Tuulen Nimi, Patrick Rothfuss

Herranen aika, nyt jysähti ja lujaa. Olo on vieläkin melko tyhjä, enkä oikein millään malttaisi odottaa pääseväni seuraavan osan kimppuun. Nyt vietiin Markoa ympäri ja ämpäri. Rakastuin!!!

Tää Pate osaa kirjoittamisen jalon taidon, tästä kirjasta lumoutuu, ihastuu, suuttuu, ärtyy, jännittyy, herkistyy ja välillä salaa kiihottuu. Ainut miinus kirjassa on melko tylsä kansi, melkein jätin sen takia koko kirjan lukematta.

Teksti etenee viettelevästi eteen päin, se tarraa pienillä koukuilla kiinni sun lahkeeseen ja hihaan. Vetää yhä syvemmälle, eikä meinaa päästä hengittämään missään vaiheessa. Vähän päälle 600 sivua tuntui kevyeltä, liian lyhyeltä, leikittelyltä. Tuplasti enemmän pitäisi olla. Ehdottomasti.

Ote:

Hän hymyili minulle ja työnsi kättään eteenpäin. Jokin kimmelsi kuutamossa. "Avaimen", hän sanoi ylpeänä ja painoi sen käteeni.
Otin sen. Se tuntui mukavan painavalta kädessä. "Se on todella hieno", sanoin. "Mitä se aukaisee?"
"Kuun", hän vastasi ilme vakavana.
"No sille löytyy varmasti käyttöä", sanoin ja tarkastelin avainta.
"Niin minäkin ajattelin“, Auri sanoi. "Jos kuussa on ovi, voit nyt aukaista sen." Hän istuutui katolle, risti jalkansa ja virnisti minulle, "Ei sillä, että kannustaisin sellaiseen holtittomaan käytökseen."

Missä lukea:
- Töitten jälkeen kotona
- Ennen töitä kotona
- Töissä
- Työttömänä missä vaan

En oikeasti nyt osaa kuvailla, mutta parasta sitten 8 vuotiaana luetun Taru Sormusten Herran jälkeen!!!

Lukema 10/10

Kaukamoinen, Petteri Hannila

Ah, muistan miten Kalevalan lukeminen puudutti minua ala-asteella, jos siitä ois revitty tällänen teos, niin se ois ollu menoa!!

Kirjoittaja, Petteri Hannila, ikinä kuullutkaan. Mutta hyvä kun nyt kuulin, tai siis näin ja luin. Olen itse pyöritellyt päässä kotimaisesta mytologiasta pohjautuvaa novellia, lähinnä kalevalaa sivuten. Sitten törmäsin tähän, joku perhana teki tään mua ennen :D Eikä se kyllä haittaa ollenkaan. Tätä oli suurimman osan aikaa ilo lukea.

Teksti tahmasi välillä, se töksähteli siellä täällä ja pääsi sitten takaisin liitoon. Ihan korkeimpiin sfääreihin se ei yltänyt, mutta harvat teokset ja kirjoittajat sen tekevätkään. Vierran tarinaan uppoutui vähitellen, sivu sivulta henkilö heräsi paremmin eloon. Mielessäni kuvittelin Vierran pieneksi, jänteväksi, kevyen seksikkääksi ja miesten näkökulmasta katsottuna hiukan haastelliseksi naiseksi. Eli mielenkiintoiseksi.

Tulen kyllä lukemaan jatkoa, jos sitä on joskus luvassa.

Ote:

Laulumies irroitti katseensa sudesta vain huomatakseen Vierran seisovan yläpuolellaan jousi jännittyneenä ja nuoli puolen metrin päässä kasvoistaan. 
         "Laulapa tämä pois", Vierra sanoi ja laukaisi. Laulumies ei laulanut. 

Missä lukea:
- Astraaleissa tiloissa, ehkä kärpässienen jälkeen
- Jousiammunta treenin jälkeen
- Eksyneenä metsässä, nuotion loisteessa ja susien ulvoessa

Lukema: 8/10

Pääskytorni, Andrzej Sapkowski, 2015

No niin, noituri Geralt pääsi taas vauhtiin ja huitoi matkallaan minut pyörryksiin. 

Olen lukenut kaikki suomennetut noiturit ja tätäkin odotin kuin kuuta nousevaa (mistä on tuo sanonta muuten?) Ah, nuo kaikki ihanat ja kauniit noidat, Yennefer, Merigold ja kumppanit uhkeine rintoineen ja läpinäkyvine asusteineen. Geraltin huimat miekkailut ja bardi Valvatin luritelmat. Ihmeelliset hirviöt ja Sapkowskin mielikuvituksen sekä kansantarujen löyheä sekamelska. Sitä odotin, sitä kaipasin ja sitä halusin.

Mutta ei, perhana. Tajuton määrä paikkojen ja ihmisten nimiä, historiaa, karttoja jne jne. Minne hävisivät tissit, noituus, tappelut ja Geraltin jäyhä olemus? Nyt oli Ciri, teiniprinsessa ja pieni hekuma rottajoukoissa.

Petyin, vaikka Sapkowski kirjoittaa hyvin. Mutta jäin todella kaipaamaan ensimmäisiä noitureita. Kirjat ovat kasvaneet sisällöllisesti paljon ja se varmaan onkin useiden mieleen, mutta minä, yksinkertainen ja sexyistä noidista tykkäävä mies, menin kaiken sälän keskellä pyörryksiin.

Mihin hetkiin:
- Ennen unta
- Ajatusten ollessa selkeät

Miten lukea:
- Kaihoisasti noidista ja miekoista haaveillen
- Hiukan pettyen

Lukema: 7/10