Näkymätön lapsi, Tove Jansson

Jostain kaukaa, suurten vuorten takaa, vihreän huolettomasta laaksosta kantautui viesti. LUE MINUT!!! Ja minä luin. Kahdelta istumalta. Ja onnellistuin :)

Edellinen kosketus muumeihin on ollut hiljainen tyrmistys nettikirppareilla tapahtuvien muumimukeista johtuvien sotien takia. Herranen aika sentään.. Ja ne hinnat?! Viidellä tonnilla mukeja kaapissa, eikä niihin saa koskea. Niiden alkuperäinen käyttötarkoitus on unohdettu ja rahalle annettu valta sanella ettei perhana siitä kupista ainakaan juoda mitään! 

Kiitos, oli pakko päästää tuo ulos. Itse kyllä haluaisin sellaisen emalisen mukin missä Nuuskamuikkunen hyräilee kevätlauluaan: 

"Tämä ilta on laulun aika, ajatteli Nuuskamuikkunen. Uuden laulun, jossa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevätkaihoa ja loput vain hillitöntä huumaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa."

Skidinä muumit oli kyllä melko ykkönen, hyvänä kakkosena tuli Koiramäen tarinat. Koiramäen tarinoita luki iskän puolen mummi, mutta en nyt perhana muista kuka mulle muumeja luki? Noh, ainakin niitä tuli ala-asteikäisenä toljotettua telkasta. "Ei muumitaloa lukita yöksi, hei muumit!!" 

Ja nyt sitten iski hirvittävä tarve etsiä jostain tämä kirja. Melkein kuin hattivatit ois kaapannu mut ja vieneet merelle sähköistymään (tai kirjastoon). Niinpä lainasin kirjan ja menin kotiin lukutuoliin ja luin kirjan kahden kahvin välissä. 

Kirjasta:

Kahdeksan pientä suurta satua. Olen todella hämilläni. Ihan tajutonta, Toven taito kirjoittaa simppelin monikerroksista tekstiä, joka saa lämpimästi hymyilemään, miksi tämä vasta nyt minulle aukeaa? 

En ala jokaista satua erikseen ruotimaan, mutta laitan pari lainausta tähän. Niitä, joissa mielestäni piilee paljon pintaa syvempää kauneutta.

Kevätlaulu: 

"Eivätkö he käsitä, että jos minun on pakko ruveta kertomaan niistä, lörpöttelen kaiken säpäleiksi. Sitten se on mennyttä, kuulen vain oman kertomukseni, kun yritän muistella millaista oli." 

"Ikinä ei tule aivan vapaaksi, jos ihailee toista liikaa."

Kertomus näkymättömästä lapsesta:  

"Tiedättehän, että jos jotakuta säikäyttää kovin usein, hän muuttuu helposti näkymättömäksi."

Hattivattien salaisuus: 

"He olivat päättäneet, etteivät olisi koskaan levottomia toistensa takia; Siten he antoivat toisilleen hyvän omantunnon ja niin paljon vapautta kuin mahdollista." 

Vinkkejä lukemiseen:

- Pidä vieressä kynää ja vihkoa
- Nautiskele Toven tyylistä kirjoittaa
- Unohda välillä kaksoismerkitykset, ole lapsi
- Lue näitä lapsillesi ja pakota naapurin lapset myös kuuntelemaan
- Mansikkakakkua
- Punssia
- Minä olen Haisuli

Lukema: 10/10

Kirjailija:Tove Jansson

Teos: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

Kustantamo: WSOY
Sivut: 145
Julkaisuvuosi: 2010, 

Kääntäjä: Laila Järvinen

Tulikukka ja superlehti :)

Mä alan aina välillä sekoilla. Tipahdan rytmistä. Joskus se tarkoittaa kaiken stoppaamista ja joskus sitten osutaan buustisieneen ja huidotaan tulipallojen kera pesukarhun häntä perseessä läpi maailmojen. 

Tällä kertaa lyötiin pää palikkaan mistä löytyi tulikukka ja superlehti.  

Mulla on viisi kirjaa kesken, opiskelen kahta teosta, kirjoitan kuutta novellia, vehtaan kirjoittajapiirin kanssa, juhlin kaksi (okei, kolme) päivää kaverin häitä ja sitten on vielä duunit. Niin ja sali+lenkki vielä siihen päälle. 

Tiedän, tämä saattaa olla jollekin lapsiperheen äidille ihan rutiinia tai pelkästään lämmittelyä viikon askareita ajatellen, nostan suuresti heille hattua. Mutta mulle nämä buustit aiheuttaa närästystä (mitään kytköstä sillä ei häihin ole..) ja turhautumista. Olen tottunut tekemään asiat järjestyksessä, tai vähintäänkin pyrin siihen. Mutta nyt kaikki on levällään kuin Hujasen eväät.

Eli huokaistaan ja tehdään seuraavat toimenpiteet:

1. Valitse kaksi kirjaa mitä luet, toinen illalle ja toinen päivälle

2. Keskity siihen novelliin millä on deadline, eli teksti mikä lähtee kirjoituskilpailuun

3. Kirjoittajapiiri on ihan fine, siellä on tuttuja ihmisiä

4. Keskity liikkumaan aamuisin, silloin saat parhaiten energiaa päivään ja se on äkimmin ohi

5. Häät on juhlittu, kiitos. Seuraavia häitä ei tiedossa, no worries

6. Lopeta se sekoilu!!! 

Vaihtoehtoisesti:

1. Ota kolme kirjaa lisää, tai laita saman tien kuusi. Älä unohda äänikirjoja ja ekirjoja!!

2. V..ut dealinestä, kirjoita mitä sylki päähän tuo ja ala kiusata kustantajia, sukulaisia, naapuria ja työnantajaa omilla teksteilläsi

3. Kirjoittajapiiri on ihan fine, siellä on tuttuja ihmisiä

4. Juokse yöllä, käy salilla läppärin kanssa, heitä puntti varpaille

5. Häät ei ole vielä ohi, nehän lähtee honeymoonille, minä myös!!

6. Lopeta se täyspäisyyden näyttely!!!

Tai sitten annan koko homman mennä omalla painollaan, ei se ole niin vakavaa :)

Ps. jos joku ei ymmärtänyt alun vertauskuvia, niin voi ottaa anonyymisti minuun yhteyttä, en ole oikeasti seonnut. Ei varmasti olla!!

Valkea kuin lumi, Salla Simukka

Praha kummittelee vieläkin. Käytiin siellä kuun alussa ja nyt se puskee läpi kirjastakin. Ehkä siinä oli yksi syy miksi luin teoksen loppuun asti (toinen oli se, että osaan lukea..)

Tölväsen tähän heti oman mielipiteen:

Salla osaa kirjoitta. Salla osaa luoda tarinan. Salla osaa kuvailla nuoren tytön tunteita. Minä en osaa lukea nuoren tytön tunteista.

Mulle lepsu ja helppo. Vaikka tykkäänkin helposta, niin tämä veti silti huti. Luulen kylläkin, etten kuulu tämän kirjan segmentoituun lukijakuntaan.

Henkilöhahmot jäi hiukan etäisiksi, saattoi myös johtua siitä etten ole lukenut sarjan ensimmäistä osaa. Oikeastaan ainut minua kiinnostava tyyppi oli Liekki. Joka oli mukana pelkästään muistoissa. Ja ehkä vähän hassua, mutta Liekistä teki kiinnostavan Lumikin tunteiden skaala (just sanoin ettei mua kiinnosta nuoren tytön tunteiden kuvailu :D).

Tapahtumapaikkana Praha osui, koska kävimme juuri siellä ja suurin osa kirjan paikoista oli itsellä tuoreessa muistissa. Jopa se enkeli sieltä hautausmaalta. Niin ja Kaarlen sillan patsaat ei taida olla enää aitoja, ne on siirretty Vysehradin linnoituksen puistoon.. (Miksi Lumikki ei muuten maistellut kirjassa olutta? Maukasta ja niin halpaa :D)

Ja sitten vielä oman mielen aiheuttama pettymys. Olin saanut jostain päähäni kirjassa olevan aineksia saduista ja fantasioista?!? Sekoittiko nimi Lumikki minut, ehkä..
-----
Mutta vaikkei tämä kirja tehnyt minuun vaikutusta, niin olen enemmän kuin iloinen Sallalle suodusta ihan mahtavasta mahdollisuudesta!! Trilogian käännösoikeudet on myyty 46 maahan!! Aika huikeeta :) Plus tästä trilogiasta tulee vielä leffa, ihan mahtavaa! :D

Kirjasta:
Parikymppinen tyttö, Lumikki, on lähtenyt Prahaan selvittämään päätän ja huokaisemaan ennen syksyn tuloa. Hän haluaa olla yksin, nauttia kauniin kaupungin nähtävyyksistä ilman muiden hänelle asettamia painolasteja. Lumikin hengaillessa Prahan linnoituksessa, tulee hänen luokseen vähän vanhempi tyttö joka paukauttaa olevansa Lumikin sisko. Zelenka kertoo olevan puoliksi tsekki ja puoliksi suomalainen. Hänen mukaansa Lumikin isä olisi vierillut Prahassa yli 20 vuotta sitten ja silloin Zelenka olisi saanut alkunsa.

Tuosta kohtauksesta lähtee tapahtumaketju, joka vie Lumikin agnttimaiselle seikkailulle suuren televisioyhtiön ja pienen uskonlahkon väliseen solkkaukseen. Niin ja mukana on pieniä epäilyn elementtejä sukulaisuuksista.

Havaintoja:
- Tosi kevyt kirja, Bon-pokkari ei ole huono kädessä
- Lukujen välillä mustia sivuja, hyvä!
- Piti laitaa Garbage soimaan, en muistanutkaan koko bädiä :)
- Pokkarissa ei ollut mitään viitettä monesko osa tämä kirja oli.. Bon, nyt ryhtiä!!
- Jäikö minulta joitan ymmärtämättä, onko kirjassa miten selviä viittauksia vanhoihin tarinoihin?

Lukema: 6/10

Kirjailija:Salla Simukka

Teos:  Valkea kuin lumi

Kustantamo: Tammi
Sivut: 237
Julkaisuvuosi: 2013

22.11.63, Stephen King

Perkules, olipas kirjalla pituutta ja kokoa, mutta se ei menoa haitannut!!

Kingi koukutti hellävaraisesti jatkamaan lukemista ja muutama yö taisi mennäkin melkein aamun saakka :)

Kirjasta:

Opettaja, Jake Eppings lähtee elämänsä matkalle koulun lähellä sijaitsevasta kuppilasta. Kuppilan pitäjä, Al Templeton jakaa Jakelle salaisuuden, hänen ravintolan varastosta pääsee aikamatkalle 1950-lukuun.   

Hiukan emmittyään ja kokeiltuaan portaalia, hän lopulta uskoo siihen. Mutta Alilla on Jakelle tehtävä, hän ei itse kykene sitä suorittamaan ja ketkuttelee Jaken ottamaan sen vastaan. Estä John. F. Kennedyn murha. Ai, no se onkin helppo keissi. Ja mikä ettei. 

Mutta menneisyys ei aina halua muuttua, se hakee uriaan ja laittaa esteitä tielle. Ja muuttamalla jotain, tulet mitä tödennäköisesti törmäämääm perhosefektiin. Ole varuillasi!

----

Kirja ei ole pelkkää scifimäistä aikamatkailua vaan siihen nitoutuu hyvin selkeät ja samaistuttavat henkilöhahmot. Jaken silmin katsottuun maailmaan on helppo uppoutua ja Jaken tekemät valinnat on helppo hyväksyä. Kaveri tuntuu oikealta ihmiseltä. 

Ympäristö on mukavasti elossa. Erilaisuudet aikakausien välillä tuo mukavasti kontrasteja ja se lataa myös pienesti jännitettä tarinaan, vaikkakin jännite onkin enemmän ihmisten välisissä kontakteissa. Kirjan "hengähdystauot" ovat näennäisiä, ne kuljettavat tarinaa eteenpäin samalla kun luulet olevasi suvannossa.  

Ihmettelen, ellei tästä olla jossain välissä vääntämässä leffaan käsikirjoitusta.  

Lukemisesta:

Luin kirjaa vain ja ainostaan mennessäni nukkumaan. Yllättävää, en saanut yhtään mustelmaa kasvoilleni :D  Aluksi pelkäsin miten jaksan lukea eepoksen loppuun, ja puolenvälin jälkeen pelkäsin, että se loppuu liian aikaisin. 

Kirja hujahti, se meni ja upposi. Kasvatti käsilihaksiani ja jätti ihmettelemään miten itselle ei niin kiinnostava aihe muuttuikin maailman mielekkäimmäksi asiaksi :D Hurja mies tuo King. 

Huomioita:

- Painaa, älä nukahda jos luet tätä selälläsi

- On kuulema huono sänkykirja, vie tilaa vierestä eikä pääse kohnöttämään (naisen suusta..)

- Voi tätä lukea myös päivällä, mulla oli nyt vaan tuollainen fiksaatio tähän ja sänkyyn

- Takakannen kysymykseen "Millainen maailma olisi jos J.F. Kennedyä ei olisi murhattu" saadaan vastaus, mutta sitä ennen on paljon kirjaimia

Lukema: 9/10

Kirjailija:Stephen King

Teos:  22.11.63

Kustantamo: Tammi
Sivut: 869
Julkaisuvuosi: 2011

Suomentaja: Ilkka Rekiaro

Havaintoja kirjoittamisesta: Näytä, älä selitä!

Luen/opiskelen opusta nimeltä "Kirjoita kosmos - Opas spekulatiivisen fiktion kirjoittamiseen." Olen selaillut, kahlannut, hypistellyt, väännellyt ja lopulta tilannut teoksen omaksi asti, kiitos STK, mistään muualta en sitä löytänyt! Ja monessa luvussa olen törmännyt fraasiin: "Näytä, älä selitä!"

Melko simppeli lause. Eikö? Kyllä. Ja tuo oppi on tullut esiin myös monessa muussakin yhteydessä. Mutta kun en perhana ole osannut sitä kunnolla ymmärtää. Olen vajavainen, typerys :D Olen hikoillut unettomina öinä, herännyt painajaisiin, havahtunut baarin tiskiltä, juossut päin puuta enkä ole sisäistänyt tuota hemmetin lausetta vaikka se on päässäni kirmaillut hullun lailla ja saanut minut sekoamaan. 

Tänään!! Tadaa!! Mikä ihana vapautunut fiilis. Kevyt sisiliskon hännän huiskaisu, aroketun hajuton pieru ja jääkentän raikkaan ginin maku :) Minä ymmärsin sen!!! 

Selitä:

Mies on vihainen.

Näytä:

Miehen kaulasuonet pullistelivat sykkeen tahtiin, ne näyttivät olevan räjähtämäisillään. Arpiset posket hehkuivat tulivuoren punaisina kekäleinä ja otsa rypistyi uhkaavasti kulmakarvojen päälle. Kavahdin askeleen taaksepäin. 

Selitä:

Kahvi on hyvää.

Näytä:

Tunsin aromikkaan tumman tuoksun sieraimissani. Havahduin pilvettömän taivaan alta, kesäisen aamun laaksosta, alasti. Vierelläni leijui paahdettuja, kullanruskeita kahvipapuja ja tunsin sivettikissan samettisen hännän poskellani. Se nosti jalkaansa ja avasin odottavan suuni ammolleen. Sisäposkilleni virtasi lämmintä nektaria, se huuhtoi hampaanvälini, kitalakeni ja tunkeutui kielen jokaisen makunystyrän sisään. 

Noinko? Eikös niin? Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin? 

Niin ja mistä tämä "ahaa" oikein tuli? No täältä:

Myönnän, katson näitä videoita, luen kaikensortin artikkeleita, kahlaan läpi oppaita, hämmästelen kirjailijoita ja haluan palavasti oppia kirjoittamaan!! 

Edit: Note to myself: Vähennä kahvin juontia iltaisin ja käy aikaisemmin nukkumaan.    

Kalmantanssi, Milja Kaunisto

Irstaat hengemiehet, tissit, kilju, voimakastahtoiset naiset, halvat ihmishenget, hurmaava riettailu, homous, noituus ja synnin helvetillisissä sfääreissä riutuva protagonistimme, Olavi Maununpoika. Uh, onhan siinä tavaraa vajaan neljänsadan sivun verran :D

Kalmantanssi jatkaa Kauniston kirjoittamaa trilogiaa Olavi Maununpojasta 1400-luvun euroopassa. Ja rokkaa vahvasti Lukucornin Markon sydämeen ;) Niin, siihen siis riittää yleensä kirja, jossa mainitaan tissit ja pieru.. Olen helppo, eikös miehet yleensä ole? :D 

No niin, nyt ryhtiä ja asiaan (hitto, käyn laittamassa pyykit eka, hetki..)

Mun mielipide:

Hyvää:
Miljan tyyli kirjoittaa ja tapa ottaa lukija mukaan riettaille matkoille iskee minuun! Ronskilla kädellä heitetään lukijan kasvoille vaikka mitä mätää ja visvaa, elostellaan synneillä ja ollaan ihanan ahdasmielisiä oman edun tavoittelijoita. Olen rakastunut. 

Mutta rakkaudessakin on joskus ryppyjä eikä aina jaksa toisen jaarituksia. 

Huonoa:
Jaarittelu ja turhat kuvailut. Milja osaa kertoa erittäin eloisasti miten perhanan sekaisin Olavi on, ja kuvailee myös hyvin yksityiskohtaisesti uskonmiehen sisäistä hyvän ja pahan vatvontaa. Mutta liikaa. Ymmärsin jo, että Olavi on kompleksinen luonne ja tappelee lihansa himoja vastaan. Hypin rivien yli muutaman kerran.

Mitä jäi mieleen/fiilikset:
Pidän pienen paussin Kaunistosta. Nyt kaipaan jotain muuta, ehkä hiukan lempeämpää tekstiä (Kafka?) :D Mutta tulen kyllä lukemaan Kauniston muutkin teokset, tarvitsen sitä ennen hetken hengähtää. 

Jotkin hahmot kirjassa jäi hiukan etäisiksi, ehkä tarkoituksella? Mutta en saanut otetta esimerkiksi piispa Cauchoniin, hirvee m..kku se on, mutta miksi? Jotain siitä jäi uupumaan. Hahmo olisi kyllä erinomainen lähempään tarkasteluun, ja siitä ehkä saisi ihan oman kirjansakin. 

Huomioitavaa:
- Kirjan sivut tässä painoksessa ovat jotenkin ohuita materiaaliltaan. 
- Olavi on kyllä ihan "messed up"
- Kenen tekemä on tuo kannen kuvitus, aika makee!!
- Lukujen pituudet juuri sopivia, eikä hypitty ärsyttävästi aiheesta toiseen

Lukema: 8/10

Kirjailija:Milja Kaunisto

Teos:  Kalmantanssi

Kustantamo: Gummerus
Sivut: 399
Julkaisuvuosi: 2014