia. Tapahtumat, naiset, maisemat, kuolemat, takaa-ajot, varjot ja hahmot pitää mielikuvittaa itse. Kirja ei annakaan kaikkea valmiiksi, sun pitää tehdä jotain itse. 

• Pelaajille kirjat voivat olla liian ahtaita. Lukijana sä et voi itse päättää mitä hahmo tekee. Sä joudut seuraamaan tapahtumia sivusta, ihan kuin sun xbox ois rikki ja joutusit seuraamaan vierestä kavereittes pelaamista ja mesoamista. 

Yhtenä pohtimisen aiheena voisi olla miten saada kirjalle erävoitto kännykästä? Itsekin huomaan käyttäväni yllättävän paljon aikaa luurin tiirailuun ja välillä annan sille jopa luvan keskeyttää mun kirjoittamisen ja lukemisen. Kännyä on helppo kuljettaa, siellä tapahtuu melkein aina, sillä voi ottaa fotoja (belfiet, selfiet, shelfiet...) ja sieltä näkyy myös tylsiin hetkiin paljasta pintaa. Miten saada kirjalle edes osittain sama huomio? Millainen olisi älykirja? Olisiko hienoa jos kädessäsi olisi kirja tyhjillä sivuilla ja sinulla olisi mahdollisuus ladata niille sivuille mikä tahansa teos!? Tai olisiko kirjojen voittomarssin edistäjä 3D printteri? Voisit tulostaa minkä tahansa kirjan, haluamallasi kannella, pariin sekuntiin ja avot!!

En tiedä. Ehkä muut tietävät?

Kalenterikarjulla (Mikko Toiviaisella) on hyvää pohdintaa omassa blogissaan aiheesta. 

Niin ja onhan sitten myös olemassa kysymys, 

että miksi ihmeessä pitäisi lukea? 

Mitä siitä on hyötyä?

Lukijan Roolissa Riikalla on listattu kymmenen hyvää syytä siihen :)

Tainan Maaginen Realismi blogissa on myös mielenkiintoinen teksti lukemisen puolesta.

Myös Huffington Post on kiusannut tiedemiehiä löytämään syitä lukemiseen.

Olen siis onnekas, en tarvitse itselleni vakuutteluja lukemisen puolesta. Avaan kirjan kannet aina yhtä suurta kunnioitusta osoittaen. Ehkä en joka kerta löydä yhtä syviä, vietteleviä ja riipaisevia fiiliksiä, mutta tiedän, että joku kuitenkin löytää.

Mutterikeitin ja sunnuntai

Päivän saalis :) Mitään näistä en lähtenyt hakemaan, enkä löytänyt sitä mitä lähdin hakemaan. Silti, ehkä parhaat shoppailut vähään aikaan!! Tarkotus oli lähtee naisen kanssa pienelle kävelylle ja etsimään kirjansidontaan tarvittavia härpäkkeitä. Kohteena oli iso parsinneula, ohutta pahvia, lankaa ja kunnon piikki. Mutta aikainen herätys sotki meidän suunnitelmat täysin. 

Normaalisti sunnuntaina löhöillään ja luetaan aamusta (joskus oon kyllä darrassa ja hikoilen), eikä ole kiire mihinkään. Nyt noustiin vahingossa aikaisemmin, luettiin hetki (mulla on menossa Joe Abercrombie: Ase Itse, naisella Taavi Vartia: Varastettu Nainen), tehtiin aamupala ja lähettiin kaupungille. Kaunis ja kuulas kevätkeli, linnut sirpittää ja jäät alkaa rakoilla. Eikä ole krapulaa :D

Mutta perhana, pienen kävelyn jälkeen tultiin torille ja huomattiin, että Clas Ohlson aukee vasta tunnin kulutta, kahdeltatoista. Päätettiin sitten mennä kahville ja kuumaa hörppiessä tuli mieleen, että löytyskö kirpparilta mitään mitä voitaisiin käyttää kirjansidonnassa. No ei löytyny. Mutta kaikkea muuta kylläkin!!

Oon ettiny kuvan kaltaista mutterikeitintä kohta vuoden. Pihinä kun en uutta halua ostaa. Ja nyt se tuli vastaan, 5€!!! Olin ihan täpinöissäni! Tottumuksesta myös selailin nopeaan eteen sattuvat kirjat ja kappas, euron kappale lähti nuo teokset (paitsi naisen Gabaldon ja Lappeenranta, ne makso yhteensä vitosen). Sinisaloa en ole vielä yhtään lukenut, monesti kyllä melkein ja Parvelan nimi on ihan outo. Weis ja Hickman on vanhoja tuttuja ja Zusakin Kirjavaras on ollu jo jonkin aikaa luettavien listalla.

Mahtavaa!! Enää tarttee opetella käyttämään mutterikeitintä ja löytää aikaa lukemiselle :D  

P.s Niin, en siis yleensä shoppaile. Luulen, että se kahvi sai mut käymään vähän ylikierroksilla.

P.s.s Jos jollain on vinkkejä mutterikeittimen käyttöön, niin otan niitä kiitollisena vastaan