Mulla on haave, tai no, oikeastaan se on nyt tavoite kun sen on kirjoittanut ylös ja sille on laadittu suunnitelma. On se suunnitelma sitten kuinka ylimalkainen vain. Mutta nyt se on olemassa, nyt sille on tehty alustava polku ja tuossa se nököttää nokkani edessä.
Tuijotan sitä, ehkä vieläkin epäillen, eikä minulla ole tarkkoja speksejä siitä mitä kaikkea matkalla voi tapahtua. Mutta hei, joskus ja jonnekin suuntaan se eka askel on otettava! Ja mä lähden tästä :) (Luin muuten jostain, että tavoitteen täytyy olla tarpeeksi suuruudenhullu, jotta se pelottaisi. En kyllä tiedä miksi sen pitäisi pelottaa, mun mielestä miljoona myytyä kirjaa olisi mukava, ei pelottava juttu.)
Tavoite
Saada myydyksi miljoona itse kirjoittamaa kirjaa.
- Kirjoita
- Tee itsesi tunnetuksi
- Hanki kustannussopimus
- Markkinoi
- Kirjoita
- Myy sitä perkele!!
- Kirjoita vielä enemmän
- Myy vielä enemmän
- KIRJOITA JA LUE, alati, herkeämättä ja vaivoja säästelemättä. Siitä sä kuitenkin tykkäät, siitä sä saat energiaa, se tekee sun sisimmän levolliseksi.
Taustoja:
En voi sanoa olleeni mitenkään innokas kirjoittaja lapsena. Joskus penskana kirjoitin tarinaa karhusta ja metsästä ja se jäi kesken kun piti päästä vessaan. Kärsivällisyys ei ollut hyveeni, eikä ehkä ole sitä vieläkään. Sain kyllä ihan ok numeroita äidinkielestä ja ainekirjoituksista, mutta lähinnä siksi, että noudatin esimerkiksi loman jälkeen ainekirjoituksessa annettua kaavaa:
"Minä olin lomalla. Menimme perheen kanssa kivaan paikkaan ja meillä kaikilla oli kivaa. Kivaa oli myös tulla takaisin kivaan kouluun. Tästä tulee kiva vuosi kivojen opettajien kanssa."10/10
Yläasteella lähinnä kirjoittamista oli kirjoitusurakka yhden biisin sanoituksiin. Meillä oli kolmen hengen punk/metal/sekoilu bändi:
Die, achtung, wurstensoos, kill kill, mobilization, apocalypse, whore whore!! Kriegen salami, börning in to your äsh!! Die, achtung, jawolh, kill kill.
Voi sitä luomisen tuskaa.
Noh, yläasteen jälkeen tanssitin kiljupäissäni erästä nuorta tyttöä paikallisessa discossa. Parin viikon jälkeen se vei mut näytille vanhempiensa luo ja kappas, yläasteen äidinkielen opettajan ilme oli ihan näkemisen arvoinen. Äiti ja tytär kävivät pitkän keskustelun kahdestaan. Muistan kirjoittaneeni sen opettajan tunnilla ehkä hieman omalaatuisia tekstejä ja kritisoineeni “helvetin typerää kielioppia, mistä ei ole ikinä mitään hyötyä ja me kuollaan kaikki jossain vaiheessa muutenkin.”
Siinä kahdeksantoista ja yhdeksäntoista ikäisenä rustailin jonkin verran runoja ja lähetin niitä aukea.nettiin. Osa sai jopa muutaman kannustavan arvion. Sitten löysin eräänä päivänä itseni Haapaveden opiston media/lehti/tv- ja radiotekniikan vuoden kestävältä linjalta. Se oli melko mielenkiintoista aikaa ja siitä muuten saisi pari melko nasevaa novellia.. hmm...
Meidän linjan opettaja ja samalla lehden päätoimittaja tokaisi minulle opintojen viimeisellä viikolla (olin kauheassa krapulassa ja sain yllätystehtävän käydä tekemässä jutun paikallisesta lentopalloturnauksesta. Muistan päästessäni hallille ja löydettyä valmentajan haastateltavaksi, haistoin jostain oksennuksen ja huomasin sitä roikkuvan nahkatakistani), että kyllä sinä ihan pesunkestävä toimittajan m...kku olet, kirjoitat hyvin ja haiset vanhalta viinalta. Onnea matkaan, toivottavasti ei enää nähdä.
Armeijassa hain ruotuväki-lehteen ja haastattelussa minulta kysyttiin mitä muuttaisin nykyisessä lehdessä ja minkä tyylisiä artikkeleita kirjoittaisin.
“Laittaisin sinne enemmän värikuvia ja kirjoittaisin kiinnostavista aiheista.”
“Mitähän ne kiinnostavat aiheet voisivat olla?”
“Noh, kotiinpääsy, sotkun munkit ja kirjaston tytöt.”
Minua ei valittu. Tyydyin kirjoittamaan runoja aukea.nettiin ja menin intin jälkeen Ponsselle varastomieheksi.
Eli kirjoittajana en ole aikaisemmin mitenkään erityisesti loistanut tai mitenkään erityisesti tehnyt töitä sen eteen.
Olen nyt 35 ja tarjoilen ravintolassa. Tässä vähitellen vasta olen alkanut sisäistämään sellaista asiaa kuin tavoitteellisuus. Jos minä tunnen paloa jotakin asiaa kohtaan, niin minä voin tehdä sen eteen jotain. Haluan esimerkiksi tästä alkavasta miespömppömahasta eroon, joten katson mitä syön, käyn salilla ja pidän kunnostani muutenkin huolta. Välillä kyllä ratkean, hyvät oluet ja pizza ovat heikkouteni. Mutta olen siis asettanut tavoitteen ja teen työtä sen eteen. Ja nyt teen saman kirjoittamiselle. Olen tehnyt sitä jo vähän aikaa.
Minulla on tuossa seinällä valkoinen tussitaulu. Kirjoitan siihen joka kuukausi henkilökohtaiset tavoitteeni kirjoittamisen, lukemisen ja liikunnan suhteen. Tässä kuussa on esimerkiksi tavoitteena lukea kaksi kirjaa ja tehdä niistä blogiin kirja-arviot. Kirjoittamisen osalta tavoitteena on saada kaksi valmista novellia joista toinen lähtee kilpailuun. Ja liikunnan suhteen joko salia, lenkkeilyä tai jotain muuta hiostavaa aktiviteettia.
Niinpä nyt, tästä päivästä alkaen, on suurena ja jalona aikomuksenani päivittää edistymistäni ja prosessia kirjoittamisen suhteen viikoittain. Ymppään sen tänne kirjablogiin, koska olen huomannut etten jaksa sekoilla useamman kuin parin blogin kanssa. Toivottavasti jaksatte lukea ja olisin ihan hurjan otettu jos joku vielä kommentoisi/neuvoisi/voivottelisi/kiroaisi/huokailisi tai ehdottelisi aiheesta jotain.
Olen melko rookie kirjoittamisen ja varsinkin näin tavoitteellisen tulevaisuuden suhteen. Joten luvassa on melkoista räpiköintiä :D
Stay tuned!!
