Yksin Marsissa, Andy Weir

Uh, pitkästä aikaa täällä :) Onpas mukavaa!!

Luin Andy Weirin Yksin Marsissa yllättävän pitkässä ajassa. Iltaisin kun sain kirjan käteen, niin 3-5 sivun jälkeen huomasin liiteleväni unien atmosfääreissä. Kirjan syy se ei ollut, vaan lähinnä yli 12 tuntisten työpäivien. 

Katsoin leffan ensiksi, sitten luin kirjan. Ja tällä kertaa tykkäsin molemmista todella paljon. Kirjan kautta ehkä välittyi paremmin Watneyn fiilikset kun hän jäi yksin Marsiin. Itselle iski muutaman kerran pieni pakokauhu (tai saattoi olla vaan ihan perus paniikkihäiriöitä) kun mietin miten yksinäinen olo herra Watneylla on tuolla kuolleella planeetalla ollut. 

Kirjassa siis kerrotaan botanisti Mark Watneyn selviytymistaistelusta marsin pinnalla. Ja tuo tarina on kirjoitettu hyvin onnistuneesti. Tarpeeksi selkeästi ja osin hyvin nörttimäisesti. Mutta nörtteily ei kuitenkaan mene liian pitkälle. Epäilen vahvasti kirjailija Andy Weirin kyllä olleen muutakin kuin pelkkä kiltti silmälasipäinen hikipinko startrekin fanittaja nuorempana (on siis varmaan ainakin melkein kokenut naisen lämpöä kouluaikoina..). Ja jos silloin ei ole flaksi käynyt, niin nyt ainakin käy. 

Miksi lukea tämä kirja?

1. Jos sulla on taipumusta panikoida ja podet aukeiden paikkojen fobiaa, niin tästa kirjasta saat kyllä oikein kunnon pelkotilat aikaiseksi, nam!

2. Saat selville miten tehdään vettä virtsaa hyödyntäen.

3. Opit selviämään Marsissa kuunnellen 70-luvun discohumppaa.

4. Jos podet ikävää ja yksinäisyyttä kerrostalossa, niin tästä saat vähän perspektiiviä elämään.

5. Tulet arvostamaan perunoita aivan uudella tavalla.

Lukema: kirja 9/10, leffa 9/10

Kirjailija: Andy Weir
Teos: Yksin Marsissa / Martian
Kustantamo: Into-Kustannus / omakustanne, sähköinen
Sivut: 387
Julkaisuvuosi: 2015 / 2011

Kääntäjä: Kaj Lipponen

Vaskinainen, Anne Leinonen

Tämänkin kirjan ympärillä olen kierrellyt ja kaarrellut muutamaan otteeseen kirjastossa. Hipaissut sitä välillä, fiilistellyt sen tuoksua, tuntoa ja koreaa kantta. Kunnes muutama päivä sitten, Vaskinainen heläytti siipiään ja otti minut mahtinsa alle.

"Tao minut uudestaan! Olen rikkonut sinua ja konettasi vastaan. Tao minusta jotain kaunista."

Tähän lauseeseen pysähdyin, hetkeksi ja kuuntelin mitä pääni sisällä kuului.. Säveliä, kauempaa, nykien hämärästi tuttujen muistojen haaleita nyöriä. Viileät, loppumaisillaan olevan kesän ohkaiset illat. Arat huulet ja oluen kuplittamat vinksahtaneet ajatukset joita kokematon sydän vei kuin tuuli sulavaa jäätä. Minä ja muut, ranta, bisset ja CMX- Ainomieli

Uuh, sitä nuoruutta ja Yrjänän ihannointia. Se rikkoi rajat, se teki minusta rohkeamman. Uskalsin puhua tytöille, niille jotka heiluivat noiden rujojen sävelten ja outojen sanoitusten tahtiin. Minusta oli tulossa mies :D

Vaskinainen veti minut mukanaan manan maille ja toi sieltä takaisin. Se heitti päälleni muistot, riepotteli niitä miten sattui eikä antanut analyyttiselle mielelle valtaa selittää kirjan tapahtumia. Jäin kiinni, fiilistelin, ahmin ja kirosin kirjan loppua. Halusin sen kertovan lisää minusta, miten ne muistot oikein menivät, veivätkö ne lopulta tähän hetkeen vai oliko niissä muita polkuja, polkuja jotka elivät haalenneita, ennen niin väkeviä tunteitaan muissa maailmoissa?

Onneksi tämä on kirjastosta lainattu, se täytyy siis palauttaa. Säästyn kiusaukselta kirota itseni menneisiin, ajaltaan kuluneiden tahtojen taistelukentille. Se oli silloin, ei nyt.

"Puiden oksat ojentuivat meitä kohden kuin kysellen mihin olimme menossa ja miksemme pysähtyneet kuulemaan mitä sanottavaa niillä oli."

Milloin lukea:

- Silloin vuonna 1996 kun soitettiin poikien kannsa hurjasti soittimia ja kuunneltiin miten Rautakantele soi. "Lävistä minut tässä, opeta minulle nöyryys."  

- Ennen unta, annat Vaskinaisen tulla viereesi. 

- Jos satut syömään hassun sienen

- ?

Kenen tulee lukea:

- Helposti erilaisempien kirjainten ystävien

- Minun

- Kaikkien

Lukema: ?/10, numerointi ei toimi tämän kirjan suhteen, ei minun kohdalla ainakaan.

Kirjailija: Anne Leinonen
Teos: Vaskinainen
Kustantamo: Osuuskumma
Sivut: 222
Julkaisuvuosi:.2015

Kesän 2016 luettavat kirjat

Tuleva kesä näyttäisi olevan hyvinkin työtä täynnä. Työpäivän pituus tulee olemaan 12h ja näitä päiviä on viikossa 4-6kpl. Joten, vapaa-aika voi olla melko rajattua. Niinpä tein hyvin kevyen lukulistan ja tilanteen mukaan sitten lisätään luettavaa :) (Säälittävän vähän luettavaa.. sori..)

Viihdykekirjoiksi valitsin seuraavat:

• Last Arguments of Kings, Joe Abercrombie.
• Hyvin luonteva valinta. Luetaan e-kirjana vedenpitävältä tabletilta, koska olen laivalla töissä. Sitä paitsi, mulla on tämä sarja kesken.

• Viimeinen Kuningaskunta, Bernard Cornwell. 
• Löysin divarista 8€ ja sarjan ensimmäinen osa, pakko-ostos ja kuuluu jo nyt luettaviin. Ollaan kesäkuussa, joten menee heittämällä kesän kirjoihin. 

Lisäehdokkaina ovat:

• Odinin Lapsi, Siri Pettersen (jos tämän saa kirjastosta, oli jonot melko pitkät)
• Kirjoittamisesta, Stephen King
• The Slow Regard of Silent Things, Patrick Rothfuss
• Kirjavaras, Markus Zusak

Sitten jotain itseäni kehittävää:

Tavoitteena on olla jokin päivä julkaistu kirjoittaja ja syksyllä aion osallistua ensimmäiseen kirjoituskilpailuun, Gender Blenderiin. Novellin runko on jo kasassa ja tahtotila mahtava :D (Ei kai se haittaa jos kerron tuohon osallistuvani, kunhan en kerro nimimerkkiä enkä tarinan juonta?) Joten kirjoittamisen ja tavotteiden saavuttamisen tueksi valitsin:

• Kirjoita Kosmos, opas spefin kirjoittamiseen, STK
• Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa, Dale Garnegie

Ja bonarina kirja kirjavinkkauksesta :)

Ai niin, löysin Marko Raassinan Kalevalan Kuopion kirjastosta!! Jei!! Siitä seuraavassa bloggauksessa :)

Itämeren Auri, Johanna Valkama

Hankalahko nainen, tuo Itämeren Auri.. :D No ei kai nyt sentäään. No on se kyllä vähän. Toisaalta, ei haittaa yhtään. Ei pyöritä samoilla mestoilla :D :D

Itämeren Aurissa liikutaan about 800-1000 luvun aikaan pohjoismaissa. Päähenkilönä liihottaa nuori Auri, josta olisi tarkoitus tulla Hämeen parantaja. Mutta sittenpä tulee mutkia matkaan. Miehet, nuo raakalaiset. Auri kiepsautetaan hänen tahtomattaan seikkailuun ja lukija viedään typyn mukana ihmettelemään myöhäisrautaista aikakautta.

Johanna kuljettaa tarinaa oikein mukavasti ja joissain kohti väkisin tuli mieleen Gabaldonin rustailut:

• Molempien kirjoittajien päähenkilöt osaavat parantaa, tuntevat kasvit ja ovat vahvoja naishahmoja 
• Molemmat hahmot omaavat kipakat luonteet ja usein miehet ovat helisemässä heidän kanssaan 
• Kummatkin ihmettelevät omia tunteitaan
• Kummatkin ovat luontaisella tavalla oikein kauniita, vaikkeivat ehkä sitä itsestään usko

Eikä nuo yhtymät haittaa ollenkaan. Gabaldonia en oikein jaksanut lukea, mutta Valkaman tarina rullasi oikein mukavasti ja sain ehkä hiukan paremmin hahmosta kiinni. Gabaldoni jaaritteli liikaa, Valkama ei. Hyvä! Jään odottamaan jatkoa!!

Miksi lukea Itämeren Auri?

1. Tapahtumat ajoittuvat mielikuvitusta kutkuttavalle aikakaudelle, myöhäiselle rautakaudelle

2. Kirjan tapahtumat sivuavat meidän omaa perintöämme 

3. Kirjoissa hankalat naiset ovat ihan jees, in real life ei niinkään

4. Tiesittekö, että koivunlehdillä voi pestä itsensä?

5. Nyt on pakko päästä temuamaan vanhoille linnavuorille, Hakoisiin vaikka!

Missä lukea:

- Aamulla silmät ristissä kahvikupin kanssa sohvalla

- Päivällä ulkona auringon korventaessa selkää satamassa

- Hammaslääkärin vuoroa odotellessa (lohkes hammas, piti mennä akuuttiin..)

Lukema: 9/10, joskus meni hetki hahmottaessa että missäs nyt mennään. 

Kirjailija:Johanna Valkama
Teos: Itämeren Auri
Kustantamo: Otava
Sivut: 443
Julkaisuvuosi:.2016

Muualla bloggailtu: 

Evarian kirjahylly