Kirjailijaksi osa 7. Opiskelua

Tänään otin opiskelin pienen siivun historiallisen spefin kirjoittamisesta. Oppikirjana toimi Kummallisen Kirjoittajat - Opas fiktiivisen maailman luomiseen. 

Hitto, mua väsyttää. Mutta kirjotan tiivistelmän silti. Haluaisin pullaa ja pleikkarin. Äh, kirjoitan tiivistetyn tiivistelmän. Sellaisen oikein napakan. Niin teen. 

Mitä täytyy ottaa huomioon historiallista spefiä kirjoittaessa?

- Ole hereillä
- Tee taustatyö
- Kirjoita

Muita vinkkejä ja niksejä:

- Kirjoita aiheesta joka kiinnostaa
- Älä syö mustikkamuffinsia samalla kun luet ja opiskelet
- Netistä löytyy paljon tavaraa taustatyön tueksi, varo eksymistä
- Laita haisevat sukat pesuun
- Älä kuitenkaan heitä käytettyjä sukkahousuja pois, lue ensiksi Pirkkaa.

Noin. Ehkä mä käyn vaan tuohon sohvalle ja luen kunnes nukahdan.

Ps. tiesittekö? En juuri minäkään.

Tuonen Tahto, Hanna Morre

Mä haluaisin nähdä tämän leffana, sellaisena jossa suomalaista mytologiaa ripoteltaisiin kivoina rippeinä pitkin elokuvaa. Sellaisena missä on välillä pimeää ja Aino osaisi säikyttää minulta p...t housuun! Ja lopusta tulisi tylyn kaunis, juuri sellainen miltä se Tytin silmissä näytti. 

Myönnän, hetken emmin kirjaan tarttumista. En ole lukenut tästä arvosteluja, ehkä jonkun hyvin lyhyen jossain, mutta mielikuva tästä kirjasta oli hiven skeptinen. Mutta niin kuin aina, älä tuomitse ennen kuin itse olet sen lukenut :) Jostain ja jotenkin, en tiedä miten tai miksi, olin saanut päähäni tässä olevan jotain samaa kuin Kuutamosonaatissa tai Painajaisessa (kotimaista televisiokauhua 1980-luvulta). Ja ehkä se saikin minut lopulta tarttumaan kirjaan, koska en ikinä saanut pentuna katsoa noita edellä mainittuja leffoja :D

Kirjasta:

Asetelmana on Tytin ja Timon selvityminen arjesta lapsen menettämisen jälkeen. Aino menehtyy tapaturmaisesti ja siitä teos oikeastaan ponkaisee käyntiin. Miten pariskunta käsittelee kuoleman, miten Tytti ja Timo sen kokevat yhdessä ja erikseen. Mukaan ripotellaan suomalaista mytologiaa, johon heidän naapuri Ulpu tuo osansa ja vähän lorautetaan kauhullisia elementtejä metsästä ja kotoa.
Morre on kirjoittanut luvut Tytin ja Timon vuorotellessa kokijoina. Mikä minusta toimii tässä helkutin hyvin! Ehkä ihan vähän toivoin Morren myös tuovan Ainon näkökulman, mutta se olisi muuttanut itse kirjan luontoa ehkä liiankin radikaalisti.

En kuitenkaan laittaisi kirjaa kategoriaan kauhu, ainakaan omassa hyllyssäni. Itse miellän kauhun sellaiseksi mikä saa karvat nousemaan, kylmän hien valumaan, sydämen jättämänä lyöntejä väliin ja mahakaasujen poistumista edistämään. Noita asioita ei Tuonen tahto tehnyt, eikä se haitannut. Kirjassa on kyllä elementtejä kauhusta ja sellaisina ne pysyvätkin. Mutta en näe kauhun olevan tässä se kantava tekijä, vaan se piilee enemmän päähenkilöiden hahmoissa ja suomalaisen mytologian railoissa.

Hyvin mukavaa luettavaa. Näppärän pituinen, semisti seko ja ihanasti välillä julma.

Lukema: 9/10

Kirjailija:Hanna Morre

Teos:  Tuonen Tahto

Kustantamo: Osuuskumma
Sivut: 131
Julkaisuvuosi: 2016

Review: Postitoimisto

Kaverin suosituksesta nappasin Bukowskin esikoisromaanin mukaan kirjastosta.. Ja ahmaisin pötkylän yhdessä illassa :D Nyt useita päiviä myohemmin mulla on blogin editori auki, punaviinilasi kädessä ja pieruverkkarit jalassa. Luulen, ehkä, Bukowskin hyväksyneen tämän, kippis vaan sinne pilven hopeiselle reunalle!

Mun täytyy myöntää, mulla on useita aukkoja sivistyksessä kun puhutaan kirjallisuudesta. En ole lukenut Eino Leinoa, Waltaria, Tsehovia, Hemingwayta, Homerosta, Aristoteleä, Milleria, Utriota jne jne. Mutta nyt luin Bukowskia!!! Ja heti tunnen miten yksi kulttuurilisäke napsahti egooni kiinni. Lisää punaviiniä kiitos. Taidan ostaa myös liian pitkän kaulaliinan ja rakastaa krapuloita.

Kirjasta ja arvio:

Henry Chinaski on nätisti sanottuna ihmisenä melko persreikä. Paha poika. Kaveri juo minkä ehtii, käy töissä ja vittuilee pomoilleen, tekee vaaditun minimin palkkansa eteen jos sitäkään ja tahkoaa rahaa laukkaradoilla. Naisistakaan ei puutetta tunnu olevan, mutta sitoutuminen on melko haasteellista. Niin kelpaa oman vaimon lisäksi naapuri kuin postikierroksella itseään tyrkyttävä nymfokin.

Jossain kohti kyllä arvelin kirjailijan itsekin vetäneen pienet perseet ja latelevan omia päiväkirjamerkintöjä kirjan sivuille. Sen verran vauhdikkaita tapauksia oli, etteivät ne voi olla pelkästään hatusta revittyjä juttuja. Se kuinka paljon teos pohjautuu todellisuuteen, säilynee arvoituksena.

Jos olen täysin rehellinen, niin en ihan hirveästi haltioitunut kirjasta. Saati sitten sanoisi tätä mestarilliseksi, lukijan mieltä ja sielua ruokkivaksi täydeksi maljaksi. Teos on helppo, nopea ja hauska lukea. Se kertoo elämän hiukan "nurjemmasta" puolesta ja tarjoaa hymyn jos toisenkin lukemisen aikana. Mutta that´s it. Ihan jees ja voin suositella seuraaviin tilanteisiin:

- Kepeässä darrassa
- Hetkinä kun tulet duunista kotiin ja halaut haistattaa pomollesi paskat
- Junassa matkalla töihin
- Junassa matkalla töistä
- Sairaslomalla

Tykkään silti kovasti omistuskirjoituksesta:

Tämä on silkkaa mielikuvituksen tuotetta, eikä tätä omisteta kenellekään

Lukema: 7/10

Kirjailija:Charles Bukowski

Teos:  Postitoimisto

Kustantamo: WSOY
Sivut: 219
Julkaisuvuosi: 1986